Nimet listassa

Viime syksynä roolitettiin erästä suomalaista draamakomediaa. Elokuvan keskeisiä hahmoja ovat nainen ja mies, jotka ovat tunteneet toisensa kauan.

Juonessa on olennaista, että mies on ollut naiseen ihastunut jo parikymmentä vuotta sitten. Nyt he tapaavat pitkän tauon jälkeen.

Miehen rooliin oli jo valittu selkeästi yli viisikymppinen näyttelijä.

Elokuvan televisio-oikeudet oli ostamassa kaupallinen televisiokanava.

Sen päättäjät esittivät kaksi vaihtoehtoa näyttelijäksi, joka sopisi naisen rooliin. 

Kriteeristö perustui pisteytykseen. Näillä kahdella näyttelijällä olisi tarpeeksi vetovoimaa tietyssä kohdeyleisössä. Pisteytys oli tehty kaavalla, johon kuuluivat muun muassa sosiaalisen median seuraajien määrä sekä aiempi näkyvyys.

Myönteinen rahoituspäätös oli edellytys koko elokuvan tekemiselle, ja se olisi todennäköisempi, jos rooliin valittaisiin jompikumpi kanavan vaihtoehdoista.

Molemmat olivat tunnettuja ja palkittuja näyttelijöitä. Heidän ammattitaitoaan ei voinut kyseenalaistaa.

Ainoa merkillinen seikka oli se, että nämä kaksi naista olivat molemmat kolmikymppisiä.

Tilanne oli hämmentävä. Olikohan kanavalla luettu käsikirjoitusta lainkaan? Kyse ei ollut vain ikäerosta tarinan tapahtumahetkellä. Asetelma edellytti, että mieshahmo olisi ollut seksuaalisesti kiinnostunut naisesta jo tämän ollessa varhaisteini-ikäinen.

Ehkä katsojat eivät kuitenkaan välittäisi!

Vielä parikymmentä vuotta sitten Suomessa ohjaajat päättivät, ketkä näyttelijät rooleihin valitaan. Kun alasta tuli kaupallisempaa ja kilpaillumpaa, kasvoi tuottajien valta ohjaajan rinnalla.

Enää ei ole tavatonta, että tv-sarjoissa ja vähänkään kaupallisemmissa elokuvissa viimeinen sana roolituksessa on televisiokanavalla ja joskus elokuvan levittäjällä. Ne ovat yksityisiä toimijoita, joiden sijoitus lopulta ratkaisee, saadaanko rahoituspaketti kasaan.

Viime aikoina suomalaisten näyttelijöiden ja tuottajien keskuudessa on hämmästelty tilanteita, jossa roolivalintoja tehdään lyhyiden listojen varassa. Tuotantoyhtiö saa tilaajalta eli televisiokanavalta  listan, jossa on sopivien näyttelijöiden nimiä. Listan on ymmärretty perustuvan näkyvyysarvoon. Instagram-seuraajat, esiintymiset viihdeohjelmissa ja aiempien pääosaroolien katsojaluvut kerryttävät pisteitä.

Tätä juttua varten haastateltiin kahtatoista näyttelijää. Monet heistä kertoivat kuulleensa huhuja listoista, ja kolmella oli niistä omakohtaista kokemusta. Viidestä haastatellusta tuottajasta kolme oli tietoisia listoista.

Listoista on aiemminkin kuiskailtu. Nyt niiden käyttö on yleistynyt. Joskus listoja käytetään kättä pidempänä välineenä, joka mahdollistaa suojautumisen – en minä, mutta lista! On myös käynyt niin, että jotkut listoilla pisteytetyt näyttelijät ovat saaneet itse tietää asemansa hierarkiassa.

Näyttelijän arvon mittaamisen konkretisoituminen tapahtuu aikana, jona koko audiovisuaalinen ala, sekä taiteen että viihteen tekeminen, on syvässä kriisissä.

Menestyksen avaimia etsitään paniikissa.

Pitäisi löytää tähtiä, joiden perässä ihmiset menevät elokuvateatteriin tai naulautuvat ruudun ääreen ja maksavat suoratoistotilauksesta. Suomessa tähtiä ei näyttelijöiden keskuudessa oikein ole.

Rakastettuja koko kansan nimiä voi toki luetella. Martti Suosalo, Laura Birn, Samuli Edelmann, Krista Kosonen, Tommi Korpela, Jussi Vatanen, Pihla Viitala, Eero Aho ja Iina Kuustonen.

Kukaan heistä ei kuitenkaan ole bankable, sellainen suosikki, jonka läsnäolo elokuvassa varmistaisi lippukassan kolinan. Jasper Pääkkönen voisi olla, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on tehnyt Suomessa vain yhden pääroolin. Kiistattomin bankability-todiste on Spike Leen elokuva Blackkklansman, joka sai Suomessa enemmän