Lyhyet
Ymmärretäänkö EU:ssa Suomen metsistä mitään?
EU:ssa haluttaisiin lopettaa koko metsätalous, sanoo yksi poliitikko. Itse keksitty myytti, vastaa seuraava. Kolmannella on suomalaiselle metsäväelle vakava varoitus.
”MISSÄ EU, siellä ongelma”, Sahateollisuuden toimitusjohtaja Tino Aalto lausahti Metsänomistaja-podcastissa huhtikuussa. Työ metsäsektorilla oli saanut Eurooppa-myönteisen ihmisen ymmärtämään soinismia.
Aalto kertoi seuranneensa EU:n lainvalmistelua ja alkaneensa pohtia, nouseeko Brysselin päättäjillä ”hissi ylös asti”.
”Viisi vuotta valmisteltu metsäkatoasetusta, eikä vieläkään tiedetä, mistä siinä on kysymys.”
Se innoitti podcastin juontajat Tapio Haarlan ja Jouko Marttilan pohtimaan, miksi hölmöä EU-sääntelyä noudatetaan Suomessa aina niin kirjaimellisesti. Tilalle he toivoivat ”välimerellistä kapinahenkeä”.
Keskustelussa ei ollut mitään uutta. Metsäalan puheissa EU nähdään usein uhkana: Brysselin byrokraatit eivät ymmärrä Suomen todellisuutta, mutta haluavat silti kaapata päätösvallan metsistä.
Tällainen puhe toistuu niin usein, että on helppo ajatella: ei savua ilman tulta.
Toisaalta EU:n on vuosien varrella kerrottu kieltävän myös lakupiiput, saunan, palvikinkun ja ilmapallot. Todellisuudessa kaikissa kyse oli harhaanjohtamisesta tai väärinkäsityksistä.
Voiko metsähuolikin paljastua myytiksi? Ehkä se selviää, kun menee paikan päälle kyselemään.
YKSI SYLTTYTEHTAISTA sijaitsee joen rannalla Ranskan ja Saksan rajalla. Siinä on monta kerrosta ja kauniisti kaartuva lasinen julkisivu.
Tänne Strasbourgiin Euroopan parlamentti matkustaa noin kerran kuussa istumaan täysistuntoa. Silloin europarlamentaarikot, avustajat, parlamentin työntekijät ja toimittajat muuttavat paikan kuhisevaksi muurahaispesäksi.
Yksi parlamentin rakennuksista tunnetaan Churchillina. Nimi on pysynyt, vaikka entisen pääministerin kotimaa onkin jättänyt unionin.
Jossain Churchillin sokkeloissa sijaitsee Elsi Kataisen toimisto. Katainen on kolmannen kauden europarlamentaarikko, joka edustaa liberaalia Renew-ryhmää. Kotimaassa hän kuuluu keskustapuolueeseen.
Katainen asuu Pohjois-Savossa, juuri sellaisella seudulla, jossa metsätalous on merkittävä elinkeino ja jonka olosuhteita EU:ssa ei kuulemma ymmärretä.
Se tuntuma Kataisellakin on: ”Ei täällä ole kosketuspintaa sellaiseen maaseutuun, maaseutuelinkeinoihin ja ihmisten arkeen.”
Vaikka metsät eivät suoraan kuulu EU:n toimivaltaan, parlamentissa käsitellään asioita, jotka vaikuttavat metsiin: ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikkaa esimerkiksi. Siinä ei Kataisen mielestä ole mitään ihmeellistä.
Mutta käsitys metsistä on EU:ssa usein yksipuolinen, hän sanoo. Ne nähdään lähinnä ilmasto- ja ympäristökysymyksenä. Taloudellista ja sosiaalista puolta ei hahmoteta – siis sitä, että metsät voivat olla myös merkittävä toimeentulon lähde.
