Lapin paradoksi: omaa matkailuvalttia tuhotaan koko ajan

Turistit saapuvat Lappiin katsomaan koskematonta erämaata. Sitä kuitenkin hävitetään pala kerrallaan juuri turismin vuoksi. Samaan aikaan kun matkailukeskukset laajenevat, mökkejä ja hotelleja rakennetaan yhä syrjäisempiin paikkoihin. 
 

Iglujen sinertävän lasikaton läpi avautuva näkymä on juuri sitä, mitä turistit lentävät talvella Lappiin katsomaan: arktinen, villi erämaa ja vieläpä veden äärellä. Lännessä kohoaa Tenojoen ylittävä Saamen silta. 

Saamenmaalla Tenojoen ja Utsjoen risteyksessä sijaitseva Utsjoki Arctic Resort on yksi Suomen pohjoisimmista hotelleista. Sen erikoisuus ovat lasi-iglut, jotka on yhdistetty kelomökkeihin. Slogan kuuluu:  ”Pisara paratiisista”.

Yksi yö kahdelle hengelle keloiglussa joulunalusviikolla maksaa  yli 600 euroa.

Siinä, missä nyt on lasi-igluja, oli vielä vuonna 2018 koivikkoa. Kun hotelli rakennettiin, sen tieltä raivattiin kolmen jalkapallokentän verran luontoa.

Long Play, The Guardian ja Le Monde selvittivät yhdessä, millainen merkitys Lapin turismin kasvulla on ollut maankäyttöön.

Selvitys oli osa laajempaa Green to Grey -projektia, jossa kartoitettiin, miten paljon luontoa Euroopassa jyrätään rakentamisen alta. Projektin pani alulle Norjan yleisradio NRK, sitä koordinoi Arena for Journalism in Europe, ja siinä oli mukana toimittajia yhdestätoista eurooppalaisesta mediasta.

Projektissa hyödynnettiin Norjan luonnontutkimusinstituutin tutkijan Zander Venterin kehittämää, satelliittikuvien tulkintaan ja tekoälymalliin perustuvaa menetelmää, joka tunnistaa maastosta myös hyvin pienet rakennukset – kuten vaikkapa mökit ja lasi-iglut.

Selvisi, että matkailun kasvun nimiin vannovassa Lapissa hävitetään juuri sitä luontoa, jota matkailijat tulevat katsomaan.
Vuosien 2018–2023 välillä Lapissa tuhottiin rakentamisen alta keskimäärin neljä uutta luontoaluetta joka viikko.

Rakentamishankkeista noin 15 prosenttia liittyi turismiin, eli esimerkiksi mökkien, hotellien ja resorttien rakentamiseen.
Suurimmat muutokset tapahtuivat matkailukeskuksissa, jotka sijaitsevat hyvien lentoyhteyksien läheisyydessä.

Rovaniemen, Ylläksen, Levin ja Inarin matkailukeskuksissa rakentaminen söi yhteensä 2,7 miljoonaa neliömetriä luontoa. Noin puolet tästä pinta-alasta rakennettiin selvästi matkailukäyttöön.

Esimerkiksi Levillä turismikeskus nieli vuosien 2018–2023 välillä 32 jalkapallokentän verran luontoalueita. Ylläksellä rakentamisen alta katosi 23 jalkapallokentän verran luontoa.

Hotellit ja lomakylät laajenevat yhä syrjäisemmille seuduille. Näiltä alueilta turistit hakevat tunnetta siitä, että muut ihmiset ovat kaukana ja luonto neitseellistä. Lappia markkinoidaan matkailijoille Euroopan viimeisenä koskemattomana erämaana. Luonto ei kuitenkaan ole enää koskematonta, kun sinne on rakennettu erämaahotelli ja sinne kulkeva tie.

Lapin yliopiston matkailun kulttuurintutkimuksen professorin Soile Veijolan mukaan matkailun ongelma on suunnittelun, sääntelyn ja sopimisen puute. Hänen mukaansa matkailurakentaminen ja sen ympärille syntyvät ohjelmapalvelut, kuten moottorikelkkareitit, vaikuttavat luonnon ekosysteemeihin, kuten muukin teollisuus.

”Matkailutoimiala syö omia resurssejaan, luontoa ja kulttuuria. Juuri niitä asioita, joita se ei voi itse tuottaa.”
 

Suomen ja Norjan rajalla sijaitseva Utsjoki Arctic Resort oli pohjoisin paikka, jossa luontoa tuhottiin matkailun tieltä tarkastelujakson aikana.

Pitkän linjan matkailuyrittäjä Juhani ”Jussi” Eiramolle Utsjoki Arctic Resort on jo toinen lasi-iglukohde. Ensimmäinen oli Saariselän Kakslauttanen.

