Lyhyet
Miksi siemenet ovat tärkeitä, Hanna Nikkanen?
Long Playn uusi pitkä juttu, Hanna Nikkasen kirjoittama ”Holvi” sijoittuu Huippuvuorille, jossa toimii kansainvälinen siemenholvi. Sinne on talletettu ruokamme geneettistä perimää sen varalta, että pahin tapahtuu. Hanna, mistä sait idean tähän juttuun?
”Aloin miettiä juttua jo vuonna 2008, kun Huippuvuorten siemenholvin perustamisesta uutisoitiin. Jutuissa korostettiin, että maailman rauhallisimpaan paikkaan perustettu turvasäilö kestäisi kaikki mahdolliset katastrofit. Edes ydinsota tai merenpinnan nousu eivät vaarantaisi ikiroudassa uinuvia siemeniä. Siinä oli heti monta asiaa jotka vetivät minua puoleensa: katastrofeihin varautuminen kiinnostaa, samoin kaikki siemeniin liittyvä."
"Vuonna 2017 julkisuuteen levisi tieto siitä, että ikirouta oli sulanut siemenholvin ympäriltä ja yhdyskäytävään oli tulvinut vettä. Sen jälkeen siemenholvi on ollut koko ajan mielessäni."
"Holvin ympärillä tapahtuu muitakin muutoksia. Geopoliittinen peli pohjoisella Arktiksella kuumenee, ja siihen vaikuttavat sekä sulavan jään alta paljastuvat luonnonvarat että Ukrainan sota. On vakoojia ja sabotaasia.
Lopulta päädyin matkustamaan Huippuvuorille kahdesti, ensin viime vuonna tutkimaan sodan aiheuttamia jännitteitä ja uudestaan viime keväänä siemenholvin 15-vuotisjuhlallisuuksiin."
"Hiljalleen minulle valkeni, että Holvi ei olisikaan tarina vain yhdestä hankkeesta. Halusin kirjoittaa siitä, mikä kaikki maailmassa on pysyvää ja turvallista, ja miten nopeasti tähän liittyvät luulomme vanhenevat.”
Miksi siemenet ovat tärkeitä?
”Mitättömän pienessä jyväsessä on sisällä kaikki se geneettinen informaatio, josta kehittyy jotain älyttömän monimutkaista. Se on lähimpänä ihmettä kaikista asioista, joita tiedän."
"Jules Vernen vuonna 1875 kirjoittama Salaperäinen saari sisältää katkelman, jossa haaksirikkoutuneen kuumailmapallon matkustajat rakentavat sivilisaation yhden maissinjyvän avulla. Yhdestä jyvästä saadaan ensimmäisen sadon myötä kahdeksansataa jyvää, toisesta sadosta 640 000 jyvää ja niin edelleen. Muistan sen kohdan tosi hyvin, vaikka muuta en kirjasta muista. Maissinjyväkatkelmassa on aivan omanlaistaan riemua, sellaista jota voi tuntea keskellä katastrofia."
"Salaperäisen saaren maissi-ilo on sukua nykypäivän ajatukselle tuomiopäivän siemenvarastoista, joiden avulla pieni ihmisyhteisö voisi selviytyä vaikka ydintuhon jälkeen. Nämä kertomukset havainnollistavat, miten riippuvaisia ihmiset ovat siemenistä ja toisaalta miten uskomattoman anteliaita siemenet ovat. Tulevan yltäkylläisyyden edellytykset mahtuvat kulkemaan uudisraivaajan taskussa. Ja toisaalta: jos siemenille käy huonosti, olemme pahassa pulassa."
"Siementen jalostaminen on tapahtunut monokulttuuriolosuhteissa ja suurinta mahdollista satoa tavoitellen, minkä ongelmat huomataan nyt. Supersatoisat nykysiemenet eivät aina pärjää muuttuvissa olosuhteissa. Ne eivät kasva ilman keinolannoitteita eivätkä selviydy kuivuudesta, tulvista tai tuhohyönteisistä."
"Kestävämpien lajikkeiden kirjo on kovaa vauhtia katoamassa, koska tehotuotanto ei suosi niitä. Kun geneettinen informaatio häviää, sitä ei voi saada takaisin. Huippuvuorten siemenholvi yrittää pelata aikaa ja hidastaa tätä tuhokehitystä. Se ei kuitenkaan yksin riitä pelastamaan ruoantuotantoa. Ruokajärjestelmän pitää muuttua perusteellisesti ja pian, jotta ruokaa riittäisi jatkossa kaikille.”
Kirjoitat jutussa, että siemenholvin olemassaolo on tuntunut sinusta lohdulliselta. Miksi?
”Olen aika katastrofitietoinen ihminen. Tulen elämään jäljellä olevan aikani tällä planeetalla epävakaiden järjestelmien ja tuhokierteiden keskellä. Huomaan etsiväni merkkejä siitä, että jollain on homma hanskassa – että jossain on joku aikuinen, joka on miettinyt, miten tulevista romahduksista selvitään. Ympäristöaiheista kirjoittaminen aiheuttaa kyllä jatkuvasti pettymyksiä: ei, tällaista aikuista ei ole näköpiirissä."
