Long Play tutki rakentamisen vaikutuksia luontoon Euroopassa: maata uhrataan Ahvenanmaan verran joka vuosi

Kun rakentamisen alle jääneen luonnon määrän suhteuttaa asukaslukuun, Suomi on Euroopan toiseksi pahin luonnon tuhoaja. 

Rakentamiselle uhrataan Euroopassa vuosittain Ahvenanmaan kokoisen alueen verran luontoa ja peltomaata. Se on enemmän kuin tähän mennessä on arvioitu.

Asia selviää Long Playn tänään julkaisemasta jutusta ”Pois alta risut ja männynkävyt”.

Long Play tutki luontokatoa satelliittikuvien ja tekoälymallin avulla Green to Grey -yhteistyöhankeessa kymmenen muun eurooppalaisen median kanssa. Vuoden kestäneessä hankkeessa olivat mukana muun muassa Le Monde, Die Zeit ja The Guardian.

Projektin pani alulle Norjan yleisradio NRK, sitä koordinoi Arena for Journalism in Europe, ja se toteutettiin yhdessä Norjan luonnontutkimuslaitoksen tutkijoiden kanssa. 

Miten selvitys tehtiin?

Projektissa kartoitettiin Euroopasta kaikki paikat, joissa rakentamisen alta jyrättiin luontoa tai viljelymaata vuosien 2018 ja 2023 välillä. 

Se tapahtui analysoimalla Euroopan avaruusjärjestön keräämiä satelliittikuvia ja vertaamalla vanhoja ja uusia kuvia toisiinsa. Analysoituja kuvia oli lähes 185 000, ja niitä analysoitiin teknologiayhtiö Googlen ja Maailman luonnonvarainstituutin kehittämän tekoälytyökalun avulla. Sen kuvantunnistusmalli luokitteli satelliittikuvat niissä näkyvän maanpeitteen perusteella joko luonnoksi, viljelymaaksi tai rakennetuiksi alueiksi. Näin syntyi maankäytön muutoksia kuvaava kartta.

Karttaan ei kuitenkaan voinut sellaisenaan luottaa, sillä tekoäly teki kuvien luokittelussa virheitä. Kevään aikana kävimme eurooppalaisten kollegoidemme kanssa kartalta läpi yli 10 000 satunnaisesti valittua ”pikseliä” ja tarkistimme omin silmin historiallisista ilmakuvista, oliko paikkoihin rakennettu jotain. Näiden tarkistusten avulla Norjan luonnontutkimuslaitoksen tutkija Zander Venter laski , miten usein tekoäly erehtyi. Kun virheen mittakaava oli tiedossa, hän pystyi laskemaan tilastotieteellisin menetelmin arvion sille, kuinka paljon luontoa ja viljelymaata Euroopassa oikeasti uhrataan rakentamiselle. 

Mitä selvitys paljasti Suomesta?

Rakentamisen alle jää Suomessa asukasta kohden 4,5 neliömetrin verran luontoa joka vuosi. Se on toiseksi eniten koko Euroopassa. Vain Norjassa tilanne on pahempi.

Jos laskuissa huomioidaan luonnon lisäksi myös peltomaa, rakentamatonta maata häviää Suomessa noin 30 neliökilometrin vuosivauhdilla. Se tarkoittaa Keravan kokoista aluetta joka vuosi, yli kymmentä jalkapallokentällistä joka päivä. Siitä yli 80 prosenttia on luontoa ja loput viljelymaata. 

(Huomasimme tosin, että Euroopan laajuista tarkastelua varten viritetty tekoäly ei tunnistanut kaikkea Suomessa tapahtunutta rakentamista. Kun mallia säädettiin, saatiin korkeampi kokonaisarvio, 38 neliökilometriä vuodessa.) 

Rakentaminen keskittyy suurten kaupunkien, niiden ympäryskuntien ja maakuntakeskusten ympärille. Niissä rakennetaan erityisesti uusia asuinalueita ja teitä. Harvaan asutuille alueille taas nousee esimerkiksi louhoksia, kaivoksia ja energiainfrastruktuuria.

Rakentamiseen liittyvä päätöksenteko on Suomessa hyvin hajautettua. Kaavoittajien on päätöksiään varten selvitettävä alueiden luontoarvot, ja rakentajien pitää hakea hankkeilleen erilaisia lupia. Kukaan ei kuitenkaan aseta rajoja sille, paljonko luontoa yksittäiset rakennushankkeet yhteensä saavat hävittää. 

