Teillä ei ole tänne mitään asiaa

12. helmikuuta Yhdysvaltain rajaturvallisuusjohtaja Tom Homan astui kameroiden eteen Minneapolisissa. Hän ilmoitti paikalle saapuneille toimittajille, että maan historian suurin ulkomaalaisvalvontaoperaatio on päättymässä. Kahden kuukauden aikana Minnesotaan oli tuotu kolme tuhatta ICE:n eli maahanmuuttoviraston agenttia.

Homan kertoi, että ICE oli onnistunut kaikissa tavoitteissaan: paperittomia oli pidätetty tuhansia. Myös yhteistyö paikallishallinnon kanssa oli ennennäkemättömän tehokasta, hän sanoi; ICE jättäisi taakseen ”turvallisemman Minnesotan”.

Erilainen se ainakin oli.

Kaksi paikallista oli kuollut maahanmuuttoviraston agenttien luoteihin, yksi menehtynyt säilöönottokeskuksessa. Kyynelkaasu ja pidätykset olivat muuttuneet kaupungin arjeksi.

Mutta paikallisten ihmisten voimakas vastareaktio saattoi yllättää kaikki.

Kevättalven hyisen kylmien päivien aikana kymmenettuhannet ihmiset liittyivät ICE:n vastaiseen kansanliikkeeseen ja järjestäytyivät nopeasti hoitamaan erilaisia tehtäviä.

Ison roolin vastarinnassa ottivat julkisten koulujen ihmiset. Opettajat, rehtorit, kuraattorit, kouluavustajat ja vanhempainyhdistysten aktiivit nousivat oppilaiden puolesta kapinaan oman maansa johtoa vastaan.

Mary Granlund on koululautakunnan puheenjohtaja Columbia Heightsissa Minneapolisin kaupungin pohjoisreunalla. Virallisesti Columbia Heights on oma kaupunkinsa, mutta käytännössä se on Minneapolisin lähiö, eloisa työväenluokkainen alue, jossa monet koululaiset oppivat englantia uutena kielenä. Iso osa koulujen oppilaista on latinoita; on myös somalialaisia, intialaisia, Laosin hmongeja.

Mary Granlund on työskennellyt kouluissa sosiaalityöntekijänä ja terapeuttina. Vuoden 2025 alussa hänet valittiin toiselle kaudelle koululautakuntaan – hän vannoi virkavalansa samoihin aikoihin kun presidentti Donald Trump omansa.