Ilmastokummit myy päästöhyvityksiä, mutta rahoittavatko asiakkaat todellisuudessa tavallista metsätaloutta?

Suomalainen Ilmastokummit lupaa hyvittää suomalaisten ilmastopäästöt rahaa vastaan, mutta ei pysty selittämään, mihin kuluttajien rahat oikeasti menevät.

Jos syöt suunnilleen saman verran lihaa kuin keskivertosuomalainen, Ilmastokummit lupaa auttaa sinua. Kuuden euron hintaan he voivat istuttaa puolestasi Pieksämäelle tai Haapavedelle puun, joka seuraavien 80–150 vuoden aikana sitoo ilmakehästä saman verran hiilidioksidia kuin syömäsi lihan tuottaminen on vuoden aikana sinne päästänyt. Kaikki keskivertosuomalaisen elämästä vuoden aikana syntyvät päästöt luvataan kompensoida 10–15 puulla. 

Ilmastokummit on vuonna 2019 perustettu suomalainen osakeyhtiö ja samanniminen yhdistys, ja se myy asiakkailleen päästöhyvityksiä. Nimi on tuttu WWF:n kampanjasta, mutta Ilmastokummeilla ei ole yhteyttä WWF:ään. Törmäsin palveluun ensi kertaa vuoden 2020 keväällä, kun kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) kertoi Twitterissä yrittäneensä saada nimeään pois uuden päästöhyvityspalvelun verkkosivuilta. Ilmastokummit oli tosiaan julkaissut sivuillaan listan viidestätoista nimekkäästä poliitikosta, joiden väitettiin tukevan palvelun toimintaa. 

Tuomiojan lisäksi vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen ja kokoomuksen Saara-Sofia Sirén kertoivat vaatineensa nimiään poistettaviksi tukijalistalta jo hyvin pitkään. Ilmastokummit ei vastannut julkisesti kansanedustajien kritiikkiin, mutta Twitter-hälyn jälkeen nimilista poistettiin sivuilta. 

Sen jälkeen en juuri ajatellut Ilmastokummeja. Oletin, että näin tökerösti vastuullisuusmarkkinoilla toimiva firma kaatuisi pian.

Tiemme kuitenkin ristesivät taas hiljattain. Ilmastokummit mainittiin Finnwatchin raportissa ”Anekauppaa vai ilmastotekoja”, joka käsitteli kotimaisia päästöhyvityspalveluita. Raportin mukaan Ilmastokummeilla näytti riittävän asiakkaita. He olivat kertoneet Finnwatchille myyneensä vuoden 2020 aikana 15 000 puuta, siis 90 000 euron arvosta hyvityspalveluita. Ilmastokummit selitti Finnwatchille, että toiminnan ideana oli metsittää käytöstä poistuneita turvetuotantoalueita. 

Raportin loppuarvio oli heikko: yhdeksästä laatukriteeristä Ilmastokummit täytti vain kaksi. 

Verkkosivuille oli puolentoista vuoden aikana ilmestynyt uusia tukijoita. Kaivosteknologiayritys Metso Outotec ja huonekaluvalmistaja Puustelli olivat ostaneet taimia Ilmastokummien metsäpalstoille, ja tubettaja Ville Mäkipelto oli haastanut omat seuraajansa rahoittamaan hänen nimiinsä perustettavaa ”Mäkipelto-metsää”. Toisin kuin Erkki Tuomioja ja kumppanit, nämä tukijat näyttivät aidoilta, sillä hankinnoista kerrottiin myös heidän omissa kanavissaan.

Finnwatchin raportin mukaan Ilmastokummien toimintaan ei liity minkäänlaista läpinäkyvyyttä. Tarjolla ei ole julkista rekisteriä toteutetuista istutuksista, ei sertifikaatteja, ei ulkopuolisen arvioijan raportteja tai ympäristövaikutusten arviointia. 

Kysyin Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipolalta, eikö tämä vaikuttanut hänestä epäilyttävältä. Ilmastokummien asiakkaathan maksoivat palvelusta, joka sitoi myyjän tekemiinsä metsänhoitolupauksiin kauas tulevaisuuteen – mutta myyjä ei edes tarjonnut todisteita siitä, että luvatut puuntaimet oli istutettu!

Olin ajatellut Leipolan jakavan tuohtumukseni, mutta hän kuulostikin voipuneelta.

Eihän se hyvältä kuulostanut, Leipola myönsi. Viime kädessä kuitenkin moni suomalainen päästöhyvityspalvelu toimii samoin kuin Ilmastokummit, hän sanoi.

Puhelun jälkeen Leipolan sanat jäivät vaivaamaan. Oliko naiivia kuvitella, että yksi epäilyttävä toimija olisi poikkeus päästöhyvitysmarkkinoilla? Ehkä se onkin sääntö.