Kuten monet Lapin matkailun rakennushankkeet, myös Eiramon Utsjoen-hotellihanke sai tukea Euroopan aluekehitysrahastolta. Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus myönsi hankkeelle 2,75 miljoonan euron tuen vuonna 2019. 

Hakija arvioi itse hankkeensa vaikutukset ympäristöön ja kestävään kehitykseen Ely-keskukselle toimitettavia raportteja varten. Eiramo raportoi maksatushakemuksessaan, että hankkeella ei ole minkäänlaisia välittömiä tai välillisiä ekologisia vaikutuksia alueen luontoon. 

Eiramo on kiistanalainen hahmo. Vuonna 2020 Lapin käräjäoikeus tuomitsi hänet  vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ympäristön turmelemisesta Kakslauttasessa. Eiramon hotelliyrityksen todettiin polttaneen, haudanneen ja hylänneen satoja tonneja rakennus-, purku- ja remontointijätettä välttääkseen jätemaksut. Samana vuonna Lapin yrittäjät palkitsi Eiramon Vuoden yrittäjänä.

Utsjoen kunta on syvässä talouskriisissä, jonka selättämiseksi se havittelee matkailun ripeää kasvua. Tilaa uusille turisteille on kuitenkin vaikea löytää.

Utsjoen kunnan pinta-alasta yli 80 prosenttia on erilaisia suojelualueita. Utsjokilaakso on luokiteltu kansallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, ja suojelualueiden ulkopuolellakin on arvokasta luontoa ja kulttuuriympäristöjä.

Myös Utsjoki Arctic Resortia ympäröivät arvokkaat luontotyypit. Hotellin itäpuolella on vaarantunutta variksenmarjajäkälikköä ja -tunturikoivikkoa. Hotellin tuntumassa Tenojoen rannalla on pieni pala luonnonsuojelulain piiriin kuuluvaa luonnontilaista hiekkarantaa.

Joitakin vuosia sitten Juhani Eiramo kertoi uusista suunnitelmistaan. Hän olisi halunnut rakennuttaa hotellinsa lähelle, jokilaakson arvomaisemaan, kuusi metriä leveän ja noin neljä kilometriä pitkän moottorikelkkareitin. Utsjoen kirkonkylän keskelle hän olisi halunnut moottorikelkka- ja mönkijäradan, ja Kevon luonnonpuistoon venesafarireitin.

Suunnitelmat herättivät Utsjoella vastustusta. Utsjoki on saamelaisten kotiseutualuetta ja samalla poronhoitoaluetta, ja monet kokivat hankkeiden uhkaavan tärkeitä kulttuurisia arvoja. Kelkkareitti olisi pitänyt kaivaa kaivinkoneella ja safarivenesatama rakentaa luonnontilaiseen niemeen, jossa on muinaisjäännöksiä. Safarimatkat Kevon luonnonpuistoon olisivat vaatineet luonnonpuiston järjestyssäännön muuttamista.

Yle paljasti syksyllä 2023, että Metsähallitus ja Utsjoen kunnan sisäpiiri olivat järjestäneet Eiramolle mahdollisuuden rakentaa Utsjokilaakson moottorikelkkareitin poikkeuksellisesti ilman ympäristövaikutusten arviointia.

Uusia moottorikelkka- ja venesafarireittejä ei ole avattu, mutta selvitykset niiden avaamiseksi jatkuvat. Tällä hetkellä hotelli tarjoaa kelkkasafareita muille reiteille.

Juhani Eiramo ei suostunut Long Playn haastattelupyyntöön.
 

Viime keväänä Inarin kunnanvaltuusto hyväksyi kaavan, joka sisältää rakentamattomia ranta-alueita Saamenmaalla, Inarijärven eteläosan syrjäisemmillä seuduilla. Kaava mahdollistaa yhteensä 227 uutta mökkitonttia, jotka rakennettaisiin pääosin ranta-alueille.

Äskettäin valmistuneen luontokartoituksen mukaan mökkitontit sijoittuvat porojen laidunmaille ja vanhoihin luonnontilaisiin metsiin, joilla on merkittävät luontoarvot.

Kaava mahdollistaa esimerkiksi  yli 10 000 neliömetrin majoitus- ja matkailupalveluiden rakentamisen Nellimin Konkelonniemeen. Konkelonniemi on rauhoitettu hakkuilta, koska se on keskeisiä porojen laidunmaita.

Kaavoituksessa pitäisi aina punnita matkailun rakentamisen vaikutuksia luontoon. Näin ei käytännössä kuitenkaan tehdä.

“Kunnilla on varsin rajalliset mahdollisuudet laaja-alaisten kaavojen laadintaan”, sanoo Lapin ely-keskuksen maankäyttö ja ympäristövaikutukset -yksikön päällikkö Leena Ruokanen.