Kartta näyttää, missä rakentamisen alta on tuhottu luontoa tai viljelymaata vuosien 2018 ja 2023 välillä.

Tuhoaako rakentaminen arvokasta luontoa?

Analyysimme paljasti, että Suomessa rakennettiin vuosina 2018–2023 satoihin arvokkaisiin luontokohteisiin.

Arvokkaat kohteet olivat esimerkiksi linnuille tärkeitä ruokailu- ja levähdysalueita, kallio- ja ranta-alueita sekä luonnoltaan monimuotoisia metsiä. Joukossa oli paikkoja, joista oli löydetty uhanalaisten tai suojeltujen lajien esiintymiä. 

Tyypillisesti arvokkaan luontokohteen päälle rakennettiin uusia pientaloja. Arvokasta luontoa hävitettiin myös teiden ja louhosten alta. 

^{© CNES (2017), Distribution Airbus DS; © CNES (2025), Distribution Airbus DS}
Tässä oli ennen Vaasan Laajametsä. Kuvan metsäalueella oli metsälain suojelema louhikko sekä monimuotoisuudelle arvokkaita korpilaikkuja. Nyt paikalle on rakenteilla akkuteollisuudelle omistettu teollisuusalue.

^{Google Earth, Image © 2025 Airbus; © Airbus DS (2024)}
Tämä hyvinkääläinen kalliometsä oli osa valtakunnallisesti arvokasta Usminkallio-Paalijoen kallioaluetta. Sen läpi kulki suosittu ulkoilureitti. Nyt kalliota louhitaan ja murskataan kiviainekseksi.

^{© CNES (2016), Distribution Airbus DS; © Airbus DS (2024)}
Jyväskyläläisen Kangaslammen läheisyydessä oli ennen metsäalue, joka oli tärkeä luonnon monimuotoisuudelle. Siihen kuului muun muassa erittäin uhanalaista korpiluontoa, vaarantunutta lehtoluontoa sekä kuusikko, jossa oli paljon lahopuita ja vanhoja puita. Yleiskaavan luontoselvityksessä aluetta suositeltiin suojeltavaksi. Nyt arvokkaat kohteet ovat tuhoutuneet, sillä niiden päälle rakennettiin moottoritie.

Suomessa laki turvaa arvokkaita luontopaikkoja vaihtelevasti.

Tiettyihin luontotyyppeihin rakentaminen on tiukasti kielletty. Luonnonsuojelulain sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien määräämä suojelu estää useimmiten rakentamisen. Poikkeuslupia myönnetään harvoin.

Joillain luontotyypeillä lain suoja on heikompi. Esimerkiksi metsälaki velvoittaa metsänomistajaa suojelemaan arvokkaimpia elinympäristöjä, mutta lain suoja raukeaa, jos alue siirtyy pois metsätalouskäytöstä – eli vaikka silloin, jos sinne kaavoitetaan rakennuksia.

Toisaalta Suomessa on paljon myös sellaisia lajeja ja luontopaikkoja, joiden säilyminen olisi luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää, mutta joita ei ole suojeltu lainkaan. Monet Long Playn analysoimat paikkatietoaineistot kuvaavat juuri tällaista luontoa. 

”Meidän pitäisi pystyä ohjaamaan kaikki hankkeet pois kaikkein arvokkaimmista luontotyypeistä”, sanoo Jyväskylän yliopiston ekologian professori ja Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho. 

Kotiahon mukaan luontokatoa ei saada pysäytettyä, jos rakentaminen syö joka vuosi Green to Grey -projektin arvion mukaiset 38 neliökilometriä vuodessa. 

”Onhan se merkittävää nakertamista”, hän sanoo.

”Jos se tapahtuisi kerran, niin ei se varmaan vaikuttaisi juuri mihinkään. Mutta kun tämä jatkuu vuodesta toiseen, niin siitä tulee hyvin merkittäviä pinta-aloja esimerkiksi ihmisen elinkaaren aikana. Eli kyllä nakertaminen pitää saada pysähtymään.”

Mitä selvitys paljasti Euroopasta?

Rakentaminen on Euroopassa paljon merkittävämpi ympäristöongelma kuin aiemmin on arvioitu.

Analyysimme mukaan Euroopasta häviää rakentamisen takia noin 1 500 neliökilometrin verran luontoa ja viljelymaata joka vuosi. Se vastaa noin kuuttasataa jalkapallokentällistä joka päivä.

