Antti Järvi: ”Joskus tässä työssä tapaa ihmisiä, joiden haastattelemisen jälkeen on hyvin onnellinen olo.”

Kesän juttusarjassamme Long Playn kirjoittajat kertovat juttujensa taustoista ja työskentelytavoistaan. Tällä viikolla vuorossa on toimittaja Antti Järvi. Hänen kolmen parhaan Long Play -juttunsa paketti löytyy täältä hintaan 7,35e).

Antti Järvi on Long Playn tuottaja ja yksi julkaisun perustajista. Hänen kolmessa kovimmassa jutussaan sukelletaan varsin erilaisiin maailmoihin: suomalaisen kunnallispolitiikan kiemuroihin, viinan iloihin ja kiroihin sekä vanhaan murhamysteeriin.

Syyskuussa 2014 julkaistu ”Kittilä” kertoo surkuhupaisan tositarinan siitä, kun nuori vihreä naispoliitikko muuttaa Etelä-Suomesta Lappiin kunnanjohtajaksi ja ajautuu kahnauksiin paikallisten napamiesten kanssa.

”Kittilän tapahtumissa oli klassisen tarinan elementtejä ja toki myös surullisia aineksia – alkaen siitä, mitä voi tapahtua, kun tiivis yhteisö alkaa suojella omiaan”, Järvi sanoo.

Kittilässä käydessään Järvi huomasi, että häneenkin suhtauduttiin epäillen. Paikkakunnalla monet ajattelivat, että kunnanjohtaja Anna Mäkelä oli masinoinut ”etelän median” vastustajiensa kimppuun. Yksi kunnanvaltuutettu kysyi häneltä suoraan: ”Ootko sinäkin niitä Annan poikia?”

Vaikka Kittilän tapahtumissa riitti käänteitä ja sivupolkuja, jutun kirjoittaminen oli Järvelle lopulta yllättävän helppoa. Siinä auttoi päätös kertoa asiat tapahtumajärjestyksessä – ilman turhaa dramaturgista kikkailua.

”Kronologiaan nojaaminen tuntui huojentavalta. Jutun tekeminen oli pääasiassa sitä, että hain vahvistusta tapahtumille jututtamalla laajaa joukkoa asianosaisia ja käymällä läpi aiheeseen liittyviä dokumentteja, kuten poliisin esitutkinta-aineistoa.”

Jutun julkaisemisen jälkeen Kittilän kunnallispoliittinen farssi on saanut paljon uusia käänteitä, joita on käsitelty oikeussalissakin moneen kertaan. Järvi on pohtinut, pitäisikö hänen kirjoittaa jutulle jatko-osa.

”Se voisi alkaa Mäkelän erottamisesta. Pääosassa olisi Kittilän entinen  kunnanvaltuuston puheenjohtaja, vasemmistoliiton Inkeri Yritys, joka yritti estää valtuutettujen laittomana pitämäänsä toimintaa.” 

Heinäkuussa 2017 julkaistu ”Miksi minä juon?” on pintatasolla juttu Antti Järven omasta suhteesta alkoholiin, mutta samalla se on tiedejuttu, joka pureutuu alkoholin vaikutuksiin monelta eri kantilta. Idean juttuun Järvi sai itsetutkiskelun kautta.

”Olen aina tajunnut, että pidän alkoholista hyvin paljon, mutta suhteeni siihen on  ristiriitainen, niin kuin monilla alkoholistien lapsilla on. Halusin tarkastella niitä mekanismeja, millä alkoholi meihin vaikuttaa, niin hyvässä kuin pahassa”, hän sanoo.

Kun Järvi ryhtyi tekemään juttua, hän kuvitteli pääsevänsä kerrankin helpolla. Sen kun vain kirjoittaa omista kokemuksistaan ja tunteistaan. Pian hän ymmärsi, että kirjoittamisprosessista tulisikin yksi hänen uransa vaikeimmista.

”Kun kirjoittaa itsestä, pitää jatkuvasti tarkkailla, ettei sorru liikaan oman navan kaivamiseen ja tyhjään poseeraamiseen. Oman kokemuksen ja tieteellisen tiedon yhdistäminen oli myös haastavaa ja hidasti jutun tekemistä. Vaikka pidän paljon luonnontieteellisistä aiheista, asioiden sisäistäminen ottaa aikansa, koska olen luonteeltani ja koulutukseltani humanisti.”

Järvi sai jutustaan paljon kiitosta, mutta myös jonkin verran kriittistä palautetta. Hän osasi odottaa sitä, koska minämuoto ja itsestä kirjoittaminen nostavat aina joidenkin lukijoiden karvat pystyyn.

