Lyhyet
Anna-Maja Henriksson: ”En lyö lukkoon eksaktia miljardimäärää”
Long Playn vaalitentissä Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kieltäytyy puhumasta talouskysymyksissä numeroista ja lupaa pysyä vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteessa.
Tämän hallituskauden aikana Suomi on velkaantunut paljon. Onko hallituksella peiliin katsomisen paikka?
Velkaantuminen on ollut poikkeuksellisen suurta. Mielestäni se on myös ymmärrettävää, koska olemme kohdanneet ennennäkemätön pandemian. Halusimme suojella ihmisten oikeutta henkeen ja terveyteen ja auttaa yrityksiä niin, että ne pärjäisivät pandemian ylitse. Sen takia velkaannuttiin. Sitten tuli julma hyökkäyssota, ja Ukrainan sota on tavallaan myös meidän sotamme, koska kyse on vapaudesta, ihmisoikeuksista ja demokratiasta.
Mielestänne ei voida puhua holtittomuudesta velanotossa?
Mielestäni ei. Totta kai tilanne on nyt se, ettei voida jatkaa niin, että Suomen valtiontalous menisi kymmenen miljardia pakkaselle joka vuosi. Se ei ole mahdollista, ja sen takia tarvitsemme kahden vaalikauden ohjelman, jolla tasapainotamme taloutta.
Valtiovarainministeriön (VM) laskelmien mukaan taloutta tulisi tasapainottaa kuusi miljardia. Oletteko samaa mieltä?
En lyö lukkoon eksaktia miljardimäärää. Tämä on VM:n kanta. Rkp:ssa ajattelemme, että nyt tärkeintä on saada talouskasvua. Meidän pitäisi saada vuosittain kahden prosentin talouskasvu. Mitä enemmän meillä on ihmisiä töissä, sitä vähemmän tarvitaan sopeuttamista. Yleensä sanotaan, että prosentti työllisyysasteessa on noin miljardi euroa, koska silloin menee vähemmän rahaa työttömyysturvaan ja muihin sosiaalietuuksiin.
Eli ette halua leikata ettekä nostaa verotusta?
Tiedämme, että myös leikkauksia ja sopeuttamista tullaan tarvitsemaan.
Millä hallinnonalalla olisi löysää?
Niitä hallinnonaloja on tietysti käytävä läpi.
Oletteko käyneet läpi jo vaaleja varten?
Emme ole käyneet sillä tavalla, vaan katsomme isoa kuvaa.
Mistä kansalaiset voivat tietää, että osuuko vaikka heille läheisille hallinnonaloille leikkauksia, jos he äänestävät Rkp:tä?
Olemme sanoneet, että esimerkiksi koulutuksesta me emme leikkaa.
Jos merkittäviä säästöjä halutaan, käytännössä pitää leikata myös sosiaali- ja terveyspalveluista tai sosiaaliturvasta. Mistä näissä voi säästää?
Olemme liberaali porvarillinen puolue, jolla on suuri sosiaalinen sydän. Pidämme huolta siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ei leikata. Mutta näemme, että työmarkkinoilla tarvitaan myös uudistuksia, jotka kannustavat ihmisiä hakemaan työtä. Sillä puolella olemme valmiita katsomaan, millä tavalla saadaan aikaiseksi vielä paremmat järjestelyt. Olemme esimerkiksi katsoneet Tanskan mallia, jossa työttömyysjakson alussa maksetaan vähän korkeampi työttömyyskorvaus, ja sitten se vähenee työttömyysjakson loppupuolella.
Mitä keinoja teillä on työvoimapulan taittamiseksi?
Työttömille tarvitaan räätälöityä tukea, jatkuvaa oppimista ja mahdollisuuksia opetella uuteen ammattiin, mutta myös työvoimaa ulkomailta. Ikäännymme, mikä on tavallaan hyvä asia, se on osoitus siitä, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on pärjännyt, mutta samalla lapsia syntyy liian vähän ja työmarkkinoille tulee liian vähän nuoria. Yhtälö ei mene yksiin. Rkp ajattelee niin, että yritykset itse tietävät, millaista työvoimaa tarvitsevat, ja haluaisimme päästä eroon ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta. Totta kai pidämme kiinni siitä, että jokaiselle maksetaan palkka sen mukaan, mitä Suomen sopimusjärjestelmä sanoo. Emme hae halpatyövoimajärjestelmää.
