Kaukovetoja

ROVANIEMEN KESÄ ONliian lyhyt jalkapalloilijalle.

Kun Veikkausliigan kausi huhtikuussa alkaa, napapiirillä on vielä paksulti lunta. Viimeisten pelien aikaan lokakuussa yleisö joutuu jälleen seisomaan hangessa, ja tumput vaimentavat taputukset.

Lokakuussa 2009 sambialainen Christopher Musonda seuraa ensimmäistä kertaa talven saapumista Lappiin. Rovaniemen Palloseura on kohtaamassa kauden viimeisessä kotipelissään Kuopion Palloseuran. Keskuskentän nurmikon peittänyt lumi on aurattu polvensyvyisiksi kinoksiksi kentän laidalle.

Päivää ennen ottelua 23-vuotiaan Musondan on kuitenkin hoidettava yksi asia. Salaperäinen ulkomaalainen mies on ottanut Facebookissa yhteyttä ja ehdottanut tapaamista. Musonda elättelee toivetta, josta ei joukkuetovereille mainitse: ehkä mies on pelaaja-agentti ja tarjoaa parempaa sopimusta jostain toisesta maasta, missä laskettelusesonki ei puske jalkapallokauden päälle.

Rovaniemen Scandic-hotellin huoneessa Musonda tapaa intialaisen näköisen miehen, joka esittäytyy Wilsoniksi. Mies on jo harmaantumaan päin, tyylikäs ja hoikka. Hän kyselee seuraavan päivän ottelusta ja Musonda vastaa kohteliaasti.

”Toivottavasti voitamme”, hän sanoo.

Mies kysyy, tekeekö Musonda maaleja.

”Kyllä teen, jos vain paikkoja tulee”, Musonda vastaa. Maaleja hänet on palkattu Lappiin tekemään. Musonda on ollut ensimmäisellä kaudellaan joukkueen toiseksi kovin maalintekijä nigerialaisen Echiabhi Okodughan jälkeen.

Hotellihuoneessa puhutaan myös Musondan tulevaisuudenhaaveista. Kiinnostaisiko pelaaminen Tunisiassa? Palkka olisi parempi kuin Rovaniemellä, Wilson sanoo, mutta kaikki on tietenkin vasta ihan alustavaa. Musonda nyökkäilee mielissään. Tunisia olisi askelen verran lähempänä haaveiden Espanjaa.

Sitten tapahtuu jotain erikoista. Wilson ojentaa Musondalle 5000 euroa.

”Se on joululahja”, hän selittää. ”Ei tarvitse tehdä mitään.”

RoPS voittaa lopulta KuPS:n 1–0. Se ei ole tarpeeksi, sillä samaan aikaan Jyväskylässä JJK venyy tasapeliin TamU:n kanssa. Maaliero jättää RoPS:n Veikkausliigan jumbosijalle, mikä tietää putoamista ykkösdivisioonaan.

Kaudella 2009 Rovaniemen Palloseurassa pelaa kahdeksan sambialaista. He kaikki ovat nuoria miehiä, alle 26-vuotiaita, paitsi joukkueen nestori, nelikymppinen Zeddy Saileti. Hän on pelannut Rovaniemellä jo 15 vuotta ja toimii myös joukkueen kakkosvalmentajana.

Rovaniemeläisten silmissä nuoret afrikkalaispelaajat menevät välillä sekaisin – puhumattakaan keskikentällä hääräävistä identtisistä georgialaiskaksosista, Pavle ja Valter Horguašvilistä.

Christopher Musondan sentään tunnistaa helposti. Hän on pitkä ja harteikas mies, joka on värjännyt lyhyet hiuksensa vitivalkoisiksi.

”Jäkälä”, suomalaiset joukkuetoverit vitsailevat tukasta, ja lempinimi tarttuu.

Musonda on kotoisin Kitwestä, kaivospohatta Cecil Rhodesin 1930-luvulla perustamasta kaupungista Sambian kuparivyöhykkeeltä. Sieltä on tullut Rovaniemelle jo monta jalkapalloilijaa.

Ensimmäinen oli juuri Zeddy Saileti, joka pestattiin RoPS:n hyökkääjäksi vuonna 1994. Joka vuosi kauden päätyttyä Saileti matkusti takaisin Sambiaan, mutta palasi heti tammikuussa. Räiskyvästä Sailetista tuli nopeasti Rovaniemen oma poika ja hänen vastuulleen annettiin uusien afrikkalaisten pelaajien rekrytointi.

RoPS on sijoittanut kaikki ulkomaalaispelaajansa asumaan Koskikadun nelikerroksiseen punatiiliseen kerrostaloon, jonka alakerrassa seura pyörittää Las Vegas -nimistä bingoa. Taloa kutsutaan Bingon taloksi. Naapurissa on Scandic-hotelli, McDonald’s ja kiinalainen ravintola. Kaupunki on pieni ja kylmä, mutta pelit sujuvat onneksi hyvin: heti ensimmäisessä ottelussaan Rovaniemellä Musonda on tehnyt kaksi maalia, joten fanit suhtautuvat tulokkaaseen suopeasti.

