Valvottavat valvovat valvojaa

Metsäkeskus on valtion laitos, jonka pitäisi valvoa metsäalaa riippumattomasti. Käytännössä metsäteollisuuden lobbarit päättävät, mitä Metsäkeskus tekee.

VUOSI 2023 oli Metsäkeskuksessa aikamoista myllerrystä.

Kaikki alkoi harvinaisen suorasukaisella paimenkirjeellä, jonka maa- ja metsätalousministeriö lähetti Metsäkeskuksen johtokunnan silloiselle puheenjohtajalle Eeva Hellströmille. 

Kirjeessä Metsäkeskuksen ohjauksesta vastaava virkamies Matti Heikurainen ilmoitti, että metsälakien valvonta oli Metsäkeskuksessa “minimitasolla”, eikä keskus kyennyt tarjoamaan “riittävän tarkkaa kuvaa lakien noudattamisen toteutumisesta”.

Metsäkeskus on valtion laitos, joka valvoo metsälakien noudattamista – esimerkiksi sitä, hoidetaanko hakkuut ja metsien hoito asiallisesti ja tekevätkö ympäristötukea saaneet metsänomistajat lupaamansa toimenpiteet. Lakien noudattamista seurataan pistotarkastuksilla, joiden minimimäärän päättää ministeriö.

Leväperäisen valvonnan vuoksi metsiä esimerkiksi harvennushakattiin aivan liian voimakkaasti, Heikurainen kirjoitti. Se heikensi hänen mielestään koko metsäalan uskottavuutta.

Heikurainen peräänkuulutti “selkeitä muutoksia Suomen Metsäkeskuksen nykyiseen toimintaan.“ Keskeistä oli, että Metsäkeskuksen tarkastustoiminnasta ei leikattaisi. Oli vaalikevät, ja ministeriössä uumoiltiin, että seuraava hallitus kiristäisi Metsäkeskuksen budjettia.

METSÄKESKUS TYÖLLISTÄÄ 450 ihmistä, ja sillä on paljon muitakin tehtäviä kuin lakien noudattamisen valvonta: se esimerkiksi jakaa valtiontukia metsänomistajille ja kerää metsään liittyvää dataa. Suomen valtionhallinnossa Metsäkeskus on sen verran merkittävä ja omaperäinen laitos, että sen tehtävien määrittelylle on omistettu oma laki.

Metsäkeskusta on usein kuvailtu sanaparilla “melkein virasto”. Monet sen tehtävistä kuuluisivat tavanomaisesti valtion virastolle. Suomessa on kuitenkin perinteisesti ajateltu, että metsäalan yritysten tulee saada osallistua päätöksentekoon valtion rinnalla. Valtion virastossa sellainen ei onnistuisi, ja siksi Metsäkeskus ei ole virasto.

Metsäkeskuksen varsinainen erikoisuus on sen johtokunta. Siellä istuu koko joukko niitä tahoja, joiden toimintaa Metsäkeskuksen on tarkoitus valvoa: puuta ostavia yrityksiä, suuria metsänomistajia, puunkorjuuyrityksiä. Johtokunta päättää Metsäkeskuksen strategiasta.

Kokouspöytäkirjat paljastavat, että johtokunnan kokouksissa Matti Heikuraisen huoli ei saanut vastakaikua. Pian paimenkirjeen vastaanottamisen jälkeen johtokunta nimittäin linjasi, että lainvalvontaa pitäisi kehittää enemmän “neuvovaan, ohjaavaan ja kannustavaan suuntaan” – siis lempeämmäksi.

Sama keskustelu jatkui syksyllä 2023. Johtokunta totesi useaan otteeseen, että lainvalvontatehtävistä voitaisiin säästää rahaa.

Ja niin tehtiin. Metsäkeskuksen valvontakäynnit vähenivät sinä vuonna selvästi edellisvuoteen verrattuna.

Vuonna 2022 oli tehty noin 6000 valvontakäyntiä. Vuonna 2023 niitä tehtiin noin 4800. Vuonna 2024 käyntejä tehtiin enää alle 3400 – tosin osa tuon vuoden pudotuksesta liittyi tietojärjestelmäongelmiin.

Vuonna 2025 johtokunta vaihtui ja valvontakäyntien määrä kääntyi selvään nousuun.
Suomessa on toki leikattu viime vuosina monista muistakin tärkeinä pidetyistä toiminnoista. On kuitenkin poikkeuksellista, että Metsäkeskuksen resurssien käytöstä päättävät ne ihmiset, joiden lainkuuliaisuutta Metsäkeskuksen pitäisi valvoa.

METSÄKESKUKSEN JOHTOKUNNASSA ISTUU seitsemän jäsentä. Laki edellyttää, että heidän tulee edustaa “metsäkeskuksen toiminnan kannalta keskeistä asiantuntemusta metsäalan eri sektoreilta.” Heidän tehtävänsä on johtaa ja valvoa laitoksen toimintaa ja päättää sen strategisista tavoitteista.

