Inari kaavoitti matkailualueita vanhoihin metsiin ja rauhoitetuille porolaitumille – kunnanjohtaja ja Metsähallitus eivät näe asiassa ongelmaa

Paikallisen poronhoitoyhteisön jäsenen mukaan tilanne on stressaava. Inarin kunnanjohtaja ja Metsähallitus korostavat, että paikallisia kuullaan myös jatkossa.

INARIN KUNNANVALTUUSTO hyväksyi viime keväänä osayleiskaavan, joka sallii rakentamisen luonnoltaan hyvin arvokkaisiin metsiin sekä porolaitumille, jotka on rauhoitettu hakkuilta määräajaksi.

Kaavapäätöksessä Inarijärven eteläosan syrjäisiä seutuja ja rakentamattomia ranta-alueita osoitettiin mökki- ja matkailukäyttöön. Kaava sisältää uusia matkailupalvelualueita ja 227 uutta mökkitonttia. Long Play kertoi asiasta aiemmin jutussa ”Lapin paradoksi: omaa matkailuvalttia tuhotaan koko ajan”.

Koneen säätiön rahoittama Luonnonmetsät Sápmi -luontokartoitusryhmä on usean vuoden ajan kartoittanut saamelaisten kotiseutualueen metsäluontoa ja tunnistanut kartoittamiensa kohteiden joukosta suojelemattomia luonnonmetsiä. Viime vuonna ryhmä laati Inarin kunnalle lausunnon, jossa se arvosteli kaavaehdotusta: kaava sallisi rakentamista ja metsätaloutta useilla sellaisilla alueilla, jotka työryhmä oli kartoitustensa perusteella luokitellut luonnontilaisiksi tai vanhoiksi metsiksi. EU:n biodiversiteettistrategia velvoittaa Suomea suojelemaan kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät. Työryhmän arvokkaiksi osoittamat metsät päätyivät silti myös lopulliseen kaavaan.

Valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus ja Nellimin saamelaiset poronhoitajat solmivat vuonna 2009, pitkän konfliktin jälkeen, sopimuksen, jossa tokkakunnan tärkeimpiä laidunmetsiä rauhoitettiin hakkuilta 20 vuodeksi. Inarin uusi kaava sallii matkailu- ja mökkirakentamisen sekä metsätalouden myös osassa noista metsistä. Tällainen alue on esimerkiksi Nellimin Konkeloniemi, jonne uusi kaava mahdollistaa yli 10 000 neliömetrin verran majoitus- ja matkailurakentamista.

Sopimusalueiden kaavoittaminen on tokkakunnassa suuri huolenaihe, kertoo Elle Maarit Arttijeff. Hän on inarinsaamelaisen poronhoitajaperheen kasvatti Nellimin kylästä.

Arttijeffin mukaan kylä on jo muuttunut paljon turismin myötä. Erityisesti husky- ja moottorikelkkasafarit häiritsevät paikallisten poronhoitajien työtä. Myös metsätalous on heikentänyt laidunalueita paljon, sillä nuorissa metsissä poroille on vähemmän ravintoa kuin vanhoissa metsissä. Uusi kaavapäätös on tokkakunnalle taas yksi huoli lisää.

”Kauhean stressaavaa ja surullista ja murheellista. Onko pakko kaavoittaa matkailuun alueita, jotka on tällä tavalla rauhoitettu?”

Inarin kunta on kuullut kaavoitusprosessin aikana saamelaisten itsehallintoelintä Saamelaiskäräjiä ja Ivalon paliskuntaa, joka on tokkakuntaa suurempi poronhoitoyksikkö. Paliskuntaan kuuluvan Nellimin tokkakunnan kanssa kunta ei ole erikseen neuvotellut.

”Kyllähän meitä nellimiläisiä olisi pitänyt kuulla asiassa, joka koskee meidän poronhoitoaluettamme”, Arttijeff sanoo.

