Lyhyet

"Pelkään meidän myyvän makean veden kansallisaarteemme halvalla kaivosyhtiöille"

3.7.2020

Kirjailija Johanna Sinisalo sai 70-luvulla äidinkielenopettajaltaan palautetta, jonka mukaan maailmassa on muitakin esseeaiheita kuin saastuminen. Nyt trauma aiheenvalinnan rajoittamisesta on kompensoitu järvien terveydentilasta kertovaan tutkivaan artikkeliin. ”Näin järvi nujerretaan” kertoo makean veden varantojen heikosta tilasta meillä ja maailmalla.

Johanna, mistä idea juttuusi tuli?

"Idea syntyi vierailullani Chapala-järvelle Meksikossa. Chapala-järvi on merkittävä virkistysalue koko osavaltiolle, niin paikallisille kuin lähistön suurkaupungin asukkaille sekä turisteille. Koin valtavaa ristiriitaa siitä, kuinka on mahdollista ylläpitää samaan aikaan hyvin houkuttelevan matkakohteen imagoa ja olla välittämättä järven kunnosta – siitä, mihin vettä käytetään ja mitä sinne päästetään. En voinut olla miettimättä, kauanko järven ekonominen vauraus voi kestää. Varmaa on, ettei kauaa.

Kirjoittaminen taas lähti itsestäni: aloin käydä läpi elämäni varrelta tapahtumia ja kokemuksia, joiden myötä tietoisuuteni järvien pahoinvoinnista kasvoi. Kun Suomessa 70-luvulla alettiin havahtua kotimaisten vesistöjen huonoon kuntoon, elin teini-ikääni. Halusin tutustua tarkemmin siihen, mitä kaikkea viimeisen 50 vuoden aikana on tapahtunut. Silloin makean veden altaita uhkasivat teollisuuden jätevedet, nyt pitkälti kotimainen ja ulkomainen kaivostoiminta. Nykyinen lainsäädäntö sallii ympäristöseikoista välinpitämättömien kaivosyhtiöiden toiminnan jopa luonnonsuojelualueilla, vieläpä kaivosyhtiöille hyvin edullisilla ehdoilla.

Pelkään meidän myyvän makean veden kansallisaarteemme halvalla kaivosyhtiöille, jotka saapuvat, louhivat mineraalit, pilaavat ympäristön ja lähtevät veroja maksamatta. Se on mielestäni halvalla myymistä."

Miksi tällä aiheella on väliä?

"Suomessa on sinänsä hyvä tilanne, että meillä on paljon makean veden varantoja. Maapallon makean veden määrä on kuitenkin hälyttävän pieni suhteutettuna koko väestömäärään, joka kasvaa jatkuvasti. Harva tietää, että koko maapallon vedestä vain kolme prosenttia on makeaa vettä ja vain yksi prosentti pintavettä, jota voi suoraan käyttää.

Makea vesi on resurssi, jonka jalanjälkeä tulisi seurata kuten hiilijalanjälkeä. Jokaisen kuluttajan pitäisi miettiä omaa vedenkäyttöään. Makea vesi tuntuu olevan itsestäänselvyys tuhansien järvien maassa. 

Esimerkkinä vesijalanjäljestä ovat ulkomailta ostamamme hyödykkeet. Puuvillan kasvatus ja lihatuotanto kuluttavat paljon vettä. Jos ostamme niitä alueilta, joilla vesivaroja on niukasti, harrastamme eräänlaista veden siirtomaataloutta. Kun hankimme australialaista punaviiniä, niin käytännössä tuomme vähävetiseltä alueelta maapallon toiselta puolelta vettä Suomeen." 

Mitä yllättävää juttua tehdessä ilmeni?

"Opin, kuinka pitkälle historiaan vesien pilaaminen juontaa: jo Outokummun kaivoksen perustamisen aikaan 1910-luvulla havaittiin kaivannaistalouden ympäristöhaitat. Yllätyin myös siitä, kuinka vahva tällaisen suuren teollisuusyrityksen vaikutusvalta ympäristöasioissa vielä tuolloin oli. Outokumpu on paraatiesimerkki siitä, miten taloudelliset intressit ajavat ympäristöintressien edelle – niin meillä kuin muuallakin maailmassa. 

Todella iso prosentti maailman järvistä on jo pilattu. Se shokeerasi."

Vastasiko taustatyö romaanikirjoittamisen taustatyötä?

"Romaanikirjoittamisen taustatyö on moniulotteisempaa – siinä ei keskitytä yhteen asiakokonaisuuteen, kuten artikkelissa. Taustatyö on kuitenkin siinä mielessä samankaltaista, että yksittäinen fakta saattaa rakentaa tarinaa eteenpäin tai uuteen suuntaan."

Mitä dystopiakertomukset opettavat meille? Onko ”Näin järvi nujerretaan” dystopia?

"Dystopia on jotain sellaista, jota ei ole vielä tapahtunut. Dystopia näyttää ajatuskulun siitä, mitä voi tapahtua, jos sama kehityskulku jatkuu. Se on mahdollisesti eteen tulevan huonon tilanteen kirjallinen kuivaharjoitus. 

Tämä artikkeli kertoo kuitenkin siitä, mitä on jo tapahtunut. Se ei ole harjoitus.

Toki voimme lukea artikkelista surullisia esimerkkejä järvien kuolemista. Haluammeko, että myös Suomen järville käy samalla tavalla? Tässä mielessä juttua voi lukea dystooppisena vilkaisuna tulevaisuuteen."

Johanna Sinisalon juttu "Näin järvi nujerretaan" löytyy täältä.