VM julkisti juuri listan mahdollisista säästökohteista. Muut eduskuntapuolueet suhtautuivat listaan vähän penseästi. Entäpä te?
Kyllä siellä on paljon sellaista, mikä meille ei käy.
Mitä esimerkiksi?
Jos otan nyt esimerkin, niin koulutuspuolella emme kannata mitään opintotukeen liittyviä leikkauksia ja lukukausimaksuja. Olen itse esimerkki siitä, että jos Suomessa olisi ollut lukukausimaksut 1980-luvun alkupuolella, yksinhuoltajan lapsena minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan,.
Kansalaisjärjestö Finnwatchin kyselystä selviää, että eduskuntapuolueista vain Rkp ja kokoomus vastustavat sitä, että verotiedot olisivat aiempaa avoimemmin tarkasteltavissa. Vastustatte sitä, että verovapaat tulot julkistettaisiin. Ette myöskään halua lisätä edunsaajarekisterin läpinäkyvyyttä. Onko läpinäkyvyydestä haittaa yhteiskunnalle?
Läpinäkyvyydestä ei ole haittaa, vaan kyse on oikeastaan balanssista, että mikä on kohtuullista yrityksille. Meidän pitäisi aina miettiä myös sitä, millainen hallinnollinen taakka seuraa jostakin uudesta säädöksestä. Ajatuksemme on oikeastaan se, ettei yrityksille tulisi taas lisää hallinnollista taakkaa.
Long Playn vaalitentissä keskustan Annika Saarikko sanoi yllättyneensä siitä, että Sipilän kaudella oppositiosta tuli hyvin yhtenäinen Rkp:tä myöten, ja Marinin hallituskaudella yhtenäisyys pysyi. Keskustan mielestä hallituksen talouspolitiikka on ollut liian vasemmistolaista. Tunnistatteko tällaista kuvausta, ja onko tämä liittoutuminen vasemmistopuolueiden kanssa ollut järkevää kannatuksen näkökulmasta?
En ymmärrä Saarikon näkökulmaa. Kaudella 2015–2019, kun olimme oppositiossa muiden nykyisten hallituskumppaneiden paitsi keskustan kanssa, teimme myös yhteisiä välikysymyksiä. Rkp ei ollut mukana kaikissa välikysymyksissä, mutta meillä syntyi hyvä yhteistyö ja opimme tuntemaan toisemme.
Onko Saarikko kateellinen?
No saattaa… En tiedä. Mutta tämän hallituksen talouspolitiikassa keskusta ja Rkp ovat koko ajan olleet samoilla linjoilla. Mielestäni kuulostaa… miten nyt sanoisin, että Annika haluaa vähän vetää kotiin päin ja näyttää, että he olisivat olleet yksin. Mielestäni näin ei ole ollenkaan ollut. Ennen vuodenvaihdetta Annika oli antanut Hufvudstadsbladetille haastattelun, ja siinä hän kyllä myönsi, että Rkp ja keskusta ovat näissä asioissa olleet samoilla linjoilla. Viestin pitäisi olla samansuuntainen riippumatta siitä, annetaanko haastattelu suomeksi vai ruotsiksi.
Keskusta ja vihreät ovat olleet esillä riidoistaan. Molemmat puolueet ovat saaneet paljon näkyvyyttä. Oletteko olleet kateellisia näille puolueille kaikesta siitä huomiosta?