”Nyt on semmoinen olo, että ei ole tultu kuulluksi.”

IVALON OSAYLEISKAAVAA on valmisteltu 2000-luvun alkupuolelta lähtien, kertoo Inarin kunnanjohtaja Tommi Kasurinen. 700 neliökilometrin kaava-alue kattaa useita kunnan osia Inarin suurimman taajaman Ivalon itäpuolelta.

Kaavaprosessissa luontojärjestöt toivoivat Inarijärven rantametsien suojelua, poronhoitajat taas laidunalueiden. Metsähallituksen mielestä kunta taas rajoitti valtion rantametsien talouskäyttöä liikaa.

Kasurisen mukaan kunta on kuullut eri tahoja kaavoitusprosessin aikana ja pyrkinyt kompromissiin.

”Sillä tavalla kaikilla on varmasti ollut mahdollisuus tuoda esiin oma kantansa.”

Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä lopputulokseen. Keväällä hyväksytystä kaavasta on jätetty hallinto-oikeuteen seitsemän valitusta. Valittajien joukossa ovat muun muassa Metsähallitus ja paikallinen luontojärjestö.

Yhdessä valituksessa vaaditaan, että kaavasta poistettaisiin metsätalous-, matkailu- ja mökkialueet, jotka sijoittuvat Metsähallituksen ja Nellimin tokkakunnan välisen sopimuksen suojelemille valtionmaille.

Kasurisen mukaan sopimus on kunnan näkökulmasta kolmansien tahojen välinen asia.

”Kun on annettu lausuntomahdollisuudet, niin näiden osapuolten pitäisi tuoda silloin esiin, että tällaisia sopimuksia on ja erityisesti minkä takia aluetta ei voitaisi kaavoittaa. Muutenhan me emme tiedä asiasta.”

Toivatko osapuolet sopimusta esiin kaavoitusprosessin aikana?

”Varmasti ainakin epävirallisissa keskusteluissa on voinut tulla esiin, että joitain määräaikaisia sopimuksia on.”

Metsähallitus on kuitenkin halunnut esimerkiksi Konkeloniemen kaavoitusta, vaikka alue on sen ja Nellimin tokkakunnan välisessä sopimuksessa rauhoitettu hakkuilta. Nyt yleiskaava sallii siellä matkailurakentamista.

Yleiskaavalla kunta määrittää vain yleiset linjat siitä, mihin esimerkiksi asutus ja palvelut voivat sijoittua. Ennen Konkeloniemen rakentamista tarvitaan vielä tarkempi asemakaava, kunnanjohtaja korostaa. Se määrittää, mitä todella saa rakentaa. Lopullinen päätös Konkeloniemestä tehdään siis vasta myöhemmin.

Entä kaava-alueen vanhat ja luonnontilaiset metsät? Miten niiden käy?

Sitä kaava ei ratkaise, Kasurinen sanoo. Tietyt alueet täyttävät vanhoille ja luonnontilaisille metsille asetetut kriteerit, ja niitä ei silloin saa hakata.

”Mutta se [Luonnonmetsät Sápmi -työryhmän] selvitys on vain yksi näkökulma asiaan. Se, mikä on vanha metsä ja mikä on luonnonmetsä, ei ole mikään objektiivinen totuus.”

Siitä, mikä lasketaan vanhaksi metsäksi, on tosiaan kiistaa. Metsähallitus kartoittaa ensi vuonna saamelaisalueen luonnonmetsiä. Se aikoo käyttää kartoituksissaan valtioneuvoston kriteerejä, jotka ovat tiukemmat kuin Luonnonmetsät Sápmi -ryhmän käyttämät ehdot: niiden mukaan selvästi harvempi metsä luokitellaan vanhaksi metsäksi.

Tutkijat ovat kritisoineet valtioneuvoston kriteerejä liian tiukoiksi.

