Hyvin huono vuosi

Pitkät - LP 68

Hyvin huono vuosi

Suomessa paljastuu joka vuosi useita tuotantoeläinten joukkokuolemia. Mitä niiden taustalla on?

Suomessa paljastuu joka vuosi useita tuotantoeläinten joukkokuolemia. Tavallisesti eläimet jäävät heitteille, kun niiden omistaja uupuu, masentuu tai ajautuu talousvaikeuksiin. Suomalaisten maanviljelijöiden tulot ovat romahtaneet 2010-luvun aikana. Viime vuosien huonot sadot ovat lisänneet viljelijöiden ahdinkoa entisestään, eikä yllättäville säille näy loppua. Ulkomailla on havaittu, että ahtaalle joutuneet viljelijät eivät välttämättä tapa vain eläimiään vaan myös itsensä.
 

Moneen viikkoon kukaan ei huomannut raatoja. Lumipeite Siikajoen Relletin kylässä oli hyvin paksu koko alkuvuoden 2018.
Huhtikuussa joku, ehkä naapuri tai satunnainen ohikulkija, ilmoitti viranomaisille, että Vesa Koskelan laitumella oli tapahtunut jotain outoa.
Koskela tiesi kyllä, että laumasta oli kuollut nautoja. Hän oli pannut sen merkille pari viikkoa aiemmin, mutta oli ajatellut, että siirtäisi eläinten raadot lumien sulettua. Hän ajatteli, että tilan ikivanhoilla traktoreilla olisi ollut liian työlästä hinata raatoja lumihangessa.
Ilmoituksen jälkeen valvontaeläinlääkäri Laura Helve kävi Vesa Koskelan tilalla. Lunta oli satanut taas lisää, sitä oli maassa yli puoli metriä. Siksi Helve ei huomannut, miten paljon kuolleita nautoja todella oli. Kymmenkunta, Koskela arvioi, ja Helve kirjasi sen tarkastuskertomukseensa.
Eläinlääkäri vaati Koskelaa hoitamaan raadoille kuljetuksen Satakuntaan, Honkajoki-yhtiön raatojenkäsittelylaitokseen. Koskela lupasikin tehdä niin, mutta asia jäi hoitamatta.
Moni muukin asia oli jäänyt talven aikana Koskelalta rästiin. Äiti Irma Koskela muistaa, että pian valvontaeläinlääkärin käynnin jälkeen Vesa Koskela selasi taas kännykkää vanhempiensa sohvalla. Koskela asui muutaman sadan metrin päässä vanhemmistaan, ja hän oli talven aikana ottanut tavakseen tulla kylään lähes päivittäin. Usein hän vain makasi salongissa tai tuvassa eikä puhunut mitään.
Huhtikuun puolivälissä lämpötila alkoi nousta nollan yläpuolelle. Osa sulamisvesistä jäi leijumaan sumuna Koskelan isännöimän Kujanpään tilan ylle. Kevään tulo paljasti roinan laitumen ympärillä: hylätyt paalimuovit, lannoitesäkit, kanisterit, rikkinäiset koneet.
Se paljasti myös kuolleet: 95 ruhoa mutaisessa maassa.
Ne olivat ylämaankarjaa, sellaisia pitkäkarvaisia ja vantteria eläimiä, jotka eivät talvellakaan tarvitse varsinaista navettaa. Kuolleiden joukossa oli kaikenikäisiä nautoja; osan Koskela oli tiennyt heiveröisiksi, mutta joukossa oli myös vahvoja yksilöitä. Jopa lauman suurikokoinen ja voimakastahtoinen johtajalehmä, 15-vuotias Isabella af Christina, oli kuollut.
Osa kuolleista ei juuri erottunut mudasta, vaan niiden paikan paljasti vain esiin pistävä sarvi tai sorkka. Muutama ruho löytyi vasta, kun poliisi otti laitumesta ilmakuvia.
Kolmivuotias emolehmä oli kuollut kesken poikimisen.
Henkiin jääneet naudat seisoskelivat kuolleiden keskellä. Yksi niistä joi vettä likaisesta ojasta, jossa lojui kaksi raatoa.
Vaikuttaa siltä, että naudat ovat ainakin pääsääntöisesti kuolleet talven lumien aikana, jäätyneet ja vastikään sulaneet, valvontaeläinlääkäri Laura Helve kirjoitti raporttiinsa 24. huhtikuuta. Osa raadoista on edelleen osin lumen peittämiä (Kuva 26), osa lumen päällä tai maahan edelleen jäätyneitä. Osalla raadoista on lantaa päällä. Miltei jokaisen raadon silmät ovat syödyt (Kuvat 27-29) ja usealla raadolla on syöty myös peräaukon alueen pehmytkudosta (Kuvat 30-31). Nämä alueet ovat pehmeää kudosta ja siten helppoa ravintoa linnuille ja jyrsijöille. Yhden raadon vatsan alta nähdään rotan livahtavan karkuun.
Helve ja kunnaneläinlääkäri olivat tulleet paikalle huomattuaan, ettei Koskela ollut edellisen käynnin jälkeen hoitanut raadoille kuljetusta. Nähtyään lumen alta paljastuneet raadot he pyysivät virka-apua poliisilta. Paikalle saapui poliisipartio Raahesta. Myöhemmin laitumelle tuli vielä kaksi poliisia Oulusta. Alkoi rikostutkinta.
Kaksi kokonaista raatoa, kaksi päätä ja viisi jalkaa toimitettiin Elintarviketurvallisuusvirastoon kuolinsyyn selvitykseen. Tutkimustuloksien perusteella naudat olivat kuolleet ravinnon ja veden puutteeseen. Molemmista päistä puuttui rasvakudos; viidestä jalasta neljässä luuydin oli rasvatonta. Se tulkittiin merkiksi nääntymisestä. Kuolema oli ollut hidas.

Ensimmäinen tapausta käsitellyt lehtijuttu ilmestyi paikallislehti Siikajokilaaksossa vappuaattona. Raatojen löytymisestä oli silloin kulunut kuusi päivää.
Pian tapaus päätyi laajemminkin viestimiin. ”Paikallispoliitikon eläimiä löytyi kymmenittäin kuolleina”, otsikoi Iltalehti.
Jutuissa ei mainittu tilanomistajan nimeä, mutta oli helppo päätellä, kuka oli kyseessä, sillä Siikajoella on vain yksi ylämaankarjatila.
Siikajoella tapauksen huomioarvoa lisäsi se, että Vesa Koskela on paikkakunnalla verrattain tunnettu henkilö. Hän on kunnanvaltuutettu ja valtuuston toinen varapuheenjohtaja. Hän edustaa keskustapuoluetta, jota 60 prosenttia kuntalaisista äänestää. Monet paikkakuntalaiset olivat myös vierailleet hänen tilallaan. Kujanpään tila oli vielä pari vuotta aiemmin järjestänyt avoimien ovien päiviä ja myynyt lihaa suoramyyntinä. Se myi juuri sellaista lähellä tuotettua lihaa, jota moni nykyään kaipaa ruokapöytäänsä.
Nyt lähes sata eläintä makasi kuolleena laitumella.

Tämä oli ilmainen näyte.