Hylätyt talot, autiot pihat

Pitkät - LP 65

Hylätyt talot, autiot pihat

Suomalaiset kärsivät sisäilmaongelmista. Mutta on kaksi mysteeriä: mistä ne johtuvat, ja mikä ne parantaa?

Kosteus- ja homevaurioita on Suomessa vähemmän kuin muualla maailmassa mutta oirehtivia on enemmän. Tutkijat eivät ole löytäneet selvää yhteyttä homeen ja oireiden välille, vaikka sitä on etsitty yli 20 vuotta. Sairastuneiden oireet ovat kuitenkin todellisia ja tekevät arjesta sietämättömän. Monet ovat menettäneet työkykynsä ja omaisuutensa. Kuka heitä voisi auttaa?

KUN OPISKELIJA JAANA KOSKINEN alkoi kahdeksan vuotta sitten kärsiä omituisista oireista, hän luuli ensin olevansa aivan tavallinen pikkuvauvan äiti. Häntä väsytti jatkuvasti, eivätkä flunssat menneet millään ohi. Sitten kohosivat tulehdusarvot, ja verensokerikin heitteli. Lopulta muukin perhe alkoi oirehtia: miehen päätä särki usein, ja pieni tytär sai ihottumia, silmätulehduksia ja hengitystieoireita.
Keväällä 2015 Koskinen kirjoitti oireista refluksilasten vanhempien keskustelupalstalle. Siellä eräs äideistä kysyi häneltä silmät avaavan kysymyksen: onko kodin sisäilma tarkastettu?
Ei ollut, ja niin päätettiin tehdä. Perhe tilasi Riihimäen kaupungin terveystarkastajan katsomaan asuntoa. Tarkastaja löysi muun muassa ilmanvaihtojärjestelmästä ongelmia. Pintapuolisten tutkimusten perusteella hän totesi, että asunnossa saattaa olla vaarallista asua. Myöhemmin tarkemmissa tutkimuksissa paljastui kosteusvauriota, erityisesti kylpyhuoneessa. Perhe muutti nopeasti pois, mutta oireet eivät hellittäneet uudessakaan asunnossa. Koskinen päätyi lopulta niin huonoon kuntoon, että joutui käyttämään jatkuvasti hengityssuojainta.
Mutta nyt 42-vuotiaana Jaana Koskinen tuntee itsensä taas täysin terveeksi. Sekä hänen sairastumisensa että hänen parantumisensa ovat tieteelle mysteerejä.
Jaana Koskisen oikea nimi ei ole Jaana Koskinen. Muutama päivä ennen tämän jutun julkaisua hän kieltäytyi esiintymästä tekstissä omalla nimellään. Hän vetosi kosteusvauriosta alkaneeseen riitaan taloyhtiön kanssa ja sanoi pelkäävänsä perheensä turvallisuuden puolesta.
Long Play on haastatellut häntä useita kertoja, ja hän on kertonut samoja asioita internetin keskustelupalstoilla ja lehtihaastatteluissa. Hänen tarinansa on myös hyvin tyypillinen. Samankaltaisista selittämättömistä oireista, joiden syyksi esitetään home tai kosteusvaurio, voi lukea jatkuvasti lehdistä.
Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan homeesta johtuville sisäilman epäpuhtauksille altistuu päivittäin jopa 600 000–800 000 suomalaista.
Hometta on löydetty päiväkodeista, kouluista, poliisiasemilta, vankiloista, virastoista, sairaaloista… Ylen tekemän parin vuoden takaisen selvityksen mukaan joka neljännessä suomalaisessa koulussa on havaittu hometta. Vantaalla lähes jokaisesta koulusta on raportoitu sisäilmaongelmia. Viime lokakuussa Suomen suurin synnytyssairaala, Helsingin Kätilöopisto, suljettiin kokonaan sisäilmaongelmien vuoksi.