Musonda tutustuu Rovaniemeen turvallisessa sambialaisporukassa. Hän pyöräilee, käy kalassa ja yrittää elää säästäväisesti.

RoPS:n pelaajien palkkiot ovat joukkueen liikesalaisuus, mutta verotiedot paljastavat afrikkalaispelaajien tienanneen vähän. Joillekin on jäänyt käteen alle 500 euroa kuussa, ja suurituloisemmillekin hädin tuskin tonni.

Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa jalkapalloilijoille ei ole säädetty minimipalkkaa.

Jos Musondalle jää palkastaan jotain yli, hän lähettää sen Western Union -rahansiirtopalvelun kautta äidilleen Kitween.

Bingon talossa nokkimajärjestys on selkeä. Talon alimpaan kastiin kuuluvat ne ulkomaalaisvahvistukset, jotka tulevat muualta kuin Sambiasta. Sambialaisten sisäänpäinlämpiävään porukkaan ei ole helppo päästä mukaan.

Sambialaisista pidempään Suomessa olleet pelaajat vähän pompottavat tulokkaita ja opastavat näitä joukkueen tavoille. Hierarkian huipulla on Zeddy Saileti, jota kunnioittavat kaikki.

Sailetissa on vähän Aurinkokuninkaan vikaa. Hän käyttää valtaa suosimalla joitain pelaajia, sorsimalla toisia.

”Voin käskeä nuorempia pelaajia hakemaan minulle ruokaa, ja he hakevat”, Saileti kehaisi Helsingin Sanomissa syyskuussa 2009.

Kaikkien sambialaispelaajien yhteydet seuran johtoon kulkevat Sailetin kautta.

KUN SINGAPORELAINEN AMMATTIRIKOLLINEN Wilson Raj Perumal ojensi RoPS-hyökkääjä Christopher Musondalle setelitukun lokakuussa 2009, joukkue oli jo korruptoitunut. Ainakin kolmannes pelaajista oli ollut mukana sopimassa pelien tuloksia vedonlyöntihuijareiden kanssa.

Myös Christopher Musonda oli tavannut pelinjärjestäjiä jo aiemmin.

Syyskuussa 2009 Musonda ja kaksi muuta sambialaispelaajaa olivat polkeneet kalaan kaupungin ulkopuolelle. Paikalle ajoi RoPS:n pikkubussi ja ulos astui kolme tuntematonta miestä. Venäläisen näköiset miehet ilmoittivat haluavansa tavata joukkueen uudet pelaajat. Miehet kertoivat, että kolmen päivän päästä pelattava kotiottelu Turun Palloseuraa vastaan pitäisi hävitä. Maaleja olisi tultava vähintään neljä.

Paluumatkalla pyörät heitettiin pikkubussin kyytiin. Iso kaljupäinen mies antoi sambialaisille 4000 euroa. Toinen mokoma maksettaisiin, jos tulos olisi toivottu, muussa tapauksessa rahat kerättäisiin pelaajilta pois.

Myöhemmin poliisikuulusteluissa Musonda kertoi keskustelusta, joka melkein sai hänet palauttamaan rahat.

”Mies sanoi, että jos tulos ei ole heidän haluamansa, he upottavat meidät bussissa jokeen”, Musonda muisteli. ”Hän ei nauranut, vaan oli tosissaan.”

Ensimmäisen puoliajan jälkeen tilanne oli 0–0. Onneksi maaleja alkoi syntyä heti toisen puoliajan alussa – ensimmäinen, toinen, kolmas! Lopulta TPS voitti luvuin 0–4, ja edelliset yöt huonosti nukkunut Musonda huoahti helpotuksesta.

Pelin jälkeen rovaniemeläisten rakastama kakkosvalmentaja Saileti jakoi pelaajille loput luvatuista rahoista. Musonda ja kaksi muuta uudempaa pelaajaa saivat vain tuhat euroa.

”He ovat nuoria poikia”, Saileti perusteli sovittua pienempää palkkiota yhdelle kokeneemmista pelaajista. ”He pärjäävät vähemmällä.”

RoPS:n sopupeleistä liikkui huhuja jo vuonna 2004. Kokeneet suomalaiset vedonlyöjät oppivat karttamaan joukkueen otteluita.

Pelien järjestelyyn Rovaniemellä osallistui verkosto, johon kuului venäläisiä ja kiinalaisia hämärämiehiä, entisiä pelaajia, Zeddy Saileti sekä silloin tällöin kaupungissa vieraillut viiksekäs singaporelainen taksikuski Simon Meganathan, joka tunnetaan kutsumanimellä Megadiamond.

Wilson Raj Perumalin saapuminen Rovaniemelle merkitsi uuden ajan alkamista. Sen jälkeen RoPS:n pelejä järjesti kansainvälinen vedonlyöntihuijauskartelli, jonka arvioidaan olevan maailman suurin.

Seuraavien puolentoista vuoden aikana RoPS sopi 17 ottelun tuloksista pelinjärjestäjien kanssa, pelaajat kertoivat myöhemmin poliisin kuulusteluissa.