Myös Suomen metsien omistusrakenne satoinetuhansine yksityisine metsänomistajineen on vieras. Ei ymmärretä, että jos EU-sääntely esimerkiksi vähentää puun myyntiä, Suomessa se on pois tavallisilta ihmisiltä – ei vain suuryrityksiltä.
Välillä Suomen metsillä on myös yritetty oikeuttaa huonoja käytäntöjä muualla, Katainen sanoo.
”Että kun teillä on metsät, niin teidän pitää huolehtia eurooppalaisesta hiilitaseesta. Ja sitten vaikkapa Itä-Euroopassa voitaisiin jatkaa kivihiilen käyttöä.”
Kataisen mukaan osa mepeistä haluaisi lopettaa metsien talouskäytön kokonaan. Hän puhuu vihreästä ideologiasta, mutta sellaista ajattelua löytyy kuulemma lähes kaikista ryhmistä, myös hänen omastaan.
”Jos metsäasiat keskitettäisiin täällä ympäristövaliokuntaan, ne olisivat vaarallisissa käsissä. Silloin kyllä saataisiin metsäteollisuudelle sanoa heippa.”
KESKUSTELUSTA Elsi Kataisen kanssa jää tunne, ettei metsäalan valitus ehkä ole ihan tuulesta temmattua. Mutta heti seuraavilta mepeiltä saa erilaisia vastauksia.
”En ole koskaan kuullut täällä puheenvuoroa, jossa vaadittaisiin metsien talouskäytön lopettamista”, Li Andersson sanoo. Vasemmistopoliitikko on Kataisen mainitseman EU-parlamentin ympäristövaliokunnan varajäsen.
Hänestä yksipuolisia ovat pikemminkin suomalaiset. Ylikorostamme talousnäkökulmaa, kun EU-tasolla metsät nähdään osana laajempaa ilmasto- tai energiapolitiikan kokonaisuutta. Suomalaisilla on usein myös liian ruusuinen kuva itsestään, Andersson sanoo.
”Jos katsotaan esimerkiksi, miten hiilinielut on Suomessa kehittyneet, tai luonnon monimuotoisuutta, niin eihän tilanne kovin hyvältä näytä.”
EU-tason ilmastopolitiikka on Anderssonin mielestä ollut perusteltua ja onnistunutta. Olisi vain pitänyt saada aikaiseksi enemmän.
”Suomalaisilla päättäjillä on yhä vähän sellainen suhtautuminen ilmastopolitiikkaan, että voidaan tehdä tai olla tekemättä. Ollaan mieluummin keskitytty rakentamaan viholliskuvia.”
Viholliskuvista puhuu myös pitkän linjan kokoomuspoliitikko, keskustaoikeiston EPP:tä edustava Sirpa Pietikäinen, ympäristövaliokunnan varajäsen hänkin. Ajatus EU:sta hamuamassa valtaa Suomen metsiin on Pietikäisestä urbaani legenda.
”Tällainen myyttinen juttu, joka ollaan kehitetty ihan itse.”
Sellaisista hyötyvät Pietikäisen mukaan erityisesti erilaiset etujärjestöt. Itsestään tekee tarpeellisen, kun kertoo taistelevansa sankarina ulkoista uhkaa vastaan. Sekin auttaa, että kansalaiset tuntevat EU:ta huonosti.
”Joku tulee ja sanoo, että nyt ei saunaa saa enää lämmittää, kun EU:sta tulee puunpolttokielto. Kai minäkin suuttuisin.”
Ei myöskään ole mitään herra tai rouva EU:ta, joka tekee ne ikävät päätökset, Pietikäinen muistuttaa. Lakeja säätävät parlamentti ja jäsenvaltioiden ministereistä koostuva neuvosto.
”Miksi ei kysytä meidän maa- ja metsätalousministeriltä, että miksi päätit niin huonosti?”
Eikä EU-sääntelyä tehdä vain Suomea varten. Sääntöjen pitää päteä kaikkiin. Se tarkoittaa kompromisseja. Jos jokainen maa saa pitää kiinni kaikista erityiskysymyksistään, mikään ei etene.
