Väsyneet saastan ammattilaiset valvovat internetiämme

Saga Raippalinna katsoo työkseen kidutusvideoita, pornoa, hyväksikäyttöä, väkivaltaa, teloituksia ja rikospaikkakuvia. Käyttäjät ovat julkaisseet niitä erilaisissa suomalaisissa verkkoyhteisöissä.
”Yleensä, kun ihmiset näkevät jotain ikävää netissä, he kuvittelevat nähneensä kaikkein pahimman. Todellisuudessa pahin materiaali on heille täysin tuntematonta. Se ei ehdi olla siellä niin pitkään, että kovin moni ehtisi sen nähdä.”
Raippalinna, 38, on yksi Suomen kokeneimmista verkkomoderaattoreista – ja hyvin nopea. Facebookin moderaattorit päättävät keskimäärin 15 sekunnissa, mitä kuvalle pitää tehdä, mutta Raippalinna suoriutuu tehtävästä seitsemässä sekunnissa. Hän on moderoinut 15 vuoden aikana useita suomalaisia verkkoyhteisöjä, muun muassa IRC-Galleriaa ja Suomi24:ää.
Tosin nyt hän on ollut jo pitkään uupumuksen vuoksi poissa päivätyöstä.
”En tiedä, pystynkö enää tekemään täysipäiväistä työtä moderoinnin parissa. Olisin siinä hyvä, pääni sisällä on todella hyvä moderointityökalu. En vain tiedä, pystynkö kestämään sitä traumaa ja kuormitusta.”

VERKKOMODERAATTORI koskee siihen inhimilliseen saastaan, jota muu yhteiskunta ei haluaisi lainkaan ajatella. Sellaiset ammatit ovat olleet perinteisesti yksinäisiä ja huonosti palkattuja.
Samalla se on mitä tärkeintä työtä: melkoinen siivu yhteiskunnallisista keskusteluista käydään verkossa. Siellä vietetään valtavasti aikaa, siellä radikalisoidutaan ja saadaan vertaistukea.
“Valtaosa moderaattorin työstä on ihan tavallisen elämän käsittelyä”, Raippalinna huomauttaa.
“Siellä on rakkaudenkaipuuta, ikävien ja kauniiden asioiden jakamista ja hassuttelua. Pahin osa työstä on pieni, mutta se on vaikuttava.”
Raippalinnan kaltaisten ammattimaisten verkkomoderaattorien määrää Suomessa on vaikea arvioida. Heillä ei ole koulutusta tai omaa ammattinimikettä – heitä kutsutaan esimerkiksi asiakaspalvelijoiksi – ja työnantajat eivät halua kertoa moderaattoreistaan ulospäin juuri mitään.
Salaperäisyys liittyy osaksi turvallisuuteen. Moderaattoreiden työhön kuuluu moderoida myös itseensä kohdistuvia uhkauksia, ja niitä on paljon.

SAGA RAIPPALINNAN ura moderaattorina alkoi IRC-Galleriasta. Vuonna 2000 perustettu sivusto oli Suomen ensimmäinen sosiaalinen media, ja jonkin aikaa se oli Pohjoismaiden käytetyin verkkopalvelu.
Joulukuussa 2004 Kaakkois-Aasian tsunamissa kuoli 179 suomalaista. Raippalinna kohtasi ensimmäistä kertaa moderaattorina tilanteen, jossa oma yhteisö menetti useita jäseniään.
”Ennen tsunamia oli ollut itsemurhatapauksia ja olin sulkenut kuolleiden ihmisten profiileja, mutta en ollut sulkenut tusinaa kerralla. Moderaattorina se oli aika järkyttävää.”
IRC-Gallerialla oli tuolloin pitkälti yli 100 000 käyttäjää. He olivat keskimäärin 19-vuotiaita. Raippalinna oli itse 24-vuotias, ja sivuston perustajat, hänen esimiehensä, olivat vain muutaman vuoden häntä vanhempia. Kenelläkään työporukassa ei ollut omia lapsia.
Se oli aikaa, jolloin aikuisväestö ei ollut vielä innostunut verkon sosiaalisuudesta. IRC-Galleria  oli nuorten oma maailma, jonka merkitystä käyttäjilleen aikuiset eivät vielä alkuunkaan ymmärtäneet. Ylläpitäjät joutuivat yhtenään improvisoimaan ratkaisuja ongelmille, joita kukaan ei ollut ennen kohdannut – esimerkiksi verkkokiusaamiselle ja -ahdistelulle. Nykypalveluihin verrattuna IRC-Galleriassa oli paljon sääntöjä, ja käyttäjää opastettiin seikkaperäisesti esimerkiksi miettimään, onko kuvan julkaiseminen hyvä idea. Ylläpitäjiä oli paljon ja käyttäjäyhteisö suhtautui moderointiin Raippalinnan mukaan myönteisesti. Silti rajua kiusaamista esiintyi.
IRC-Galleriassa puitiin Konginkankaan bussionnettomuuden ja koulusurmien kaltaisia tragedioita. Jokelan kouluampujan henkilöyden selvitti ensimmäisenä yksi sivuston ylläpitäjistä.
”Jouduttiin miettimään, että tietääkö poliisi että se on tämä tyyppi, vai pitääkö meidän kertoa? No kerrottiin, eivätkä ne tienneet. Se oli meille aivan uusi tilanne. Me oltiinkin osa hoitavaa koneistoa eikä sivustakatsojia”, Raippalinna muistelee.
Kouluampujan profiili poistettiin IRC-Galleriasta heti. Hänellä oli kuitenkin profiileja muilla sivustoilla, ja hänen manifestinsa levisi nopeasti julkisuuteen yhdysvaltalaisen MySpacen kautta. Samana iltana IRC-Galleria avasi kriisichatin, jossa Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Pelastakaa Lapset Ry:n kouluttamat aikuiset kriisityöntekijät keskustelivat käyttäjien kanssa. Se toimi kolmen viikon ajan.
“Kun päästiin kriisivaiheesta ohi, alkoi moderaattoreilla kriisivaihe. Me tarvittiin tukea ja apua. Se oli konkreettinen esimerkki siitä, miten traumatisoiva työ meillä on.”

RASKAS JA HUONOPALKKAINEN työ kuluttaa moderaattorit nopeasti loppuun.
“Tämä on kutsumustyö, joka vaatii paljon. Työnohjausta tai terapiaa ei ole tarjolla”, Raippalinna sanoo.
Suuret sosiaalisen median firmat ovat vaitonaisia siitä, miten ne moderointinsa toteuttavat. Tyypillisen sosiaalisen median moderaattorin tiedetään työskentelevän jossakin matalan palkkatason maassa esimerkiksi Pohjois-Afrikassa tai Kaakkois-Aasiassa. Ihmismoderaattoreiden rinnalla työskentelee yhä useammin algoritmejä, jotka pyrkivät tunnistamaan kuvista tai teksteistä kiellettyä sisältöä.
Ongelmat ovat ilmeisiä. Se näkyi tällä viikolla, kun Facebook poisti Psoriasisliiton sivut palvelustaan seksuaaliväritteiseksi tulkitun kuvan takia.
“Meillä on globaali järjestelmä, joka toimii aika olemattomalla osaamisella”, Raippalinna sanoo. ”On moderaattoreita, jotka ovat tehneet työtään pitkään ja heillä on jonkinlaista kokemuspohjaa, mutta enimmäkseen ollaan aivan tuuliajolla.”