 

Vapaaehtoinen päästökauppa on villi länsi. Päästöjen hyvittämiselle ei ole sovittu yhteisiä pelisääntöjä tai määritelmää, eikä mikään viranomainen valvo sitä. Finnwatch varoittaa raportissaan, että tällainen epämääräisyys heijastuu erilaisten tuotteiden mainonnassa käytettyihin löperöihin ympäristöväitteisiin, siis viherpesuun.

Samalla erilaisten päästöhyvityspalveluiden kysyntä kasvaa nopeasti. Kun ala on melko uusi, kaikilla asiakkailla ei ole käsitystä siitä, mitä myyjältä pitäisi vaatia. Sellaiset markkinatilanteet tapaavat vetää puoleensa huijareita. 

Puiden istuttamiseen liittyy vielä aivan erityisiä vilunkimahdollisuuksia. Asiakas ostaa palvelun, jonka on määrä jatkua vielä jopa vuosisadan kuluttua. Harva kuitenkaan tulee muistamaan kauan sitten ostamiaan päästöhyvityksiä, jos kyyninen päästöhyvityksen tarjoaja päättääkin joskus laittaa metsänsä rahoiksi. Silloin hyväuskoiset ihmiset ovat vastikkeetta lahjoittaneet yrittäjälle metsäomaisuuden, eikä ilmasto ole hyötynyt pätkääkään.

Päästöhyvitysvedätyksiä tunnetaan maailmalta paljon. On pöytälaatikkoyhtiöitä ja niiden sepiteprojekteja. On metsityshankkeita, joiden takaa paljastuu aivan tavallinen avohakkuita tekevä metsäyhtiö, ja puita, joiden hiilensidontakapasiteetti myydään uudelleen ja uudelleen yhä uusille asiakkaille. On firmoja, jotka ilmestyvät markkinoille, keräävät asiakkailta rahat ja katoavat kokonaan.

Tapauksia on niin paljon, että puliveivareille on oma nimi, ”hiilicowboy”. Cowboyiden toimintaa kehittyvien maiden metsissä seuraava REDD Monitor -blogi julkaisee tietoja uusista tapauksista yleensä viikottain. 

Yhä useampi tuote myydään kuluttajalle hyvitysehdotuksen kanssa: olet ostamassa lennon, pitäisikö istuttaa vähän puita jonnekin? Mainoksissa festivaaleja, autoja ja ostoskeskuksia kutsutaan hiilineutraaleiksi, kun niihin liittyvät päästöt on kuitattu ostamalla ilmastotekoja alihankkijalta. 

Suomeenkin on syntynyt erilaisia päästöhyvityspalveluita kuin sieniä sateella. Niiden asiakkaat eivät aina tiedä, ettei mikään viranomainen valvo niiden toimintaa, ja ehkä osa asiakkaista ei piittaa.

 

Ilmastokummien verkkokaupassa kerrotaan, että Ilmastokummeilla on Suomessa kolme ”metsäpuistoa”. Niiden paikat esitetään yksinkertaisessa kartassa. Kartasta on kuitenkin hyvin vaikea päätellä, millaisesta paikasta on kyse, sillä tontin rajat, maaston yksityiskohdat ja tarkat koordinaatit puuttuvat.

Sivuston mukaan Ilmastokummit pitää istutuksista ja muista toimenpiteistä kirjaa IT-järjestelmän avulla. Läpinäkyvyyden takaa se, että asiakas voi seurata omien taimiensa tilannetta tilaustunnisteen avulla – näin kerrotaan. Sivuilla luvataan myös, että istutuksiin voi mennä tutustumaan kuka tahansa.

Ilmastokummien asiakkaat eivät kuitenkaan ole saaneet kutsua IT-järjestelmään. Sen sijaan he ovat saaneet sähköpostiinsa linkin sivustolle, jolle kirjautumalla saa eteensä saman ylimalkaisen kartan, joka verkkosivuillakin on. 

”Mahtavaa että olet Ilmaston puolesta!”, viestissä iloitaan.

”Ole ylpeä! Olet tehnyt erittäin hienon ja tärkeän ympäristöteon!”

Sähköpostissa asiakkaille on kerrottu, mihin Ilmastokummien kolmesta kohteesta puut tultaisiin istuttamaan. Se vaikuttaa käytännössä aina olleen Pusan metsäksi kutsuttu paikka Pieksämäellä. Sivuston mukaan vuonna 2019 perustetun palstan kapasiteetti on 7000 puuta, ja sen tämänhetkinen tila on ”osittain istutettu”. 

Mutta voiko asiakas näillä tiedoin oikeasti luottaa siihen, että puita on istutettu? Eihän kukaan voi mennä tutustumaan ostamiinsa taimiin, jos Ilmastokummit ei kerro edes niiden tarkkaa sijaintia tai istutuspäivää.(Lue tästä jutustamme lmastokummien asiakkaiden reaktioista.)

