Poimijat
Pitkät - LP 37
Kolme vuotta sitten 50 thaimaalaista marjanpoimijaa nousi kapinaan palkkakiistan vuoksi. Nyt he valmistautuvat palaamaan Suomeen vaatimaan rahojaan oikeudessa.
Toimittaja Hanna Nikkanen tapasi Thaimaan takamailla poimijat, jotka maksavat yhä velkoja Suomen-matkastaan. He olivat pulittaneet välikäsille tuhansia euroja päästäkseen Kainuun metsiin. Suomessa marjat ostanut yritys maksoi niistä vähemmän kuin oli luvannut ja veloitti poimijoilta ylihintaa majoituksesta ja automatkoista. Kun marjat eivät käyneet kaupaksi poikkeuksellisen hyvän sadon vuoksi, thaimaalaiset siirrettiin tyhjäksi putsattuihin metsiin. Poimijat luulivat olevansa työsuhteessa. Todellisuudessa heidän asemansa muistuttaa velkaorjuutta.
VIITISENKYMMENTÄ THAIMAALAISTA marjanpoimijaa oli nukkunut Äänekosken upouuden seurakuntakeskuksen kirkkosalissa jo kolme yötä. Nyt patjat oli kerätty syrjään ja poimijat istuivat lattialla pienissä ryhmissä. He olivat vihaisia.
Kanchana Samyod, 37-vuotias pienviljelijänainen Koillis-Thaimaan Isanista, puristi kädessään kainuulaisen marjayritys Ber-Exin henkilökorttia. Herkkutattia esittävän logon alla oli suuri punainen järjestysnumero: 235.
Oli 22. syyskuuta 2013. Thaimaalaiset vaativat palkkarahojaan Ber-Exiltä. Yhtiön toimitusjohtaja Kari Jansa oli eri mieltä: hänen laskelmiensa mukaan osa poimijoista oli velkaa yritykselle, koska näiden poimimat mustikat ja puolukat eivät riittäneet kattamaan muun muassa majoituksesta aiheutuneita kuluja. Riita oli jatkunut toista viikkoa, ja se oli jo noussut valtakunnalliseksi uutiseksi.
Seurakuntatalolla Kari Jansa ja hänen Reetta-vaimonsa kutsuivat poimijoita selvittämään tilejä poimijanumeron mukaisessa järjestyksessä. Jansat ojensivat kullekin poimijalle henkilökohtaisen laskelman marjakauden ansioista ja menoista.
Laskelmien mukaan muun muassa majoitukseen, autonvuokraan ja viikoittaisiin käyttörahoihin liittyvät vähennykset olivat syöneet 85 prosenttia poimijoiden ansioista. Thaimaalaisille jäisi keskimäärin 400 euroa tuloja työstä, jota he olivat tehneet puolitoista kuukautta. Vähiten poimineet olivat Jansan laskelmien mukaan jäämässä yhtiölle velkaa jopa 900 euroa.
Poimijoiden ja Jansojen lisäksi salissa oli muun muassa Thaimaan Helsingin-suurlähetystön henkilökuntaa sekä Jansojen kanssa yhteistyötä tehneen Arctic International -marjayrityksen toimitusjohtaja Janne Naapanki ja Ber-Exin palkkaama tulkki. Äänekoskelle oli matkustanut myös poimijoiden pieni tukijaryhmä, johon kuuluivat muun muassa ulkomaalaisten oikeusjuttuihin erikoistunut lakimies Ville Hoikkala ja vasemmistopoliitikko Li Andersson. He eivät kuitenkaan olleet kirkkosalissa: Kari Jansa oli kieltäytynyt tapaamasta poimijoita, jos Hoikkala olisi paikalla. Niinpä Hoikkala, Andersson ja muut istuivat läheisessä pizzeriassa katsomassa formulakisoja.
Tukiryhmän oli koonnut Suomessa asuva thaimaalainen työoikeusaktivisti Junya Yimprasert. Yimprasert oli tullut Äänekoskelle, mutta häntäkään ei päästetty kokoukseen. Hän istui seurakuntakeskuksen lähellä asuntoautossa.
Jansat alkoivat jakaa poimijoille seteleitä. Jokin kuitenkin keskeytti seremonian ennen kuin Kanchana Samyodin numero ehdittiin huutaa. Loppuiko Jansoilta käteinen? Vai keskeyttivätkö tyytymättömät poimijat tilaisuuden? Paikalla olleilla on erilaisia käsityksiä tapahtumien kulusta, mutta se ainakin on selvää, että Ville Hoikkalan ilmestyminen kirkkosalin ovelle suututti Kari Jansan. Aikansa pizzeriassa istunut Hoikkala oli ollut jo lähdössä kotiinsa Keravalle, kun poimijat pyysivät häntä tulemaan sisään.
Hetken ajan kirkkosalissa vallitsi kaaos. Jansa on kovaääninen mies, mutta thaimaalaiset eivät ymmärtäneet mitään hänen huutamisestaan. Yksi marjanpoimijanaisista tuuppasi Ber-Exin tulkkia. Jansat pakkasivat tavaransa ja marssivat ulos salista.
Sitten kuului vain hiljaista puhetta. Ilta pimeni, patjoja rullailtiin taas lattialle. Kaksikymmentä poimijaa oli jäänyt kokonaan ilman rahoja, eivätkä loputkaan olleet tyytyväisiä saamaansa. Palkkariidan vuoksi poimintakausi oli jäänyt kaikilta kesken.
Kanchana Samyodille jäi todisteeksi 2 150 marjakilon poimimisesta vain palkkiolaskelma: erinäisten vähennysten jälkeen 950 euroa saatavia, joita ei nyt ilmeisesti maksettaisi lainkaan.
Samyod olisi jäänyt tappiolle, vaikka olisi saanutkin rahansa. Jo edelliskeväänä hän oli maksanut Ber-Exin välittäjille noin 1 800 euroa etumaksuja. Summan hän oli lainannut sukulaisiltaan ja paikalliselta koronkiskurilta. Rahatta jäivät myös Samyodin aviomies, miehen serkku ja tämän vaimo. Epäonnisella nelikolla oli perättäiset poimijanumerot – ja kullakin yhtä suuri velka odottamassa kotona, Koillis-Thaimaan köyhässä Isanissa.
