Himasen etiikka

Pitkät - LP 02

Miten Pekka Himanen päätyi Kataisen hallituksen tulevaisuusselonteon tutkimushankkeen johtajaksi – ja kuka sen järjesti?

Lehtien otsikoissa Pekka Himanen on huippufilosofi, omissa puheissaan Oxfordin yliopiston professori. Tai sitten hän on taitava konsultti, joka monistaa yhtä ja samaa julkaisua eri tilaajien tarpeisiin. Mutta miten hän sai 700 000 euron tutkimushankkeen nimiinsä? Long Playn toinen juttu sukeltaa maailmaan, jossa puoli miljoonaa euroa on järjestelykysymys ja yliopistossa voi työskennellä vuosia kenenkään tietämättä työn sisältöä – ja jossa maan johtavat tutkimusrahoittajat maksavat yksityiselle firmalle tutkimusrahaa ilman kilpailutusta.

TÄMÄ KIRJE ON MEILLE KAIKILLE.

Pekka Himanen seisoo parrasvaloissa musta kaulaliina rennosti olan päällä. Hän vilauttaa satapäiselle kansainväliselle yleisölle kädessään olevia papereita.

”Oma opettajani oli kuuluisa filosofi Georg Henrik von Wright”, hän kertoo englanniksi videolla, joka on kuvattu One Young World -tapahtumassa Lontoossa 2010.

Himanen täsmentää: von Wright oli yksi aikamme tunnetuimmista filosofeista, Cambridgen yliopiston professori ja itsensä Ludwig Wittgensteinin seuraaja.

Himanen koskettelee papereita käsissään. Hän sanoo, että tässä on nyt von Wrightin kirje, jonka suuri ajattelija kirjoitti ”juuri ennen kuolemaansa”.

Himanen vastaanotti kirjeen, mutta: ”Minusta hän ei kirjoittanut sitä vain minulle, vaan kaikille meille.”

Yleisö odottaa, kun Himanen lukee kirjeen ääneen.

”Rakas Pekka, näin eilen tv-haastattelusi. Se teki minuun syvän vaikutuksen. Toivon, että pidät aina sydämesi yhtä puhtaana, mielesi yhtä avoimena ja ajattelusi yhtä kirkkaana!”

Pekka Himanen nostaa katseensa paperista. Katseessa on lapsen innostusta.

Kirje on Himasen mukaan esimerkki ”rikastavasta vuorovaikutuksesta”.

SYKSYLLÄ 2012 Himasen kanssa on haasteellista päästä vuorovaikutukseen. Hän ei vastaa puhelimeen. Hän ei vastaa vastaajaviesteihin, tekstiviesteihin eikä sähköposteihin, joissa pyydetään haastattelua.

Ehkä puhelin on soinut liikaa. Lehdissä on syksyn ajan taivasteltu 700 000 euron rahoitusta, joka Himasen johtamalle tutkimusryhmälle myönnettiin Suomen kestävän kasvun mallia koskevaan huippututkimukseen. Työ liittyi hallituksen tulevaisuusselontekoon, mutta rahat myönnettiin Suomen Akatemian, Sitran ja Tekesin kassoista. Tutkimushanketta ei kilpailutettu, vaikka yli 30 000 euroa ylittäville julkisille hankinnoille tulisi niin tehdä.

Projektin alkuperäiseksi hinnaksi arvioitiin pyöreät miljoona euroa. Kolme rahoittajaa tinki sen lopulta 700 000 euroon.

Mitä sillä rahalla aiotaan tehdä?

Kahden ja puolen viikon odottamisen jälkeen sähköpostiin tulee vastaus. Himanen pahoittelee: hän ei ole kiireiltään pystynyt lukemaan sähköpostejaan ja on nyt lähdössä ”pitkälle tutkimus- ja luentomatkalle Amerikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan”.

Sitten hän taas katoaa, eikä enää vastaa.

HANKKEEN SISÄLTÖ löytyisi tietysti apurahahakemuksesta. Sellaista ei ole. Suomen Akatemiasta kerrotaan, että tutkimuksesta on kuitenkin olemassa hankesuunnitelma, jonka sisällön pitäisi vastata hakemusta. Se taas on tallessa valtioneuvoston kanslian kirjaamossa.

Hankesuunnitelma on 26-sivuinen ja koukeroisesti kirjoitettu.

”Uuden laaja-alaisen kasvun mallin luominen on mahdollista vain perusteellisen ja tarkan, kansainvälisesti korkeatasoisimman uuden toimintaympäristömme analyysin sekä näiden tulosten synteesin kautta”, siinä lukee.

Ja: ”Ilman tällaista kansainvälisesti korkeimman tason tutkimuspohjaa ei voi uskottavasti rakentaa kestävää suomalaisen kasvun tulevaisuuden mallia.”

