Pilvilinna

Painajaiset olivat riivanneet miestä pitkään. Kylmäävinä, karmivina ja katalina toistuvat painajaiset.

Ne noudattivat joka kerta samaa kaavaa.

Mies on sängyssään, nukkuu, kunnes havahtuu. Ulko-ovelta kuuluu raivokasta paukutusta. Hän ponkaisee jalkeille, vilkaisee ulos ikkunasta. Piha on täynnä poliisiautoja. Poliiseja, valtavasti poliiseja.

Samassa ovi rysähtää auki. Askeleet takovat rappusia talon yläkertaan, miehen makuuhuoneeseen.

Sillä lailla painajaiset aina etenivät. Paitsi perjantaina 1. marraskuuta 2024. Sinä aamuna hän ei nähnyt tuttua painajaista.

Se kävi kirjaimellisesti toteen.

Mies nukkui kotonaan Joutsassa, kolmikerroksisessa keltaisessa rintamamiestalossa, joka jurottaa syrjäisellä paikalla, kaukana naapureista. Äkkiä hän heräsi.

Ovelta kuului unesta tuttu raivokas paukutus. Ponkaisu jalkeille, vilkaisu ulos, unesta tutut autot, poliisit, oven rysähdys, rappusia takovat askeleet.

Mies seisoi makuuhuoneessaan pelkät bokserit yllään. Hän katseli ympärilleen pikaisesti. Samassa mieleen ja kehoon laskeutui outo, lamauttava tyyneys. Tässä tämä oli, nyt se oli ohi. Turha yrittää juosta, tapella, turha yrittää enää mitään.

Makuuhuoneeseen rynnisti joukko poliiseja, järkälemäiset miehet konetuliaseet tanassa, kypärät, peitetyt kasvot, hirveä huuto. Kädet ylös!

Poliisit sitoivat nippusiteillä kädet selän taakse, kahmaisivat kainaloista kiinni ja lähtivät kantamaan miestä alakertaan, kohti ulko-ovea. Pihalla he avasivat joukkojenhallintaan tarkoitetun suuren, mustan auton takaoven ja sysäsivät miehen sisälle. He lähtivät tutkimaan taloa.

Oli varhainen aamu, harmaata, lämpötila Joutsassa hiukan pakkasen puolella. Mies istui autossa ja hytisi. Yllä olivat yhä pelkät alushousut. Hän koputteli auton seinää.

Voisiko saada vaatteita tai huovan?

Kun poliisit tutkivat asuntoa, kävi selväksi, että kyseessä oli törkeän rikoksen tapahtumapaikka. Kolmikerroksisessa talossa oli toiminut suuri, ammattimainen kannabiskasvattamo. Kahdessa kerroksessa oli kasvatushuoneita lamppuineen ja kastelujärjestelmineen. Suuria viljelylaatikoita ympäröivät lautakehikot, joihin oli kirjoitettu tussilla kannabislajikkeiden nimiä ja istutuspäivämääriä. Kattoon kiinnitetyissä häkeissä oli kuivumassa paljon huumekasvin kukintoja.

Löytyi kaikenlaista muutakin. Kolme jätesäkillistä kannabiskasvin osia. Suklaansulatuskone ja muotteja, joilla oli valmistettu huumeella terästettyjä suklaalevyjä. Muistitikku, joka näytti ensin tyhjältä mutta jolta poliisi sai palautettua tuhansia kuvia kannabissatojen vaiheista: heiveröisistä taimista, pörheistä hamppupehkoista.

Poliisin löytämistä myyntipakkauksista ja etikettitarroista näki, että kannabikselle oli jopa kehitetty brändi. Se oli nimeltään Vihreä kolmio. Kotimaisissa päihdepiireissä myyjä oli maineikas.
Huumeet, jotka takavarikoitiin kasvattamolta ja Jyväskylässä sijainneelta toimistolta, olivat arvoltaan jopa 175 000 euroa. Toiminnan mittakaavasta kertoivat myös kuitit: pelkästään vuonna 2024 toimistolle oli ostettu 1 475 postimerkkiä.

Kun Keski-Suomen käräjäoikeus antoi tuomionsa tämän vuoden toukokuussa, siitä kerrottiin useissa medioissa.

Mies, jonka poliisit olivat yllättäneet rintamamiestalosta, oli 36-vuotias Joonatan Pitkänen. Hän sai törkeästä huumausainerikoksesta neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeustuomion. Lisäksi hänet määrättiin maksamaan valtiolle toistasataatuhatta euroa rikoshyötyä ja muita maksuja.  

Samalla tuomittiin kolme rikoskumppania, jotka olivat auttaneet Pitkästä: nelikymppinen helsinkiläinen it-yrittäjä, kolmikymppinen jyväskyläläismies ja – kiinnostavaa kyllä – Pitkäsen kuusikymppinen äiti. Uutisten mukaan nelikko oli kasvattanut kannabista Joutsassa ja myynyt sitä pimeän verkon kautta ympäri Suomea vuosina 2021–2024. 

Heidän tuomionsa vaihtelivat muutaman vuoden ehdottomasta vankeudesta vuoden ehdolliseen.

 

Joonatan Pitkänen tarjoaa pussiteetä, jonka entinen sellitoveri on lahjoittanut hänelle vankilasta lähtiessään.

”Olen huomannut, että täällä vankilassa on hyvin solidaarista”, hän sanoo.

”Ihmiset pitävät toisistaan huolta.”

Avovankilan perhetapaamishuone näyttää kodikkaalta. Sohva, televisio, parisänky, leluja lapsille.

Keittiönurkkaus ruokapöytineen, seinillä Muumi-aiheisia tauluja.

Ulkona hämärtyy sateentihruinen lokakuinen iltapäivä. Vankilarakennusta voisi luulla tavalliseksi asuintaloksi tai ehkä pieneksi kouluksi. Muureja tai kaltereita ei näy missään.

Pitkänen on päässyt tänne suljetusta vankilasta jokunen viikko aiemmin. Täällä arki on paljon vapaampaa. Omaa puhelinta saa pitää. Päiväsaikaan on lupa käyskennellä vankila-alueella. Töihin ja opiskelemaan pääsee helposti.

Tarkoitus on pehmentää paluuta siviilielämään. Tapaamispäivänä Pitkänenkin on käynyt töissä vankilan ulkopuolella.

Kohtaaminen on meille molemmille hiukan erikoinen. Olemme kuulleet toisistamme paljon, vuosien ajan, mutta emme ole koskaan aiemmin tavanneet.

Syytä olisi ehkä ollut. Joonatan Pitkänen on siskoni poikaystävä.

On kulunut lähes päivälleen vuosi siitä, kun Pitkänen heräsi Joutsassa poliisit pihallaan. Myös minä muistan sitä seuranneet päivät hyvin. Olimme siskoni kanssa lomamatkalla, ja yhtenä iltana tulin majoitushuoneemme suihkusta pyyhkeeseen