Kaavoittaminen vaatii erilaisia selvityksiä, ja jokainen selvitys maksaa. Siksi kaavan laatii useimmiten konsulttiyhtiö, joka tuottaa myös luontoselvitykset.

Säästöpaineet näkyvät suunnittelussa. Lapin kunnat ovat laatineet koko kunnan yleiskaavan sijaan useita osayleiskaavoja. Ruokasen mukaan paras keino strategiseen suunnitteluun ja luontovaikutusten arviointiin olisi nimenomaan koko kunnan kattava kaava. Lapissa niiden tekeminen on vaikeaa, koska monet kunnat ovat pinta-alaltaan valtavia.

Matkailun kasvu on tuonut mukanaan myös pieniä rakentamishankkeita, joita on ratkaistu niin sanotulla suunnittelutarveratkaisuilla. Siihen ei tarvita kunnanvaltuuston hyväksyntää, vaan kaavoituspäällikkö tai muu viranomainen voi tehdä päätöksen yksin.

Ruokasen mukaan tällaisten hankkeiden määrä on lisääntynyt matkailun kasvun myötä. Tuloksena on tilanne, jossa matkailurakentamista arvioidaan hanke kerrallaan, ilman kokonaiskuvaa. Kukaan ei laske yhteen, mitä kaikki yksittäiset päätökset yhdessä tekevät Lapin luonnolle.

Ruokanen sanoo, että halutessaan kunnat voisivat laatia matkailun vaiheyleiskaavoja. Ne osoittaisivat, minne matkailurakentaminen voi sijoittua niillä alueilla, joihin rakentamisen paine kohdistuu.

Tällaisia Lapin kunnat eivät ole laatineet.

 

Lapin suurimpien rakennushankkeiden joukossa oli myös esimerkiksi uusia asuinalueita, kaivoksia sekä liikenteeseen ja logistiikkaan liittyvää rakentamista. Nekin tarvitsevat maata.

Ruotsin rajan tuntumassa sijaitsevassa Muoniossa on tehty erilainen valinta. Runsaan kahdentuhannen asukkaan kunta on linjannut suhtautuvansa kriittisesti kaivoksiin ja tuulivoimaan, koska niiden yhteensovittaminen matkailun kanssa on vaikeaa.

Matkailuyrittäjä ja keskustalainen kunnanvaltuutettu Priitta Pöyhtäri-Trøen näkee Muonion valinnan jatkumona vuosituhannen vaihteen tilanteelle: Silloin Muonion kunta, matkailuyrittäjät ja poromiehet ja monet kuntalaiset nousivat vastustamaan Metsähallituksen hakkuita. Niiden katsottiin pilaavan porojen laidunmaat ja heikentävän matkailun toimintaedellytyksiä, eivätkä ne tuoneet kuntaan rahaa.

Sittemmin Muonion matkailu on kasvanut, vakiintunut ja tuonut työtä.

Pöyhtäri-Trøen kuvailee Muonion matkailua erämaatyyppiseksi ja siksi työvoimaintensiiviseksi. Osa turisteista käy luonnossa päiväretkillä, mutta osa viipyy erämaassa useita päiviä. Tällainen matkailu tarvitsee paljon työvoimaa.

Moni muoniolainen käy kyllä töissä kaivoksilla, mutta kauempana kotoa, naapurikunta Kittilässä tai Ruotsin Kiirunassa.

”Matkailun ansiosta meillä on nyt kasvava väestö, mutta jos tänne tulisi kaivos, se toimisi parikymmentä vuotta ja pilaisi vedet.”

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piirin tuore toiminnanjohtaja Sisli Piisilä kuvaa Lapin nykytilannetta kauhun tasapainoksi: matkailuhankkeet ja motorisoidut luontosafarit kuluttavat luontoa, mutta samaan aikaan matkailu on vastavoima kaikelle muulle maankäytölle.

”Paikallisesta matkailun vaikutuksesta luonto ehkä palautuu, mutta jos kunnissa ei olisi matkailua, siellä jylläisivät kaivokset ja metsäteollisuus”, Piisilä sanoo.

”Silloin kukaan ei sanoisi, että tämä muu toiminta vahingoittaa minun bisnestäni, joka on luonto.”

Kuva: Otto Ponto.

Jutun tekoon osallistuivat myös Pamela Duncan, Raphaëlle Aubert, Leo Salzenstein, Lotta Närhi ja Hanna Nikkanen.

Journalismfund, IJ4EU ja Koneen säätiö ovat tukeneet tämän jutun tekoa.

Lue myös Long Playn pitkä juttu rakentamisen vaikutuksista Euroopan luontoon.

Oikaisu 3.10.2025 kello 10.23: Jutusta on poistettu vertailu Muonion ja muun Lapin välillä. Myös Inarin kunnassa on linjattu kriittisestä suhtautumisesta kaivoksiin ja tuulivoimaan.