En ole ollut kateellinen. Olen lähinnä miettinyt, että minkä takia ja ketä tämä nyt hyödyttää. Olen ollut välillä jopa surullinen siitä, että on ollut liian paljon riitelyä. Mutta jollakin tavalla on myös välillä tuntunut siltä, että puolueet ovat itse hakeneet vastakkainasettelua – ei varmasti aina – mutta se on ollut heille tapa profiloitua. Se ei tietenkään ole ollut hallituksen sisäiselle työskentelylle kovin hyvä asia.
Teillähän taas on hallituksessa lisäksenne toinenkin ministeri, josta sanotaan, että hänet tuntee ehkä promille suomalaisista – eli Thomas Blomqvist. Onko Rkp:llä näkyvyyden kanssa ongelmia?
Mielestäni tällä hallituskaudella Rkp on saanut paljon enemmän näkyvyyttä kuin pitkään aikaan. Ainakin omalta osaltani olen tyytyväinen siihen, että viisikon jäsenenä olen pystynyt myös nostamaan esille, että Rkp on puolue koko Suomelle, ja olemme pandemian aikana puolustaneet oikeusvaltiota, demokratiaa ja ihmisoikeuksia kautta linjan. Olemme saaneet aikaiseksi historiallisen seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen, joka on ollut minun pöydälläni. Olemme tehneet todella paljon. Thomas Blomqvistilla, joka on ollut pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvoministeri, on ollut vähän matalampi profiili, mutta hän on tehnyt taustalla valtavasti työtä. Sitä ei palkita julkisuudessa. Näin se vain on, mutta itse arvostan kovasti sitä työtä mitä hän on tehnyt. Ja se on myös näin, että puheenjohtaja tarvitsee kollegan, joka tekee valtavasti töitä. Vaikka se ei näkyisi niin se on myös auttanut minua suuresti omassa työssäni.
Helsingin Sanomien vaalikoneessa esitettiin väite, jonka mukaan turkistarhaus olisi kiellettävä. Vastasitte, että olette ”täysin eri mieltä”. Puolueenne ehdokkaat kuitenkin kallistuvat kieltämisen puolelle. Miksi ajattelette näin eri tavoin?
Jos katsot Vaasan vaalipiirin ehdokkaita, luulen, että kaikki ovat turkistarhauksen puolesta. Rkp:lla on tästä kysymyksestä aiempi puoluekokouspäätös, ehkä vuodelta 2010. Rkp on pitkään ollut turkistarhauksen puolustaja. Ja miksi? Siksi, että kun maailmassa on kysyntää turkiksista, katsomme, että on parempi, että turkistarhausta on Suomessa, jossa on eläinten suojelua koskeva lainsäädäntö, jota kaikki tarhaajien pitää noudattaa. Katson tätä asiaa hyvin pragmaattisesti.
Kansainvälisesti suunta on jo se, että turkiselinkeinosta luovutaan. Pitäisikö alan yrittäjiä auttaa oikeudenmukaisessa siirtymässä hyvissä ajoin? Onko vaarana, että heille käy vähän kuin turvetuottajille keskustan kanssa, että annettiin ymmärtää, että mikään ei muutu, eikä ihmisiä valmistettu muutokseen?
Luulen, että tämä on asia, joka tulee hoitamaan itse itsensä. Moni tarhaaja on joutunut jo lopettamaan toimintansa. Mutta tottakai meidän on hyvä myös varautua siihen, jos EU:n suunnalta tulisi joku sellainen päätös, joka tekisi alan pitkällä tähtäimellä mahdottomaksi.
Sanoitte Helsingin Sanomien haastattelussa, että ette mene hallitukseen, joka tekee ”perussuomalaista politiikkaa” mutta ette suoraan kieltäytyneet hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa. Miten voi olla hallitus, jossa on perussuomalaiset, mutta joka ei jollain tavalla tekisi perussuomalaista politiikkaa?
Meille tärkeintä on se, että millainen on hallitusohjelma.
Yritittekö ikään kuin säästää ja syödä koko kakun samaan aikaan?