Mainitun korkeimman tason tutkimuspohjan rakentamisen on arvioitu vaativan 91 työkuukautta – siis melkein kahdeksan vuotta. Sinä aikana on tarkoitus ”luoda kansainvälisesti korkeimman tason analyysiä ja synteesiä”, jonka tulee toteuttamaan ”kovimman tason kansainvälinen ryhmä, jota johtavat professori Pekka Himanen ja professori Manuel Castells”.

Outoa kyllä, kansainvälinen tutkijaryhmä haluaa olla talkoilla mukana: heille on merkitty yhteensä 35 kuukautta palkatonta työtä Suomen tulevaisuuden hyväksi. Lisäksi osa työstä on jo tehty vuonna 2011, ennen kuin hankesuunnitelma on edes hyväksytty.

Joka tapauksessa hanke lupaa myös ”synnyttää kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyön akateemisen julkaisun kirjana”.

Sana huippu esiintyy asiakirjan suomenkielisen osion 15 sivulla yhteensä 34 kertaa.

Vaikka rahahakemuksissa on hyvä korostaa vahvuuksia, ihan tällainen tuskin on tavallista. Yliopistomaailmasta on silti hankala löytää ketään, joka suostuisi keskustelemaan Himasen tutkimusryhmän suunnitelmasta. Monilla tutkijoilla on kyllä näkemyksiä – ne ovat katkeruuteen asti kriittisiä. Himasen nimellä on outo vaikutus: ihmiset alkavat puhua, mutta kieltäytyvät sitten haastattelusta.

Lopulta eräs eurooppalaista yliopistorahoitusta hyvin tunteva humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan tutkija lupaa lukea tekstin. Hän on käynyt läpi kymmeniä vastaavia hakemuksia eri puolilta Eurooppaa ulkopuolisen arvioitsijan roolissa.

Hän hämmästyy.

”Tässä ei ole selkeitä tutkimuskysymyksiä.”

Hankekuvaus ei hänen mukaansa muistuta normaalia tutkimuksen rahoitushakemusta. Siitä puuttuvat esimerkiksi tutkijoiden ansioluettelot. On vain lyhyitä, mainosmaisia kuvauksia: Professori Pekka Himanen on kansainvälisesti tunnetuimpia informaatioajan tutkijoita, jonka aihetta käsitteleviä kirjoja on käännetty yli 20 kielelle Amerikasta Aasiaan...

Akateemisesta cv:stä pitäisi näkyä, montako akateemisten journaalien seulan läpäissyttä artikkelia tutkijalla on.

Himasen ryhmän tutkimuksen laadusta tai sisällöstä ei kuulemma voi itse hakemuksen perusteella päätellä juuri mitään.

”Vaikea uskoa, että tällainen hankekuvaus menisi läpi Suomen Akatemiassa, ellei jostain muualta olisi tullut kehotusta ohittaa normaalit arviointikriteerit”, tutkija sanoo.

Lopulta hän kiinnittää huomionsa budjettiin. Suuri osa menoista on ”muita kuluja”, jotka vaikuttavat olevan yrityksen juoksevia kuluja. Normaalisti, kun ulkopuolinen taho – esimerkiksi Suomen Akatemia – rahoittaa yliopiston työntekijän tutkimushanketta, palkan lisäksi katetaan tietyt oheiskulut. Ne voivat olla työtiloja, kokousmatkoja tai vaikka sihteerien töitä.

”Mutta tässä hankkeessa opetusministeriön alaisena toimiva Akatemia maksaa suuren määrän yhden yksityisen firman hallinnollisia menoja, joiden kuvaus on täysin epämääräinen.”

Pekka Himasen firma on nimeltään Sofos Oy. Sen merkitystä korostetaan hankesuunnitelman eri kohdissa. Mainitaan myös, että Sofoksen olisi syytä hallinnoida koko hanketta sen monimutkaisuuden vuoksi.

”Hyödyntämällä Sofos Oy:n kansainvälistä verkostoa ja investointeja aiheeseen sekä aiemmin että nyt tämän yhteishankkeen sisällä kansainvälisesti huipputason selvitystyö saadaan aikaan poikkeuksellisen alhaisilla kustannuksilla ja poikkeuksellisen korkeatasoisella tuotosten profiililla”, hankesuunnitelmassa lukee.

Ja vielä: ”Käytännössä vain johtuen Sofos Oy:n investoinneista ja verkoston käytöstä kansainvälisesti huipputason selvitystyö saadaan aikaan poikkeuksellisen alhaisilla kustannuksilla ja poikkeuksellisen korkeatasoisella tuotosten profiililla.”

Himanen on itse sanonut julkisuudessa sijoittavansa hankkeeseen 100 000 euroa. Firman kannalta lopputulos riippuu tietenkin siitä, kuinka hän hinnoittelee oman työnsä. Tilinpäätöksen mukaan Sofos on erittäin tuottoisa bisnes: viime kaudella 64 prosenttia sen 480 000 euron liikevaihdosta on muuttunut voitoksi.

Sofos vastaa koko hankkeen hallinnoinnista ja kaikki rahat kulkevat yrityksen kautta. Firmassa on yksi pysyvä työntekijä: Pekka Himanen.