Sota empatiaa vastaan

”Empatian kuolema on yksi varhaisimpia ja paljastavimpia merkkejä siitä, että kulttuuri on ajautumassa barbariaan.” 
– Hannah Arendt.

Vuoden 2025 ensimmäisinä viikkoina tuo lainaus tuli vastaan sosiaalisen median alustoilla aina uudestaan. Välillä se oli yhdistetty erilaisiin kuviin, joissa saksalaissyntyinen filosofi Hannah Arendt piteli savuketta, luki kirjaa tai katsoi vakavana kameraan.

Arendt tunnetaan etenkin teksteistään, joissa käsitellään totalitarismin syntyä ja ”pahuuden arkipäiväisyyttä”. Mutta kuten useimmat Arendtiin viittailevat ihmiset, en ollut oikeastaan koskaan tutustunut niihin kuin pintapuolisesti.

Toisto toimii: kun olin nähnyt sitaatin parikymmentä kertaa, aloin ajatella, että niin, empatia, tosiaan, se on tärkeää. Ehkäpä kirjoittaisin aiheesta jotakin, vaikkapa kolumnin Long Playn viikkokirjeeseen… Kolumniaiheiden keksiminen on kaikille kolumnisteille ainainen tuska, joten jos eteen sattuu jotain mihin tarttua, siihen kyllä tartutaan.

Aloin siis etsiä sitaatin lähdettä. Se osoittautui paljon vaikeammaksi kuin olin luullut. Vaikka laitoin peliin kaikki googlaustustaitoni, ajauduin vain loputtomaan suohon täynnä samalla lauseella varustettuja kolumneja, blogeja ja herätteleviä huoneentauluja.

Empatian lähestyvästä kuolemasta huolestuneet ihmiset olivat täyttäneet internetin Hannah Arendtilla. Mutta alkoi vaikuttaa siltä, että kukaan ei ollut lukenut alkuperäistä tekstiä.

HERKKÄ LUKIJANI ehkä tuntee sen ilmiön, jossa jokin asia tulee ensin näkyväksi ja alkaa sitten tulla vastaan kaikkialla? Kotiaan korjaileva näkee äkkiä, että joka korttelissa on rautakauppa. Lasta toivova havaitsee, että kaikki ihmiset ovat raskaana.

Minulle kävi niin empatian kanssa.

Sen jälkeen kun olin alkanut etsiä Arendtin lauseiden alkuperää, huomasin, että empatiasta puhuttiin joka paikassa. Kaikilla ihmisillä oli siitä sanansa sanottavana.

Arendtin rinnalla somessa pyöri esimerkiksi Nürnbergin sotaoikeudenkäynnin natseja tutkineen G. M. Gilbertin suuhun laitettu sitaatti: Pahuus on empatian puuttumista.

Samaan aikaan valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) empatiakommentit lähtivät uusintakierrokselle. Purra on sanonut toistamiseen haastatteluissa, että hänestä empatia ei kuulu politiikkaan. Hän on puhunut aiheesta ainakin vuonna 2021 (Image, IL) ja 2023 (HS) ja 2025 (IL).

Kärjistäen voidaan sanoa, että omassa somevirrassani oikealle kallellaan olevat keskustelijat suhtautuivat Purran empatiapuheisiin kehuen (rationaalista!), kun taas vasemmistolaiset paheksuivat (kylmää!). Mutta vähän samansuuntaisesti on puhunut myös vasemmistoliiton Anna Kontula, jonka mukaan empatia on huono väline päätöksenteossa.

Yhtäkkiä kaikilla riitti ajatuksia empatiasta. Poliittisia ajatuksia.