Lyhyet
"Bowien epäonnistumisetkin ovat erikoislaatuisia", sanoo Antti Nylén.
David Bowie kuoli. Kun esseisti Antti Nylén kuuli siitä, hän ajatteli: "Varmaan itsemurha. Mitään luonnollista selitystä tällaiselle ei voisi olla."
Nylén kirjoitti Bowiesta esseen ja askarteli siitä 120 pientä kirjasta. Ne ostettiin kaikki, ja nyt niitä ei ole lisää, kuten ei ole David Bowietakaan. Essee löytyy kuitenkin sähköisenä täältä.
Antti Nylén, miksi kirjoitit tämän tekstin?
”Bowie-kirjoituksen epämääräinen hahmo syntyi vuosia sitten. Suru-uutinen oli vain yllyke, että sain sen tehtyä. Mutta kuolema antoi sille sävyn. Olin hämmentynyt kaikista niistä tunteista, joita viikon aikana sai kokea. Mähän ylipäänsä kirjoitan tehdäkseni selkoa tunteista.”
”Bowien taide on kiinnostanut, koska olen aina ollut hämmästynyt siitä, miten sama ihminen voi tehdä aivan hirveitä ja aivan täydellisiä levyjä. Bowien hienoimmissa levyissä on jotain täydellistä hyvin erikoisella, koskettavalla tavalla. Mutta Bowien epäonnistumisetkin ovat erikoislaatuisia, oikein erityisen häpeällisiä suhteutettuna onnistumisiin.”
Se onkin totta vie hämmästyttävää. Miksi se on niin?
”Ajattelen että Bowiella on ollut tähtäimessä jotain, johon hän on osunut vaihtelevin tarkkuuksin. Niin kuin tikkatauluun. Ne 80-luvun kammottavat materiaalit antavat sellaisen vaikutelman kuin Bowie olisi ollut unessa.”
Olisikohan Bowie tuosta samaa mieltä?
”Joo, luulen että hän olisi tivattaessa yhtynyt näihin mielipiteisiin.”
Miksi näistä asioista pitää puhua?
”Vaikka vain sen takia, että se on niin hankalaa ja vaikeaa.”
Onko popmusiikista jotenkin vaikeampi kirjoittaa kuin niin sanotusta korkeakulttuurista?
”On! Mulle ainakin on. Pystyn koska vain kirjoittamaan esseen jostakin kirjasta, eikä siinä kestä edes kauan. Mutta popmusiikin tapauksessa tarvitaan toisentyyppistä perehtyneisyyttä. Itse teoksen hahmo on niin epämääräinen ja koostuu niin paljon enemmän kontekstista. Kaikki liittyy tilanteisiin ja ilmestymisajankohtiin – pitäisi ymmärtää historiallisia ja muita yhteyksiä, tietää asioita. Ja samalla taas koettuna ja ‘harrastettuna’ teokset ovat täysin selviä. Niiden nauttimiseen pystyy kuka tahansa.”
Julkaisit Bowie-esseen alun perin pieninä origami-kirjoina, jotka askartelit itse. Miksi teet tämmöistä?
”Mua kiinnostavat omakustanteen, pienpainatteen ja askartelun välimuodot. Siinä on jotain hyvin tyydyttävää, että ottaa prosessit omiin käsiin. Se liittyy tietysti digitaaliseen maailmaan, jossa asiat on aineettomia ja kaukaisia.”
Vähän niin kuin tämä meidän sähköinen esseemme tässä nyt. Syksyllä ilmestyy seuraava kirjasi. Mikä sen nimi on?”
”Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet. Se on vähän kuin trilogian viimeinen osa. Sitten esseekokoelman muoto on nähty.”
Mitä sinä sitten teet?
”Sitten teen pieniä obskyyrejä kirjoja, joita on vaikea saada mistään.”
Mukavaa, kiitos.