Lainvalvonnasta johtokunta ei suoraan päätä, sillä se on laissa määritelty viranomaistehtäväksi. Kukkaron vartijana johtokunnalla on kuitenkin valtaa päättää siitä, millaiseen valvontaan Metsäkeskuksella on varaa ja millaiseen ei.

Tällä hetkellä johtokunnan puheenjohtajana toimii metsätalousyritys Finsilva Oyj:n toimitusjohtaja Juha Hakkarainen. (Finsilva on Suomen neljänneksi suurin yksityinen metsänomistaja.)

Johtokunnassa on edustajia myös muun muassa Metsäteollisuus ry:stä, Sahateollisuus ry:stä, metsänomistajien etujärjestö MTK:sta ja alueellisista puunkorjuuyrityksistä. Maa- ja metsätalousministeriö nimittää jäsenet neljäksi vuodeksi kerrallaan.

Ympäristöjärjestöjen edustajia tai metsätutkijoita johtokuntaan ei kutsuta.

VIIME VUOSINA METSÄKESKUKSEN JOHTOKUNTA näyttää vaikuttaneen toistuvasti siihen, että Metsäkeskus tekee metsäyhtiöitä hyödyttäviä päätöksiä.

Metsäkeskuksen tehtävistä yksi oli pitkään metsänomistajien henkilökohtainen neuvonta. Keskus auttoi metsänomistajia esimerkiksi hakemaan metsätalouden määräaikaista ympäristötukea sekä puuntuotannon ja luonnonhoidon tukia. Se myös opasti heitä metsien hoidossa.

Vuonna 2023 Metsäkeskus päätti luopua tästä roolistaan. Se oli johtokunnan toive. 
Asia oli jo pitkään kaihertanut isoja metsäyhtiöitä ja MTK:ta: Metsäkeskuksen tarjoaman henkilökohtaisen neuvonnan syytettiin nakertavan kaupallisten palveluntarjoajien markkinoita, metsäyhtiöt ja metsänhoitoyhdistykset kun myyvät neuvontaa metsänomistajille.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Esa-Jussi Viitala näkee, että muutos hyödytti ensisijaisesti metsäyhtiöitä, ei tavallisia metsänomistajia.

“Metsänomistajalle voi olla kannattavin vaihtoehto vaikkapa laittaa metsän arvokkain osa kymmeneksi vuodeksi suojeluun ja hakea siihen ympäristötukea”, Viitala sanoo.“Metsäyhtiöiden ensisijainen tavoite taas on saada puuta tehtaalle. Kannattaako niiden sanoa metsänomistajalle, että tämä on arvokas kohde, sitä ei kannata hakata?”

Valtiollisen laitoksen voisi ajatella tarjoavan neutraalimpaa neuvontaa kuin metsäyhtiöiden tai metsänhoitoyhdistysten, jotka saavat tuloja päästessään tekemään hakkuita ja myymään tai käyttämään puuta. Metsäkeskuksen johtokunta kuitenkin vakuutti, että markkinat hoitaisivat kaikki ne neuvontatehtävät, jotka Metsäkeskukselta vapautuisivat.

Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta asiaa myöhemmin tarkastellut emeritusprofessori Jyrki Kangas totesi, että lupaus ei täyttynyt. Yksityinen sektori oli ottanut hoitaakseen ne neuvontatehtävät, joissa liikkui rahaa – ennen kaikkea puukaupan edistämisen.

Ympäristötukihakemusten valmistelu ja luontoarvoihin liittyvä neuvonta sen sijaan takkusivat. Syy oli yksinkertainen: ne eivät olleet kaupallisille neuvojille kannattavia. Puukaupan välityspalkkiot ovat isoja, ympäristötuen valmistelukorvaukset pieniä.

Suomi on satojentuhansien yksityisten metsänomistajien maa, joista moni asuu kaukana metsästään ja tuntee metsäalaa huonosti. Neuvonantajilla on siksi paljon valtaa.

“Metsänomistaja voi luulla, että päätäntävalta on hänellä, mutta jos hänelle ei kerrota kaikkia vaihtoehtoja, silloin aitoa vaihtoehtojen kirjoa ei ole”, Viitala sanoo.

METSÄKESKUKSEN JOHTOKUNTA EI TARKOITUKSELLA pyri nostamaan hakkuumääriä, sanoo Eeva Hellström, joka toimi johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 2017 vuoden 2025 alkuun asti. 
Hellström kutsuttiin johtokuntaan itsenäisenä asiantuntijana. Hän on tehnyt pitkän uran Suomen metsäyhdistyksessä ja sen pyörittämässä Päättäjien metsäakatemiassa.

“Metsäkeskuksella ei ole tulostavoitteissa mitään hakkuumääriin liittyviä tavoitteita, vaan hakkuiden osalta vain niiden valvonta”, Hellström sanoo.

Hellströmin puheenjohtajakaudella lainvalvontatarkastusten määrä laski ja Metsäkeskus lakkautti metsänomistajien henkilökohtaiset neuvontapalvelut. Näihin muutoksiin oli Hellströmin mukaan monta syytä.

