Miksi vain Törhönen?

Kun tieto elokuvaohjaaja Lauri Törhösen harjoittamasta seksuaalisesta vallankäytöstä tuli eilen julki, moni kysyi jälkiviisaasti, miksi Törhösen nimi julkaistiin vasta nyt. Ja miksi vain Törhösen? Ulkomaillakin on nimetty #metoo-aallossa ahdistelijoita tuosta vaan! 

Olen tämän talven aikana haastatellut elokuva-alalla toimivia naisia, ja moni heistäkin on ihmetellyt, miksi ahdistelijoiden nimet on pidetty Suomessa salassa. Osa kertoi puhuneensa jo kolmelle eri toimittajalle. Miksei vain olla kerrottu, keitä ”listalla” on?

Siihen, miksi yhtäkään tekijää ei nimetty ennen Ylen A-studion ohjelmaa, voi olla huonoja syitä, mutta myös hyviä. Suomalaisessa journalismissa noudatetaan erilaista periaatetta kuin vaikkapa Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Suomessa ihmisiä ei nimetä pahantekijöiksi kepein perustein. Edes rikoksista tuomittujen nimiä ei yleensä julkaista, jos tuomio on alle kaksi vuotta vankeutta. 

Useimmissa metoo-tarinoissa ei ole kyse rikoslain piiriin kuuluvista asioista. Se ei tarkoita, ettei teoista voisi puhua: metoo-keskustelussa on kyse toimintakulttuurin ongelmista, ei rikollisliigan paljastamisesta. Siksi sen ei pidä rajautua käsittelemään vain poliisiasioita. Mutta tekijöiden nimeämiselle on kuitenkin oltava vankka peruste, esimerkiksi näyttö valta-aseman systemaattisesta väärinkäytöstä.

Törhösen nimen julkaisu oli perusteltua: hän on käyttänyt merkittävää valtaa elokuva-alalle pyrkiviin ja alalla toimiviin ihmisiin, etenkin nuoriin tyttöihin ja naisiin. 

Suomen lehdissä on tosiaan puhuttu viiden nimen ”listasta”. Itse en ole nähnyt mitään listaa, enkä ymmärrä, miksi sellaista laadittaisiinkaan. Toimittajan kannalta nimi on olennainen, jos se nousee esiin monien ihmisten kertomuksissa.

Kyse ei myöskään ole ”ringistä”, toisin kuin joissain lehtijutuissa on sanottu. Sana tuo mieleen lähinnä jonkin pedofiiliringin, jossa pahantekijät vaihtavat pornokasettejaan ja suojelevat toisiaan viranomaisilta. Niin ei tietenkään ole.

Ringistä voisi puhua ehkä siinä mielessä, että pienessä maassa mikä tahansa ala on yksi rinki, jossa kaikki tuntevat toisensa. Silloin ura tai rahoitus voivat olla kiinni siitä, kenen kanssa voi tehdä töitä.

Osa haastattelemistani naisista sanoi uskoneensa, että asioista puhuminen voisi vaikuttaa kontakteihin tai rahoitukseen. Useat haastateltavat kertoivat, että Törhösen kritisoijille oli laitoksella korostettu sitä, että Törhönen on tuonut sinne paljon rahaa.

Suomessa metoo-aihetta käsittelevissä ensimmäisissä jutuissa nimettiin vain häirinnästä puhuvia naisia, ei heidän mainitsemiaan miehiä. Siksi häirinnästä tuli aihe, joka henkilöityi pitkään sitä kokeneisiin naisiin. 

Lue lisää aiheesta Long Playssa: https://www.longplay.fi/sidetone/torhosen-julkinen-salaisuus-kertoo-elo…

Long Playn ohjelmassa Radio Helsingissä Anu Koivunen ja Jari Hanska pohtivat, mitä seuraavaksi olisi syytä käsitellä. Kuuntele ohjelma: http://www.radiohelsinki.fi/ohjelma/long-play/