 

Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisterin avulla löydän oikean maaläntin. ”Pusan metsä” näyttäisi olevan Ilmastokummit Oy:n omistama 2,5 hehtaarin metsätontti Pieksämäen länsipuolella, Ison Lahnasuon turvetuotantoalueen kupeessa. Kaavassa se on aiemmin merkitty osaksi Vapon turvetuotantoaluetta, mutta turvetta sieltä ei ole nostettu. Se ei kuulu turvekentän ympäristölupaan. Se on tavallista metsää. 

Alueesta otettujen ilmakuvien perusteella Vapo on hakannut osan palstan puista vähän ennen vuosituhannen vaihdetta ja loput kymmenisen vuotta myöhemmin. Metsäkeskukselle vuonna 2004 tehdyssä hakkuuilmoituksessa kerrotaan, että hakkuuaukealle istutetaan kuusia. Hakkuiden jälkeisissä ilmakuvissa alue täyttyykin puuntaimista.

Kesän 2019 ilmakuvassa taimikko on kasvanut mukavasti, ja palsta on syvänvihreä. Pian kuvan ottamisen jälkeen Ilmastokummit perustettiin, ja joulukuussa 2019 aluetta jo markkinoitiin päästöhyvityskohteena. 

Ilmastokummit näyttää ostaneen Vapon valmiiksi istuttamaa talousmetsää. Kahden vuoden ajan asiakkaille on kerrottu, että sinne mahtuu 7 000 puuta, ja että niiden istuttaminen on vasta aloitettu. Oikeasti palstalle mahtuu kasvamaan noin 5 000 puuta, ja ne siis näyttäisivät olevan jo olemassa.

 

Ilmakuvat näyttävät, miten Ilmastokummien ”Pusan metsän” aiempi omistaja on tehnyt alueella hakkuita ja niiden jälkeen istuttanut alueen täyteen puuntaimia. 

 

Ilmastokummit Oy:n vastuuhenkilöinä toimivat Espanjassa majaileva Tero Mukkula ja raisiolainen Matti Vilola. Vilola on myös Ilmastokummit ry:n puheenjohtaja. Molemmat miehet ovat eräänlaisia sarjayrittäjiä. Mukkula on aiemmin esiintynyt mediassa, kun Helsingin poliisi tutki rikosilmoituksia hänen johtamansa Alession Investingin yrityksille lähettämistä aiheettomista laskuista. (Mukkula syytti asiasta muutamaa työntekijäänsä.) Vilola johtaa tällä hetkellä charter-lentoja välittävää yritystä. 

Haluaisin kysyä Ilmastokummeilta Pusan metsästä ja asiakkaille luvatusta läpinäkyvyyden takaavasta IT-järjestelmästä, jota kukaan ei ole nähnyt. Haluaisin myös ymmärtää paremmin Ilmastokummit ry:n ja Ilmastokummit Oy:n välisen yhteyden, ja kysyä, millaista toimintaa varten Business Finland on maksanut Ilmastokummit Oy:lle viime vuonna 10 000 euroa koronatukea. 

Mukkulaan ja Vilolaan on kuitenkin vaikea saada yhteyttä. Heidän puhelinnumeronsa ovat salaisia, eikä kukaan pitkään aikaan vastaa sähköposteihin tai erinäisten yhteydenottolomakkeiden kautta lähetettyihin viesteihin. 

Sosiaalinen mediakaan ei vaikuta lupaavalta väylältä. Ilmastokummien Twitter- ja Facebook-tilejä näyttää nimittäin jo pitkään hallinneen automaatti, joka on uutterasti jakanut jokaisen ilmastoon ja metsiin liittyvän jutun Kauppalehdestä, Yleltä, Suomen Luonnosta sekä CO2-raportti-nimisen sivuston Ilmastouutiset-palstalta. Tällaisia uutisjakoja on yli tuhat. Huhtikuun 2020 jälkeen Ilmastokummien Facebook-sivuilla on julkaistu yksi ainoa ihmisen tekemältä näyttävä viesti, elokuvasuositus. 

Automaattipostaukset ovat vaienneet heinäkuussa 2021, ja nyt tileillä ei tapahdu mitään.

Lähetän Ilmastokummeille yhä tarkentuvia kysymyksiä kaikkien keksimieni kanavien kautta. Joulunalusviikolla Matti Vilola lähettää sähköpostin. Hän pahoittelee, ettei vastannut aiemmin. 