”Osa ymmärrettävästi kokee, että miksi heidän pitäisi kiinnostua jonkun toimittajan mielenmaisemasta. Alkoholista on myös kirjoitettu tavattoman paljon ja jokainen meistä niin sanotusti tuntee tarinan. Silti ja silläkin uhalla ajattelin, että sellaiset jutut ovat kuitenkin harvassa, joissa alkoholia katsotaan monesta eri näkökulmasta. Oma juttuni ei ole tarina siitä, millaista on kasvaa alkoholistiperheessä (tai toki se on sitäkin) eikä valitusvirsi omasta alkoholinkäytöstä (tai toki se sitäkin on), vaan ennen kaikkea se on tarina siitä, millainen voima alkoholilla on.”

Joulukuussa 2018 julkaistu ”Mummo on murhattu!” kertoo vuonna 1988 Helsingissä tapahtuneesta henkirikoksesta, joka jäi poliisilta selvittämättä. Rikoksen uhri, lihatiskillä työskennellyt Raimo Liukkonen, oli pitkään esiintynyt ravintoloissa drag-artisti Mummona. Samoihin aikoihin Helsingissä tapettiin kaksi muutakin homomiestä, ja myös nämä murhat jäivät selvittämättä. Oliko kyse viharikollisuudesta?

Antti Järvi oli kuullut puhuttavan vanhoista murhista, mutta ei tiennyt niistä juuri mitään. Hän päätti perehtyä asiaan.

”Toimittajana minua kiinnostavat kaikenlaiset mysteerit, liittyvät ne sitten aivojen toimintaan tai historiallisiin tapahtumiin. Viihdyn juttuprojekteissa, joihin liittyy historiallinen etäisyys tapahtumiin ja arkistotyöskentelyä. Pidän siitä tunteesta, kun erilaisten dokumenttien palasista – olivatpa ne sitten vanhoja lehtijuttuja, päiväkirjamerkintöjä, viranomaisten papereita tai mainoksia – alkaa syntyä tarina ja kokonaisuus.”

Kun Järvi perehtyi Mummon tapaukseen, hän joutui käyttämään paljon aikaa löytääkseen ihmisiä, jotka liikkuivat 1980-luvulla Mummon kanssa samoissa piireissä. Hän selasi vanhoja puhelinluetteloita, viranomaisten rekistereitä ja netin sukusivustoja. Hän soitteli ihmisten nimikaimoille ympäri Suomea ja sai lopulta oikeat ihmiset käsiinsä. Haastatteluissa Järvi kuuli Mummosta asioita, jotka olivat keskenään ristiriitaisia.  Yksi haastateltava esimerkiksi kertoi, että Mummo oli kerran myöhästyyt Ruotsin-laivalta, jossa hänellä oli sovittuna esiintyminen, mutta hänet oli lennätetty paikalle helikopterilla. Toinen muisteli, että myöhästyjä oli ollut eräs toinen drag-esiintyjä, eikä helikopteria ollut tarvittu. Kolmannen mukaan myöhästyjä oli Mummo, ja hänet noudettiin peruuttamalla risteilyalus takaisin satamaan.

Vuosikymmenten takaiset muistot ovat luonnollisesti usein hämäriä tai jopa kuviteltuja, ja niinpä Järvi joutui varmistamaan yksityiskohtia useista eri lähteistä. Joillakin haastateltavilla oli myös omia teorioitaan siitä, miten Mummo tapettiin.

”Nämä teoriat olivat tietysti kiinnostavia, mutta toisaalta toimittajan pitää tasapainoilla sen suhteen, että mille asioille löytyy myös oikeasti näyttöä”, Järvi sanoo. ”On toki inhimillisesti hyvin ymmärrettävää ja surullista, että läheiset etsivät selitystä tapahtuneelle. Juttua tehdessä tajusin paremmin sen, mitä lähipiirille tarkoittaa, kun ihminen kuolee väkivaltaisesti eikä tekijää saada koskaan kiinni.”

Järveen teki vaikutuksen se, että haastateltavat muistelivat Mummoa niin lämpimästi.

”Joskus tässä työssä tapaa ihmisiä, joiden haastattelemisen jälkeen on hyvin onnellinen olo siitä, että tällaisenkin ihmisen kanssa olen saanut jutella elämästä. Esimerkiksi Mummon ystävä Jolanda oli sellainen ihminen.”

Osta Antti Järven kolmen parhaan Long Play -jutun paketti tästä hintaan 7,35e. 

Antti Järvi suosittelee ajattomia juttuja:

● Kaja Kunnaksen hieno henkilöjuttu Juhan af Grannista Kuukausiliitteessä on aivan uskomaton teksti.
● Jacqui Banaszynskin ”AIDS in the Heartland” -sarja on kirjoitettu aids-kriisin ollessa syvimmillään ja kuvaa hienosti läheisiä ja yhteisöä sairastuneen ympärillä.
● Anu Silfverbergin ja Hanna Nikkasen ”Uskomaton murhenäytelmä” on hienosti kirjoitettu ja tärkeä teksti yhdestä liian hyvästä tarinasta.