Suomen kovin lobbari

Kello tulee yhdeksän. Mikko Tiirola lyö nuijaa puupöydän kanteen ja kävelee puhujakorokkeelle.

”Arvoisa metsävaltuuskunta, hyvät naiset ja miehet. Tervetuloa metsävaltuuskunnan varsinaiseen kokoukseen.”

Hanasaaren kulttuurikeskuksen auditorio hiljenee. Lokakuisena aamuna salissa istuu metsänhoitoyhdistysten edustajia eri puolilta Suomea. He ovat kokoontuneet linjaamaan Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n metsäedunvalvonnan suuntaviivoja seuraavalle vuodelle.

Tiirola puhuu pitkään, yli puoli tuntia. Hän kertaa kuluneen vuoden tapahtumia ja MTK:n ponnistuksia.

Ensin hyvät uutiset: Petteri Orpon (kok.) hallitus uudisti lunastuslain ja nosti metsävähennysprosenttia, MTK:n pitkäaikaisia tavoitteita molemmat. Brysselissäkin tuulen suunta on kääntymässä, sääntelyä kevennetään.

Tiirolalla on huonojakin uutisia. Metsänomistajia syyllistetään ja ohitetaan, erityisesti pääkaupunkiseudun mediassa.

57-vuotias Tiirola ei ole pisin mies auditoriossa, mutta jostain syystä häntä katsoessa tuntuu siltä kuin hän ehdottomasti olisi. Kasvoja kehystävät mustasankaiset silmälasit, puvuntakin rinnuksessa kimaltelee metsänhoitoyhdistysten pinssi. Hän lukee puhettaan enimmäkseen paperilta, mutta EU-aiheiden kohdalla käsikirjoitus unohtuu pitkäksi aikaa. Ärrät ovat teräviä, ääni varma ja kantava, katse tiukasti yleisössä. Hiilinielujen sosialisoinnista pitäisi luopua!

Puheen jälkeen Tiirola palaa paikalleen, lavalle kannetun leveän puupöydän taakse, ja alkaa nuijimaan läpi kokouslistaa. Pian ollaan jo kohdassa seitsemän: metsävaltuuskunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien valinta.

”Pyydän tekemään esityksiä metsävaltuuskunnan puheenjohtajaksi”, Tiirola sanoo. ”Avaan keskustelun.”

Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan edustaja Päivikki Otronen sanoo mikrofoniin: ”Kiitos puheenjohtaja. Minä esitän Mikko Tiirolaa jatkamaan metsävaltuuskunnan puheenjohtajana.”
Tiirola kirjoittaa jotain paperille ja nostaa sitten katseensa. Ilme on totinen.

”Kiitos. Keskustelu jatkuu.”

Sähkölaitteet hurisevat. Kun kukaan ei pyydä puheenvuoroa, Tiirola päättää keskustelun.

”Kiitän luottamuksesta”, hän toteaa ykskantaan, nyt pieni hymynkare kasvoillaan, ja lyö nuijan pöytään.

Mikko Tiirolan seitsemästoista kausi MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajana on alkanut.

MTK – alunperin Maataloustuottajain Keskusliitto – perustettiin vuonna 1917 parantamaan suomalaisten maanviljelijöiden oloja ja valvomaan heidän etujaan. Seuraavina vuosikymmeninä myös metsänomistajien asiat nousivat järjestön agendalle, ja myöhemmin nimikin vaihtui Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitoksi.

Yksi järjestön päätehtävistä on ollut vaatia maanviljelijöille ja metsänomistajille parempia tuloja. Ennen kuin Suomi oli EU:n jäsen, MTK kävi metsäteollisuuden kanssa neuvotteluja puun hinnasta ja valtion kanssa maataloustuotteiden tavoitehinnoista. Toinen keskeinen edunvalvonnan osa-alue on ollut maanomistajien omaisuudensuoja. Se on ollut erityisesti 1990-luvulta lähtien tapetilla kiristyneen ympäristöpolitiikan vuoksi; ympäristönsuojelu kun tarkoittaa helposti sitä, että maaomaisuutta ei voi enää hyödyntää entiseen tapaan.

Juuri ympäristönsuojeluun liittyvät kiistat ovat tehneet MTK:sta järjestön, jota niin sanotusti rakastetaan ja vihataan. Yksien mielestä MTK suojelee maanomistajia omaisuudensuojan loukkauksilta ja ympäristöpolitiikan ylilyönneiltä, toisten mielestä järjestö neliraajajarruttaa ympäristötoimia, jotka olisivat kerta kaikkiaan välttämättömiä.

Joka tapauksessa MTK:lla on paljon vaikutusvaltaa. Avoimuusrekisterin tietojen mukaan MTK on yksi Suomen aktiivisimmista lobbaajista. Long Playn syksyllä 2024 tekemässä selvityksessä kävi ilmi, että eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta kuuli MTK:ta asiantuntijakuulemisissaan useammin kuin mitään muuta tahoa. MTK oli ollut valiokunnan kuultavana keskimäärin yli kaksi kertaa kuukaudessa.

Jos MTK:n metsälobbauksella olisi kasvot, ne olisivat Mikko Tiirolan. 

”Metsänomistajien äänekkäin äänitorvi”, Maaseudun Tulevaisuus otsikoi vuonna 2021. 

Uusi Suomi vuotta myöhemmin: ”Suomen kovin lobbari”.

Ei sillä, että Tiirola tekisi työtään yksin. Järjestön keskusliitossa työskentelee satakunta ihmistä. He neuvottelevat kabineteissa, istuvat ministeriöiden lainsäädäntöhankkeiden työryhmissä ja tekevät kaikenlaista asiantuntijatyötä.

Tiirolan asema on erilainen. Hän kuuluu MTK:n luottamushenkilöihin, jotka valitaan tehtäviinsä vaaleilla. Tiirolan tapauksessa vuosi toisensa perään. 

Hanasaaressa huomaa nopeasti, mihin Tiirolan suosio perustuu. Hän on hyvä ihmisten kanssa. Kun lounaspöytään tai kahviseurueeseen liittyy joku muille tuntematon ihminen, Tiirola esittelee tämän oitis. Hän muistaa nimet ja tittelit, kysyy usein jotain henkilökohtaista. Aloittaa keskusteluja ja pitää ne käynnissä.

Tiirolasta huokuu jonkinlainen luontainen auktoriteetti ja karisma.

Metsävaltuuskunnan kokouksessa sattuu esimerkiksi episodi, jossa yhden luottamustehtävä-äänestyksen äänimäärä ei yllättäen täsmääkään. Ääntenlaskijat häärivät