”Meillä on monta asiaa käynnissä ja teemme pienellä porukalla vapaaehtoistyötä ilmaston hyväksi omalla ajallamme”, Vilola kirjoittaa. Hän viittaa Finnwatchin kyselyyn: hehän ovat jo kerran kertoneet toiminnastaan, ja kaikki pyytämäni tiedot löytyisivät Finnwatchin raportista ja Ilmastokummien nettisivuilta. 

Yksikään pyytämäni tieto ei löydy raportista tai nettisivuilta, mutta Vilola ei halua jatkaa keskustelua.

 

Jutun deadlinen jo mentyä Vilola lähettää monta pitkää sähköpostia. Niissä hän selittää melko kiemuraisesti, että Ilmastokummien on alunperinkin ollut tarkoitus ostaa valmiiksi istutettua metsää. Asiakkaille on myyty taimien istuttamista, mutta kyse on ollut eräänlaisesta olemassaolevan puun kuvainnollisesta adoptoinnista, ei kirjaimellisesta puun istuttamisesta. Se on Vilolan mukaan “todettu ihan oikeaksi tavaksi hoitaa asiaa”. 

“Yhdistyksen toiminnan avulla meillä varmistetaan hiilinielulle turva koko elinkaaren ajalle", hän kirjoittaa. (Ilmastokummien sivujen mukaan "elinkaari" tarkoittaa aikaa, jolloin puu sitoo tehokkaasti hiiltä. Sen jälkeen puut kaadetaan ja myydään.)

Yli kahden vuoden olemassaolonsa aikana puunistutusfirma ei siis ole istuttanut puita, se on vain omistanut metsää. Vilola esittää asian kuin se olisi tavanomainen käytäntö, joten varmistan asian Finnwatchin Leipolalta: Ei ole. Jos Finnwatch olisi tiennyt että Ilmastokummit ei perustakaan uusia metsiä turveaukeille, heidän arvionsa palvelusta olisi ollut vielä kielteisempi.

Joskus päästöhyvityspalvelut kyllä ostavatkin tavallista talousmetsää ja lupaavat esimerkiksi pidentää sen hakkuukiertoa, jotta se sitoisi enemmän hiiltä. Silloin omistajan metsänhoitosuunnitelmia verrataan tavalliseen metsätalouteen, ja asiakkaalle myydään vain arvioitu hiilinielun lisäys. Lisäys voi olla vaikkapa parisataa kiloa hiilidioksidia, jonka puu voi sitoa elämänsä lopussa, jos se hakataan tavallista myöhemmin. Lisäisyys onkin yksi tärkeimmistä päästöhyvityskriteereistä: hyvitykseksi kelpaa vain se osa hiilinielusta, joka ei olisi toteutunut ilman hyvityspalvelun apua.

Tällaisen lisänielun kokoa on hyvin vaikea arvioida, aivan erityisesti jos metsä on nuorta ja sen hypoteettisetkin hakkuut kaukana tulevaisuudessa. Siksi hoitosuunnitelmien ja nielulaskelmien pitäisi olla aivan erityisen varsin avoimia, tarkkoja ja varovaisia. 

Kysyn Vilolalta, miten he ovat päätyneet laskemaan, että heidän metsänhoidollaan saavuttama lisänielu on jopa tuhat kiloa hiilidioksidia puuta kohti. (Sivuilla puhutaan 600-1000 kilosta, asiakkaille lähetetyissä aineistoissa tuhannesta.) Hän kertoo, että se perustuu "yleiseen ja julkiseen dokumentaatioon", mutta ei täsmennä.

Tuhat kiloa hiilidioksidia on suuri iäkäs puu, sen koko elämä ja teot. Se olisi uskalias myyntilupaus silloinkin, jos Ilmastokummit olisi lupaustensa mukaisesti perustanut uutta metsää joutomaalle. Nyt on vain eteläsavolaista nuorta kuusikkoa, joka oli olemassa jo ennen Ilmastokummeja ja mahdollisesti myös Ilmastokummien jälkeen. 

Vilolan mukaan ero on triviaali. 

“Tällaisilla laskennallisilla asioilla ei ole mitään merkitystä siihen mitä todella tehdään”, Vilola kirjoittaa.

Hetkeä ennen jutun julkaisua Ilmastokummit ryhtyy poistamaan verkkosivuiltaan viittauksia puiden istuttamiseen. 

Long Play julkaisee talven aikana useita juttuja vapaaehtoisista päästöhyvityksistä. Lue lisää aiheesta:

Ilmastokummit on maksattanut asiakkailla valelaskuja ja tulevia maakauppoja

Joululahjakauppamme on auki!
Suomen parasta journalismia tuntuvalla alennuksella! Lahjatilaus arkiston kanssa vuodeksi vain 49 € (norm 74 €). Olisi todella ihanaa jos tilaisit Long Playn itselle tai ystävälle lahjaksi. Vastalahjana lupaamme yllättää sinut ensi vuonna.