Perussuomalaisilla on monessa asiassa ihan päinvastaiset näkemykset kuin Rkp:llä. He hakevat pitkällä tähtäimellä EU:sta eroa. Ajatus on meille käsittämätön. Se ei hyödytä Suomea eikä suomalaisia. He ajavat myös sitä, ettei Suomeen tulisi maahanmuuttoa. Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, jotta pystymme pitämään hyvinvointiyhteiskunnan nykyisellä tasolla. Emme voi luoda yhteiskuntaa, joka käpertyy sisään ja ottaa etäisyyttä muihin maihin. Se olisi hyvin kohtalokasta meille kaikille. On myös tiedossa, että perussuomalaiset näkevät ilmastohasteen ja -tilanteen hyvin eri tavalla kuin me. Neljänneksi voin mainita sen, perussuomalaisilla on sellainen kielipoliittinen ohjelma, josta heidän puheenjohtajansa on ollut hyvin ylpeä. Siinä lähdetään siitä, ettei koulussa tarvitsisi lukea sanaakaan ruotsia eikä yhteiskunnassa pitkällä tähtäimellä ruotsinkielisiä palveluja. Emme tietenkään voi hyväksyä tällaista.
Sanotte vaaliohjelmassa, että Itämeren rehevöityminen pitää pysäyttää. Tiedetään, että yksi aiheuttaja on maanviljelystä tulevat fosforipäästöt. Puolueenne äänestäjissä on paljon maanviljelijöitä. Mitä motiiveja yksittäisillä maatalousyrittäjillä on vähentää päästöjä?
Viljelijät tietävät tilanteen.Käsitykseni on, että he hakevat itsekin ratkaisuja, ja ovat olleet avoimia esimerkiksi sitä kipsiä kohtaan, jota käytetään pelloilla. Olen keskustellut SLC:n (Ruotsinkielisten maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto) ja MTK:n kanssa siitä, että viljelijät ovat kyllä halukkaita tekemään enemmän, mutta pitää ymmärtää, että heidänkin täytyy saada leipä pöytään. He eivät voi tehdä työtä ilman, että saavat jonkinlaista tukea.
Olisitteko valmis myöhäistämään Suomen hiilineutraaliustavoitetta vuodesta 2035, jos sillä saavutettaisiin nopeita taloudellisia hyötyjä vaikeassa taloustilanteessa?
En lähtisi siirtämään maalia. Ilmastonmuutos on asia, joka on otettava vakavasti. Se koskettaa meitä kaikkia ihmisiä täällä maapallolla. Mielestäni on syytä pitää kiinni omasta tavoitteesta ja päinvastoin yritettävä saada muut mukaan.
Yksi vaaliteemanne on, että Suomessa pitää olla maailman paras koulu. Vaaliohjelmassanne luetellaan pitkät pätkät ehdotuksianne. Niitä on yhteensä 24 kappaletta. Siellä sanotaan vähän kaikkea: esimerkiksi, että haluatte tarjota enemmän kielikylpyjä ja -suihkuja, lisätä suostumuksen käsittelyä seksuaalikasvatuksessa, ottaa käyttöön kaksivuotisen esikoulun ja niin edelleen. Kuinka monen näistä 24:stä koulua koskevasta ehdotuksesta uskotte toteutuvan ensi vaalikaudella?
No en ole laskenut niitä sillä tavalla, mutta uskon kyllä, että kaikkia näitä asioita on mahdollista edistää ja pikkuhiljaa myös toteuttaa. Esimerkiksi kaksivuotisen esikoulun kanssa olemme jo hyvällä tiellä. Olemme kokeilleet sitä joissakin kunnissa hallituskauden aikana. Kielikylpyjä- ja suihkuja pystytään lisäämään, kun vaan kunnat itse päättävät tehdä niin.