SUOMALAINEN HOMEONGELMA syntyi, kun Egypti halusi takaisin Siinain erämaan, jonka se oli menettänyt vuonna 1967 kuuden päivän sodassa. Kuusi vuotta myöhemmin, 6. lokakuuta 1973, Egypti ja Syyria hyökkäsivät yllättäen Israeliin. Israel nujersi vastarinnan nopeasti, mutta sodan vaikutukset kantautuivat myös Suomeen. Öljyntuottajajärjestö Opecin arabijäsenet nostivat vastatoimena öljyn hintaa rajusti. Se synnytti maailmanlaajuisen öljykriisin.
Suomessa sisäministeriö antoi pitkän listan määräyksiä energian säästämiseksi. Moottoriteitä ei enää valaistu, eikä autotalleja saanut lämmittää. Jopa television maanantailähetysten lopettamista harkittiin.
Öljykriisin vuoksi Suomessa alkoi energiakorjausrakentamisen buumi. Taloista haluttiin tiiviitä kuin pullot. Tuuletusaukkoja tukittiin ja seiniin vedettiin muovikalvoja ja eristekerroksia. Kylpyammeiden tilalle asennettiin suihkut. Vettä toki säästyi, mutta vesihöyryn määrä kasvoi valtavasti, ja harva ymmärsi tehdä seinät vesitiiviiksi tai laittaa lattiaan vedeneristyksen.
Ei kulunut montakaan vuotta, kun ihmiset alkoivat valittaa oudoista oireista kuntien terveystarkastajille. Nämä epäilivät, että tiiviiden talojen rakenteisiin pesiytyvät homeet erittivät hengitysilmaan jotain, mikä sai ihmiset sairastumaan.
Siihen asti hometta oli pidetty luonnollisena luontoon ja vanhoihin puurakennuksiin kuuluvana ilmiönä. Jos kosteudesta jotain harmia olikin ollut, se oli liittynyt lähinnä rakenteiden lahoamiseen, ei ihmisten terveyteen.
Vuonna 1982 Kansanterveyslaitos perusti Kuopioon ympäristöterveyden osaston, jonka yhtenä tehtävänä oli tutkia hometta ja sen terveysvaikutuksia. Hometta tutkinutta ryhmää johtamaan tuli Aino Nevalainen, vastavalmistunut diplomi-insinööri, jonka pääaine Teknillisessä korkeakoulussa oli ollut kemia. Hän oli aiemmin tutkinut jätevesiä. Hometta hän ei ollut tutkinut.
Nevalaisen tutkimusryhmä aloitti työnsä nollapisteestä, koska aiheesta tiedettiin niin vähän. Ensin piti kartoittaa, millaisia homesieniä ja bakteereita Suomessa ylipäänsä oli. Seuraavaksi ryhmä halusi selvittää ilmiön laajuutta, joten se kysyi Suomen kaikkien kuntien terveystarkastajilta, oliko kuntien tiloissa havaittu kosteusvaurioita. Vastaukset saatuaan ryhmä tutki kymmenen asuntoa. Kosteusvaurioisissa kohteissa asuneilta ihmisiltä löytyi hengitystieoireita ja lisääntyneitä infektioita.
”Kartoitus selvästi kertoi, että Suomessakin tällainen ongelma on olemassa. Kuntien terveysvalvonnan henkilöt olivat hädissään siitä, mitä heidän pitäisi tehdä”, Nevalainen muistelee.
Nevalaisen tutkijaryhmä kohtasi aluksi paljon epäilyjä. Se tuntui löytävän homeongelmia kaikkialta, minne meni. Muissa yliopistoissa sille naureskeltiin, nimiteltiin ”Kuopion homehihhuleiksi”.
Vähitellen ilmapiiri kuitenkin muuttui. Ihmiset valittivat työterveyslääkäreilleen toimisto-oireista yhä useammin. Vuonna 1983 Maailman terveysjärjestö WHO määritteli ”sairas rakennus” -oireyhtymän, josta on kyse, kun joukko ihmisiä saa tietyssä rakennuksessa samanlaisia silmä-, iho- ja hengitystieoireita sekä yleisoireita, kuten päänsärkyä, uupuneisuutta ja huonovointisuutta. Selitystä oireyhtymälle ei löytynyt.
Suomessakin raportoitiin samanlaisia oireita. Monet saivat hengitystieoireita oleskeltuaan taloissa, joissa oli havaittu kosteusvaurioita tai hometta, tosin kukaan ei ollut pystynyt osoittamaan, että sairastuminen johtui juuri niistä.
Työterveyslaitos aloitti omat tutkimuksensa vuonna 1994. Laitoksella oli lakisääteinen tehtävä tutkia työperäisiä sairauksia ja niiden epäilyjä, mutta siinä missä menneiden vuosikymmenten ammattitautien yhteys työhön oli ollut helposti todistettavissa, nyt syy-yhteydet olivat häilyviä. Johtuiko työntekijän astma työpaikan sisäilmasta vai jostakin muusta? Pelkkä havainto siitä, että tietyissä rakennuksissa työskentelevät ihmiset sairastivat enemmän, ei riittänyt näytöksi. 
Vuonna 1998 Suomen Akatemia aloitti poikkeuksellisen laajan ympäristöterveyden tutkimusohjelman, jossa tutkittiin kosteusvaurioissa viihtyviä mikrobeja. Hankkeessa työskenteli 250 tutkijaa. He olivat optimistisia: nyt – jos koskaan – selitys löytyisi.
Kolme vuotta myöhemmin tutkijoilla oli tarjota vain epämääräisiä vastauksia. Tutkimukseen osallistuneet ihmiset olivat reagoineet homealtistukseen epäloogisesti. Jotkut olivat saaneet vakavia oireita, vaikka he eivät olleet altistuneet lainkaan.

Tämä oli ilmainen näyte.