”Kun Metsähallitus saa ensi vuonna kartoituksensa valmiiksi, varmaankin sitä keskustelua käydään silloin”, kunnanjohtaja Kasurinen sanoo.

SUURIN OSA INARIN kunnanvaltuuston keväällä hyväksymän yleiskaavan alueesta on Metsähallituksen hallinnoimia valtion metsäalueita. Metsähallituksesta kerrotaan, että sen tarjoamille rakennuspaikoille on ollut kysyntää, ja siksi Metsähallitus on toivonut sellaisten kaavoitusta.

Iso osa Metsähallituksen maista on kuitenkin myös paikallisille poronhoitoyhteisöille tärkeitä laidunmetsiä.

Historian saatossa Metsähallituksen hakkuut ovat heikentäneet saamelaispaliskuntien laidunalueita, mutta viisitoista vuotta sitten se sopi tärkeimpien laidunmetsien rauhoittamisesta määräajaksi useiden paliskuntien kanssa. Metsähallitus on myös linjannut, ettei se tee saamelaisten kotiseutualueella hakkuita ilman paikallisen paliskunnan suostumusta.

Nyt Metsähallitus on kuitenkin aktiivisesti edistänyt rakentamisen ja metsätalouden sallimista Nellimin tokkakunnan sopimukseen kuuluvilla alueilla, vaikka tokkakunta sitä vastustaa.

Eikö Metsähallitus enää kaipaakaan toimillensa paikallisen poronhoitoyhteisön suostumusta? Onko linja muuttunut?

Ei ole, vastaa Ossi Pesälä, Metsähallituksen tytäryhtiön Metsätalous Oy:n suunnittelupäällikkö.

Pesälän mukaan kyse on siitä, että kaavoituksella ei tule liikaa ohjata Metsähallituksen toimintaa. Esimerkiksi se, että metsätalous sallitaan kaavassa, ei hänen mukaansa vielä tarkoita, että metsiä välttämättä hakataan.

Pesälän mukaan vanhat linjaukset sekä paliskuntien ja Nellimin tokkakunnan kanssa tehdyt sopimukset ohjaavat edelleen Metsähallituksen toimintaa.

”Eiväthän nämä lainalaisuudet poistu mihinkään, vaikka kaava metsätalouden harjoittamista sallisikin.”

Entäpä rakentamista? Pesälä vastaa työssään vain metsätalouden suunnittelusta, joten asiaa on kysyttävä Metsähallituksen Kiinteistökehityksen asiantuntijoilta.

Myyntipäällikkö Kari Männistö ja alueidenkäytön johtava asiantuntija Juho Nurmela vastaavat, että Metsähallitus myy ja vuokraa vain kaavoitettuja rakennuspaikkoja. Esimerkiksi Konkeloniemeen laaditaan tarkempi asemakaava ennen kuin sinne osoitettu matkailupalvelualue voi toteutua.

Ennen asemakaavoituksen käynnistymistä Metsähallitus pyytää lausunnot Saamelaiskäräjiltä, saamelaismuseolta ja alueen paliskunnilta. Männistön ja Nurmelan mukaan porotalouden lausunnoilla on kaavoituksessa merkittävämpi vaikutus kuin muiden sidosryhmien lausunnoilla, mutta porotalous ei silti ole päätöksentekijä.

Toisin kuin hakkuita, rakentamista Metsähallitus näyttää siis olevan valmis edistämään viime kädessä myös ilman paikallisten poronhoitajien suostumusta.

Toistaiseksi kaavaprosessissa ei ole kuultu Nellimin tokkakuntaa, jonka kanssa Metsähallitus aikoinaan solmi sopimuksen tärkeiden laidunmetsien rauhoittamisesta hakkuilta. Sopimuskautta on jäljellä vielä neljä vuotta.

”Jään odottamaan kutsua neuvotteluihin”, Elle Maarit Arttijeff sanoo.

Koneen säätiö tukee Long Playn metsätoimitusta.