Viime aikoina on keskusteltu siitä, kostautuuko Suomelle Nato-prosessissa se, että EU-puheenjohtajuuskaudella Suomi oli Unkarille tiukkana oikeusvaltiokysymyksistä. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoi viikko sitten Ylen Ykkösaamussa näin: ”Kun olemme kovasti arvostelleet tulevaa liittolaismaata Unkaria, niin ehkä silloin aikoinaan, kun korostettiin Unkarin negatiivisia puolia, olisi pitänyt muistaa myös se, että jos se Nato-optio oikeasti toteutuu, niin kaikissa Nato-maissa pitäisi olla yhteisymmärrys siitä, että Suomi on hyviksien kirjoissa. Eli onko sitä balanssia sitten ollut? Meillä ei ole varaa olla ylimielisiä.”
Onko Unkarin oikeusvaltiokehitystä mielestänne arvosteltu liikaa?
Näen aivan välttämättömänä, että Suomi on toiminut niin kuin on toiminut EU:ssa. Koko EU:han nojaa siihen, että meillä yhteiset arvot ja luottamus valtioiden kesken. EU:n tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että jokainen valtio sitoutuu niihin. En lähtisi sanomaan, että Suomi on tässä toiminut jotenkin väärin, vaan päinvastoin olemme nostaneet kissan pöydälle. Olemme tehneet sen, mitä on pitänytkin tehdä ja olen itsekin käynyt keskusteluja Unkarin kollegan kanssa näistä asioista. Ja eihän silloin ollut kyse Nato-jäsenyydestä ollenkaan, vaan oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisesta ja niistä uudistuksista, joita komissio on nähnyt Unkarissa tarvittavan.
Ahvenanmaa on demilitarisoitu, mikä merkitsee sitä, että Suomi ei voi linnoittaa aluetta tai pitää siellä sotilaallisia joukkoja. Aseettomuutta valvoo Venäjä. Miksi valtio, joka on aloittanut sodan ja hyökännyt julmalla tavalla naapurimaahansa, voi olla mitenkään uskottava valvoja?
Ahvenanmaan demilitarisointisopimus on noin sata vuotta vanha, ja sitä on vahvistettu toisen maailmansodan jälkeen. Kun meillä on kansainvläinen sopimus, johon olemme sitoutunut, katson, että on syytä pitää siitä kiinni. Se on ollut silloin ratkaistu, ja meillä ei ole syytä nyt muuttaa tilannetta. Emme tiedä, mitä saisimme tilalle.
Tämä juttu oli kuudes ja viimeinen osa Long Playn vaalitenttisarjaa, jossa haastatellaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajia. Long Playn vaalitenttiin osallistuivat Annika Saarikko (kesk.), Riikka Purra (ps.), Maria Ohisalo (vihr.), Li Andersson (vas.), Anna-Maja Henriksson (r.) ja Sari Essayah (kd.). Tentistä kieltäytyivät Sanna Marin (sd.) ja Petteri Orpo (kok.). Harry Harkimo (liik.) ei vastannut haastattelupyyntöön. Kaikki jutut löytyvät osoitteesta: longplay.fi/lyhyet
Lue kaikki haastattelut:
Anna-Maja Henriksson: ”En lyö lukkoon eksaktia miljardimäärää”
https://www.longplay.fi/lyhyet/anna-maja-henriksson-en-lyo-lukkoon-eksa…
Maria Ohisalo: ”Olisin toivonut muilta puolueilta vahvempaa tukea”
https://www.longplay.fi/lyhyet/maria-ohisalo-olisin-toivonut-muilta-puo…
Sari Essayah: ”Emme ole koskaan sitoutuneet vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen”
https://www.longplay.fi/lyhyet/sari-essayah-emme-ole-koskaan-sitoutunee…
Li Andersson: ”Taloustieteilijät eivät ole kovin suuria kokemusasiantuntijoita”
https://www.longplay.fi/lyhyet/li-andersson-taloustieteilijat-eivat-ole…
Riikka Purra: ”En missään nimessä koe olevani rasisti”
https://www.longplay.fi/lyhyet/riikka-purra-en-missaan-nimessa-koe-olev…
Annika Saarikko: ”Vihreillä ei ole oikeutta määritellä oikeaa vihreyttä”
https://www.longplay.fi/lyhyet/annika-saarikko-vihreilla-ei-ole-oikeutt…