”Jokainen lobbari ei vaan saa tahtoaan läpi.”
AINAKIN SUOMALAINEN metsäkeskustelu näyttää ulottuvan Strasbourgiin. Vastaukset vaihtelevat sen mukaan, keneltä kysyy.
Onneksi täällä voi kysyä myös muunmaalaisilta.
Lyhyellä juttukeikalla ongelma vain on meppien määrä, yli 700. Ympäristövaliokunnassakin jäseniä ja varajäseniä on yhteensä 173. Jos metsäkäsityksistä haluaisi kattavan kuvan, tarvittaisiin kyselytutkimus.
Mutta ehkä pistokokeillakin oppii jotain.
Ensimmäinen tulos on, etteivät suomalaistoimittajan kysymykset taida olla meppien työlistan kärjessä.
Renew-ryhmän ruotsalainen Emma Wiesner kieltäytyy haastattelusta. Samoin tekee saksalainen, EPP:tä edustava Stefan Köhler. Puoluetoveri Peter Liese ei edes vastaa.
Mutta sitten tärppää. Renew-ryhmän Gerben-Jan Gerbrandy tapaa mielellään.
Hän onkin erinomainen vaihtoehto, koska tulee Alankomaista. Maa mainitaan usein esimerkkinä vähämetsäisestä paikasta, jossa Suomen metsiä ei ymmärretä. Lisäksi hän istuu ympäristövaliokunnassa jo kolmatta kautta.
Gerbrandy istahtaa europarlamentin kahvilaan ja alkaa vastata kysymyksiin rauhallisella äänellä. Olemus on hillitty, puku napakasti istuva.
Mitä hän ajattelee Suomen metsäalan huolista?
”Niin, ei kai Luxemburgissakaan ole keskimäärin kovin syvällistä osaamista merieliöistä”, hän sanoo, mutta muistuttaa heti perään, ettei metsien suuri määräkään automaattisesti tarkoita mitään.
”Venäjällä on Suomeakin enemmän metsää, mutta ei voi väittää, että niitä hoidettaisiin hyvin.”
Käy nopeasti selväksi, että Gerbrandylle metsät ovat ennen kaikkea ilmasto- ja luontokysymys. Hän puhuu metsien roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siitä, miten onnistuminen edellyttää EU-tason politiikkaa. Unionissa pitää olla yhtäläinen ymmärrys metsien hiilensidontakyvystä ja terveydestä.
”Ja tällaisissa asioissa nojaamme paljon metsäisten maiden kuten Suomen ja Ruotsin osaamiseen.”
Myös yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan. Ei siksi, ettei vaikkapa suomalaisiin luotettaisi, Gerbrandy vakuuttaa. Kokemus vain on opettanut.
”Muuten alueellisesti voi olla kova taloudellinen paine katsoa sormien läpi myös kestämättömiä käytäntöjä.”
Eikä kyse ole vain Suomen metsistä, Gerbrandy sanoo. Luonnon kantokyky pitää asettaa etusijalle kaikessa muussakin toiminnassa. Hänen kotimaassaan se on tarkoittanut esimerkiksi pohjatroolauksen kieltoa.
Luonnon hyväksyminen kaiken perustaksi ei silti tarkoita, ettei luonnonvaroja, kuten puuta saisi hyödyntää. Se on vain tehtävä kestävällä tavalla.
”Ja tiedän, että te suomalaiset olette tosi hyviä siinä.”
PISTOKOKEEN TULOS on ristiriitainen. Kyllä, hollantilainen liberaali näkee metsät osana ilmastopolitiikkaa, mutta ei silti vaadi metsäteollisuuden alasajoa.
Toisaalta, ei metsäteollisuuden romahdukseen tarvita hakkuiden täyskieltoa. Riittää, että sääntely nostaa kustannuksia niin paljon, ettei tuotanto ole enää kannattavaa.