"Siemenholvi on kuitenkin tuntunut paikalta, jossa hyvin konkreettisesti valmistaudutaan elämään katastrofien rinnalla. Siellä ei ajatella, että mitä jos asiat menevät pieleen, vaan mitä kun asiat menevät pieleen. Joku voisi ajatella että tämä on lohdutonta, mutta minulle se luo turvallisen olon."
"Kun aloin kirjoittaa juttua, ajattelin, että tämä on erikoinen piirre minussa, mutta se saattoi olla pöljä ajatus. Kyllähän ihmiset noin ylipäänsä ajattelevat kuolemaa ja erilaisia kauhuskenaarioita aika paljon. Kiihtyvien globaalien kriisien keskellä kasvaminen on jaettu kokemus ainakin omalle sukupolvelleni ja minua nuoremmille ihmisille. Siitä ei vain välttämättä ole puhuttu ennen kuin viime aikoina."
"Kun nyt eletään ajassa, jossa on tarjolla vähänlaisesti myönteisiä tai edes vakaita tulevaisuudenkuvia, on varmaan luontevaa, että pitkiä aikavälejä ja suuria ongelmia käsittelevät hankkeet kiehtovat ihmisiä. Avaruussiirtokunnat, superrikkaiden bunkkerit, ydinjätteille rakennettu Onkalo… Ne kiinnostavat minua, mutta ehkä vielä enemmän olen kiinnostunut siitä, miksi ne kiinnostavat minua. Mitä lohtua minä näistä paikoista haen?"
"Siemenholvi on selvästi käyttökelpoinen symboli, jonka kautta näitä katastrofitietoisuuden ja turvan kaipuun tuntemuksia voi käsitellä. Se esiintyy jatkuvasti suomalaisessakin taiteessa: Lyytin sanoituksissa, Kustaa Saksin tekstiilitaiteessa, Mikko Granrothin novellissa, Nastja Säde Rönkön videoteoksessa…”
Mitä juttuprosessin aikana selvisi?
”Vuonna 2017 uutisoitu vesivahinko oli paljon vakavampi kuin olin tajunnut. Sitä on kuvailtu yksittäistapaukseksi, yhden harvinaisen sateisen syksyn huonoksi tuuriksi. Kävi kuitenkin ilmi, että holvilla oli pahoja ongelmia sadevesien kanssa jo ennen kuin se avattiin vuonna 2008. Asia pidettiin salassa, koska Norja halusi kertoa maailmalle ehyttä kertomusta maailman turvallisimmasta paikasta, joka kestää kaikki katastrofit. Se oli ‘Norjan lahja maailmalle’ – tätä ilmausta toistellaan edelleen – ja tieto ongelmista olisi ollut isku nimenomaan Norjan maineelle."
"Hanke sai heti alussa valtavaa kansainvälistä huomiota. Se varmasti lisäsi painetta rakentaa nopeasti ja esittää suuria lupauksia. Rakentamishetkellä tiedettiin kyllä, että ilmasto lämpenee Huippuvuorilla nopeasti, mutta kukaan ei ottanut vastuuta siitä, että tämä otettaisiin suunnittelussa huomioon."
"Holvin ongelmat ovat lopulta aika tavallinen tarina huonosta hankesuunnittelusta. Oli kunnianhimoinen suunnitelma, mutta liian monta kokkia, liian pieni budjetti ja liian nopea aikataulu. Erikoista on se, että vaikka ongelmien laajuudesta nyt tiedetään, se ei näy siemenholvista tehdyissä jutuissa. Kun haastattelin holvin edustajia, he edelleen vähättelivät ongelmia.”
Mikä tässä aiheessa oli vaikeinta tekijänä?
”Jouduin tasapainottelemaan sen kanssa, että erilaiset ja toistensa kanssa ristiriitaiset tarinat olivat totta. Olisin voinut kirjoittaa jutun, jossa keskitytään vain siemenholvin ongelmiin, tai jutun, jossa keskitytään vain sen mahtavuuteen, mutta molemmat puolet ovat totta! Tämä on tietenkin aika tavallista journalismissa, mutta Huippuvuorilla eri tarinoiden ristiriidat olivat todella suuria."
"Juttu laajeni todella moneen suuntaan. Halusin kirjoittaa geopolitiikasta, fossiilikapitalismista, ruoantuotannon iskunkestävyydestä, siemenpankkien historiasta, Huippuvuorten paikallisyhteisöistä… Jutusta jäi pois paljon erilaisia sivupolkuja, mutta silti ainesten yhteen sovittamisessa oli työtä.”
"Holvin" saa myös painettuna taskukirjana. Long Play on ryhtynyt julkaisemaan valikoituja juttuja myös painettuina kirjoina. Niitä myydään Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa ja Rosebud Sivullisessa. Jos nyt tilaat Long Playn alennushintaan joko itsellesi tai lahjaksi, saat taskukirjan kaupan päälle. Tilaamaan pääset täältä.