Ylivoimaisesti eniten vuosina 2018–2023 rakennettiin Turkissa. Seuraavana listalla olivat Puola, Ranska ja Saksa. 
 

Kartta näyttää, missä rakentamisen alta on tuhottu luontoa tai viljelymaata vuosien 2018 ja 2023 välillä. Kartalla ovat mukana vain yli 10 000 neliömetrin kokoiset rakennushankkeet.

Uusi selvityksemme osoittaa, että rakentamattomat maat hupenevat Euroopasta jopa puolitoista kertaa nopeammin kuin aiemmin on arvioitu. Rakennetun pinta-alan kasvua on aiemmin seurattu Euroopan ympäristökeskus EEA:n tuottaman Corine-maanpeiteaineiston avulla. (Viimeisimmät Corine-tulokset ovat vuosilta 2012–2018.)

Corine on kuitenkin aliarvioinut Euroopassa menetetyn luonnon ja viljelymaan määrän, sillä se pystyy erottamaan satelliittikuvista vain hyvin suuret rakennushankkeet. Green to Grey -projektin laskelmissa mukaan tulivat myös myös lukuisat pienet maankäytön muutokset, kuten yksittäiset kesämökit.

Rakentaminen on yksi merkittävimmistä luontokadon aiheuttajista, sillä se pienentää ja pirstoo lajien elinympäristöjä. Euroopan komissio on linjannut, että vuoteen 2050 mennessä jäsenmaiden on päästävä eroon rakentamisen luontohaitoista. Todellisuudessa EU ei ole lähelläkään tätä polkua. 

^{© CNES (2017), Distribution Airbus DS; © Airbus DS (2023)}
Pohjois-Englannissa viljavaa peltomaata jäi verkkokauppayhtiö Amazonin logistiikkakeskuksen alle. 

^{© CNES (2018), Distribution Airbus DS; © CNES (2024), Distribution Airbus DS}
Bulgariassa metsien ja peltojen peittämä maisema raivattiin pois valtavan aurinkovoimalan tieltä. 

^{© CNES (2018), Distribution Airbus DS; © CNES (2024), Distribution Airbus DS}
Länsi-Turkin vuoristossa vehreään rinteeseen perustettiin kultakaivos.
 

Eri puolilla Eurooppaa rakentaminen kohdistuu erityyppisille alueille. Pohjoismaissa korostuvat metsät. Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa rakennetaan enemmän myös viljelymaille, mutta siellä luontoa onkin ennestään vähemmän jäljellä. 

Kaikesta rakentamisesta 40 prosenttia tapahtuu viljelymailla ja 60 prosenttia luonnossa. Tosin luonnostakin valtaosa on jo jollain tavoin ihmisen muokkaamaa, kuten kaupunkien puistoja tai talousmetsiä.

Perimmäinen ongelma ei siis ole se, että Euroopassa rakentamisen alle jäisi paljon erityisen monimuotoisia luontoalueita, vaan se, että luontoa on ylipäätään vähän jäljellä. Nyt vähäistenkin luontoalueiden päälle rakennetaan.

Luonnonsuojelubiologi Guy Pe’er Hemholz-ympäristötutkimuskeskuksesta sanoo, että rakentaminen aiheuttaa luontokadon lisäksi monenlaisia muitakin ongelmia. Se voimistaa esimerkiksi maaperän eroosiota, ja kaupungeissa se pahentaa lämpösaarekkeita ja tulvia.

”Jos annamme näiden pienten [luontoalueiden] menetysten tapahtua jatkuvasti, vaarana on, että ajamme koko systeemin täysimittaiseen romahdukseen. Vaarannamme kirjaimellisesti terveytemme ja turvallisuutemme.”

Green to Grey on tutkivan datajournalismin metodeja hyödyntävä yhteistyöprojekti, jossa ovat mukana Arena for Journalism in Europe, Le Monde (Ranska), Long Play (Suomi), Die Zeit (Saksa), Reporters United (Kreikka), Facta (Italia), NRK (Norja), De Standaard (Belgia), Gazeta Wyborcza (Poland), Datadista (Espanja), The Black Sea (Turkki), ja The Guardian (Iso-Britannia).

Projektin kaikki julkaisut kootaan osoitteeseen greentogrey.eu. Sivuilla on julkaistu myös laaja englanninkielinen kuvaus työmetodista.

Työtä ovat rahoittaneet Journalismfund Europe sekä Koneen säätiö.