Siitähän metsäalan toimijat jatkuvasti muistuttavat.
Yritykset kilpailevat maailmanmarkkinoilla, ja EU:n ulkopuolella puutuotteita voidaan valmistaa vielä paljon kestämättömämmin. Pahimmillaan EU-sääntely vie suomalaisten rahat, mutta ei paranna maailman metsien tilannetta. Ilmastonmuutoskaan ei ole kiinnostunut valtioiden rajoista.
Ehkä tällaisia vaikutussuhteita on vaikea ymmärtää, jos tulee maasta, jossa metsäteollisuutta ei juuri ole.
On tehtävä toinen pistokoe.
THOMAS WAITZ on pitkä parrakas mies, joka innostuu metsistä. Kun hän puhuu, kädet viuhtovat ilmaan kuin puiden latvuksia tavoitellen tai laskeutuvat lattianrajaan kuvaamaan aluskasvillisuutta.
Waitz onkin kiinnostava tapaus: vihreiden poliitikko ja metsänomistaja.
EU-parlamentissa hän istuu maatalousvaliokunnassa. Kotona Itävallassa hän käy puukauppaa, viljelee maata ja kasvattaa mehiläisiä. Puvun sijaan hän pukeutuu Strasbourgissakin perinteiseen itävaltaiseen takkiin, trachteniin.
Waitzia hieman huvittaa suomalaisten käsitys metsäerityisyydestään.
”Myös Itävalta on metsäinen maa”, hän muistuttaa ja luettelee perään muita EU-maita, joissa metsää on paljon: Ruotsi, Slovenia, Kroatia, Romania, Puola, Slovakia, Bulgaria, Saksa, Baltian maat…
”Ehkä EU-tasollakin on lupa odottaa jonkinlaista kompetenssia metsänhoidossa.”
Waitzista suomalaisten olisi hyvä seurata, mitä muualla tapahtuu ja ottaa oppia. Hänestä olemme nimittäin joutumassa ansaan. Sinne vie tapa, jolla metsiä Suomessa hoidetaan ja käytetään.
”Jos saan sanoa suoraan, niin en edes kutsuisi valtaosaa Suomen metsistä metsiksi. Ne ovat viljelmiä.”
Waitz tuntee kyllä suomalaisen, avohakkuisiin ja tasaikäiseen metsään perustuvan mallin tulokset. Miten se on lisännyt puuntuotantoa ja avittanut suomalaisten metsäfirmojen kasvua maailmanluokkaan.
Mutta se, että jokin toimi aiemmin, ei tarkoita, että sama toimisi myös ilmastonmuutoksen aikana. Avohakkuut heikentävät hiilensidontaa ja maaperän kykyä sitoa vettä, Waitz sanoo
Ja yhden puulajin ylivalta tekee metsistä alttiimpia tuhohyönteisille. Hänen kotimaassaan se opittiin kantapään kautta.
Itävallassa metsänomistajat suosivat kuusta, koska sitä oli helppo kasvattaa, käsitellä ja siitä sai hyvän hinnan. Mutta kuusi kestää huonosti kuivuutta ja kuumuutta. Ja ilmastotutkijat ovat varoittaneet jo pitkään, että niitä on luvassa.
Waitz muistaa erään tutkijan, joka jo 2010-luvun alussa teki laskelmia ja esitti niiden pohjalta ennustuksen: kaikki etelänpuoleisten alppirinteiden kuuset kuolevat.
Tutkijaa ei uskottu. Metsänomistajat syyttivät häntä pelonlietsonnasta.
Mutta lämpötila nousi ja kuivuus lisääntyi. Ne heikensivät kuusia ja altistivat puut tuhohyönteisille, kuten kirjanpainajille.
Viime vuosina Itävallassa metsänomistaja toisensa perään on joutunut hätähakkaamaan kuolleita kuusiaan ja myymään ne pilkkahintaan. Rahanmenetys on ollut valtavaa, moni on ajautunut konkurssiin.
