Isä

"Kairassahan vallitsee se todellinen tunnelma, eikä missään päivystyspoliklinikan korvalääkärijonossa." Long Playn isänpäiväkalenterin neljännen luukun takaa paljastuu Kaarina Hazard. Tapaamme papan, jota on hieman vaikea hahmottaa maastopressun alta, kun hän pohtii miehuutta ja huolenpitoa.

Hei tyttö, tytär, kiva kun tulit, mutta äläpä nyt yhtään yritä sieltä ovensuusta isänpäiviä toivotella, kun minä oon sentään perustanut kokonaisen bunkkerin tänne, jossa voidaan sitten sen sinun äijäs kanssa näitä isyyden asioita punniskella. Niin että tässä on nyt pikkuisen isommat asiat framilla kuin jotkut kaakkuset kynttilöillä. Isyys, nimittäin, on sen verran valtava homma, että miehissä se on sekin ratkaistava. Tiiän, siinä on kynnyksellä aika iso kasa niitä veteraaneja, vieheitä ja viinapulloja, mutta asia tarttee rekvisiittaa, eikä tänne naisten ja lasten oo tarkotuskaan harppoa, joten pysypä siellä vaan, äläkä välitä tuosta rojusta sen kummemmin, kun et sinä tietenkään voi sitä tajuta, kun et isä ole.

Miten niin isyys on joku suhde? Paskapuhetta! Suhteet on ämmämäisiä ja isyys sen sijaan, se on iso, jykevä esine, jota pitää hakata ja pyöritellä, eikä siitä sittenkään selvää saa, koska oikea isyys on mysteeri, mutta ei semmoinen huokoinen, naismainen, ilmava mysteeri, jota joillakin tuoksupalloilla hoidellaan, vaan graniittiin hakattu ikiaikainen dilemma, jota on jätkissä pohdittava, niin että menepäs nyt siitä muualle lapsines pyöriskelemään, kiva nähdä kyllä, hei, pappa on täällä maastopressun alla.

Sinä sanot, että isyys olis kuitattu kahdella kysymyksellä, kenen se on ja kuka siitä huolehtii, mutta tuommoinen yksinkertaistus on kyllä ihan silkkaa isyyden häpäsyä, latteeta ja arkipäiväistä, kun isyys sen sijaan on pohjaton meri, oikea abyssi, jonka aalloilla meidät on luotu keulimaan! Etkä viittis nyt yrittää nostella niitä lapsia tälle puolen, kun minä varta vasten haluan ajatella tätä isyyden ideaa, oon sentään oppinut mies, enkä keskustella mistään talvihaalarista. Selitän, kun et selvästikään ymmärrä: On kansakunnan isää, valtion isää, ja kokonaisia mantereitakin on miehet löytäny, ja kyllä jos minulta kysytään niin isyys ulottuu ihan taivaankappaleisiin saakka, ei niitä turhaan ole miesten mukaan nimetty. Ja se käymätön korpimaa niitten takana, sehän on sitten Jumalan valtakuntaa, niin että kyllä sitä isänä saa olla koko universumille mies kuin mies, että voisitko työntää niitä vaippojas siitä vähän syrjemmälle.

Etkä hermostu nyt! No tottakai se on huolenpitoa! Isyys! Kai minä nyt sen tiiän, mutta eihän sitä nyt tarhasta hakemista voi verrata tähän minun mittakaavaan!  Minkä ihmeen takia sinä höpötät jotakin makaronilaatikkoa, kun minä yritän selittää sinulle näitä laajempia kuvioita, ei tässä ehi mitään pipiä puhaltaa! No tottakai minä vien ne hiihtämään! Hiihtämään, ja metsälle! Ja kalaan! Kalastus, sehän on kuule ikiaikaista toimintaa, jolla on samat ihan selkeen geneettiset perusteet kuin saunanlämmityksellä ja yleisellä eräilyllä, koska kairassahan vallitsee se todellinen tunnelma, eikä missään päivystyspoliklinikan korvalääkärijonossa. Eihän sitä nyt opi oikeeta elämän tunnelmaa ilman kuksaa ja riukupaskaa! Hei, mihin sinä muka meet, nyt kyllä piät seuraa kyllä siihen asti että ukkos tulee! Et kai sinä minua voi kahestaan tämän lapsen kanssa tähän jättää? Otanko minä sitä nyt sitten muka kädestä kiinni häh?

ILMOITUS