”Itävaltaan voi tulla katsomaan, mitä Suomessakin tapahtuu viimeistään 10–20 vuoden kuluttua.”
MITÄ SUOMALAISTEN sitten Waitzin mielestä pitäisi tehdä? Siirtyä metsänhoitoon, joka toimii ilmastonmuutoksen aikana.
Waitzin omissa metsissä ei tehdä avohakkuita, eikä istuteta puuntaimia. Kaadettavat puut valikoidaan ja uudet kasvavat siemenistä, joita ympäröivä metsä tuottaa luonnostaan.
Kun metsässä on samaan aikaan eri ikäisiä ja eri lajisia puita, se kestää paremmin ilmastonmuutoksen aiheuttamia häiriöitä. Ja koska biomassaa on enemmän, metsä myös sitoo enemmän hiiltä kuin tasaikäinen kasvatusmetsikkö.
Käytännössä Waitz kuvaa mallia, jota Suomessa kutsutaan jatkuvaksi kasvatukseksi. Sillä on kannattajansa, mutta metsäalan valtavirran näkemys taitaa yhä olla, ettei siitä ole kaikkiin maastoihin. Ei ainakaan, jos tarkoitus on tehdä puukaupalla tiliä.
On totta, että tällä tyylillä puiden korjuu tulee kalliimmaksi, Waitz sanoo.
”Ei voi vain ajaa harvesterilla ja kaataa kaikkea kahdensadan hehtaarin alueelta.”
Silti hän uskoo, että nykymaailmassa malli on myös metsänomistajlle paras. Puustakin saa paremman hinnan, koska pidempään kasvattettuna se on parempilaatuista.
”Tosin eipä puun laadulla ole merkitystä, jos siitä tehdään sellua.”
Juuri siinä on Waitzin mielestä Suomen ansa. Metsäteollisuus on jäänyt jumiin bulkkituotteisiin, mikä näkyy myös metsien hoidossa.
”Selluun perustuva bisnes on viime vuosisadalta. Voisitte saada metsistänne kolmin- tai nelinkertaisen arvon”, hän sanoo.
”Olen pahoillani maanne puolesta, kun haaskaatte niin paljon taloudellista potentiaalia.”
Itävaltalaisen vihreän kritiikki on kovaa, mutta ei hänkään pyri sillä suomalaisen metsäteollisuuden alasajoon. Pikemminkin hän haluaisi sparrata sen ulos ansasta.
Tie siihen olisivat Waitzin mielestä pidemmälle jalostetut tuotteet: polttoaineet, kosmetiikka, muovit. Kaikki se, mikä nykyään tehdään öljystä.
Sellaisia suomalaisten metsäfirmojen ja yliopistojen laboratorioissa onkin jo kehitetty. Ne eivät vain tahdo pärjätä hintakilpailussa fossiilisille vaihtoehdoille.
Juuri siinä kuvaan astuu EU, Waitz ajattelee. Unioni voisi tukea kestävien vaihtoehtojen läpimurtoa nykyistä enemmän: hinnoitella hiiltä, asettaa hiilitulleja ja muuttaa sääntelyä. Se olisi tehtävä jo turvallisuudenkin takia. Uudet biotuotteet kun vähentävät unionin riippuvuutta tuonnista.
Waitzin mielestä suomalaisen metsäteollisuuden kannattaisikin nähdä EU ystävänä, ei vihollisena. Talouden tulevaisuus kun on väistämättä biotuotteissa.
”Joskus on hyvä, että ulkopuolelta tuupitaan kohtaamaan todellisuus. Minä vain kehotan Suomea tarttumaan mahdollisuuksiin.”
Kirjoittaja osallistui EU-parlamentin maksamalle toimittajavierailulle Strasbourgissa 18.-21.5.2026.
Koneen säätiö tukee Long Playn metsätoimitusta.