Yksi syy oli kilpailulainsäädännön kiristynyt tulkinta.

“Kun Metsäkeskus valmisteli ympäristötukihakemuksia, oli jo olemassa kaupallisia toimijoita, jotka valmistelivat niitä. Valtiollinen toimija toimi kilpailluilla markkinoilla, mikä ei oikeastaan ole lain mukaan sallittua.”

Hankalaa oli Hellströmin mukaan ollut sekin, että Metsäkeskus sekä jakoi valtiontukia että auttoi niiden hakijoita.

“Hyvän hallinnon periaatteena on se, että sama taho ei saisi valmistella ja tehdä päätöksiä.”

Toinen syy: suuret säästöpaineet.

Vuonna 2023 Petteri Orpon uunituore hallitus kaavaili hallinnonalalle tuntuvia leikkauksia.

Ministeriössä ja Metsäkeskuksessa oli suuria erimielisyyksiä siitä, mihin leikkaukset kohdennettaisiin. Ministeriön asiantuntijat halusivat säilyttää Metsäkeskuksen luontoarvoihin ja suojeluun liittyvän osaamisen. Metsäkeskuksen johtokunta taas toivoi, että henkilöstöä vähennettäisiin juuri luonnonhoidon palveluista.

Maa- ja metsätalousministeriön poliittinen johto ministeri Sari Essayahin johdolla asettui lopulta tukemaan johtokunnan kantaa. Loppuvuoden 2023 muutosneuvotteluissa Metsäkeskus irtisanoi 80 työntekijää, joista suurin osa oli työskennellyt luonnonhoidon neuvonnan parissa.

Hellströmin mukaan irtisanomiset liittyivät juuri metsänomistajien henkilökohtaisiin neuvontapalveluihin, jotka olivat kalliita toteuttaa ja kuuluivat luontevammin yksityisten yritysten tontille.

“Metsäkeskuksen resurssit ovat rajalliset ja kun julkisen talouden tilaa katsotaan, ne tulevat luultavasti olemaan sitä jatkossakin. Pitkällä aikajänteellä oli tehokkaampaa kouluttaa metsäalan toimijoita hoitamaan ympäristötukikohteita kuin hoitaa niitä itse.”

Kolmas syy: teknologian kehitys.

Lainvalvontatarkastusten määrä väheni noin puoleen vuosien 2022 ja 2024 välillä. Se selittyy Hellströmin mukaan pitkälti teknologisella murroksella. Metsäpalstoja voidaan nykyään valvoa satelliittikuvista, jolloin maastokäynnit voidaan kohdentaa niihin paikkoihin, joissa on jo syy epäillä ongelmia.

“Modernin teknologian ansiosta lainvalvonnasta tuli kattavampaa ja tehokkaampaa. Käytännössä se johti myös rahansäästöön. Lainvalvonnan laadusta ei missään nimessä säästetty.”

Tarkastuskäyntien määrä oli alimmillaan vuonna 2024. Kun johtokunta vaihtui vuoden 2025 alussa, tarkastuskäyntien määrä lähes kaksinkertaistui. Hellströmin mukaan se johtui tietojärjestelmäongelmista: osa tukijärjestelmään liittyvistä tarkastuksista jäi vuonna 2024 tekemättä, ja siksi niitä tehtiin seuraavana vuonna enemmän.

“2024 oli poikkeusvuosi.”

SEN JÄLKEEN, KUN METSÄKESKUS lopetti metsänomistajien henkilökohtaisen neuvonnan, se uudisti metsään.fi -verkkopalvelunsa. Sieltä metsänomistaja voisi nyt saada tietokoneen laatimia hakkuu- ja hoitosuosituksia omille palstoilleen.

Niitä on arvosteltu paljon. Tyytymättömien metsänomistajien mukaan palvelu suosittelee laajoja avohakkuita automaattisesti, kunhan puuston ikä ja määrä täyttävät tietyt ehdot. Luontoarvoja tai metsän muita käyttötapoja se ei huomioi.

Ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinnalle sivusto suositteli, että hänen kannattaisi toteuttaa ripeästi avohakkuita Gullkronan saarella ja sen lähisaarilla, jotka Kankaanrinta omistaa yhdessä puolisonsa Ilkka Herlinin kanssa. Hakkuuaukeille voisi istuttaa kuusia ja mäntyjä.

“Ehdotus oli absurdi sekä ekologisesti että taloudellisesti”, Kankaanrinta sanoo. Saaristomeren kansallispuiston laidalla sijaitsevien saarten luonto on arvokasta ja metsä vanhaa. Pienissä saarissa puiden korjuu ja kuljetus on kallista.

Metsään.fi -palvelun suositukset perustuvat valtion keräämään dataan, esimerkiksi puuston laserkeilauksiin, ilmakuvauksiin ja koealamittauksiin. Suositusten kaavamaisuus johtuu siitä, että sivustolle on syötetty vain vähän luontodataa. Lakiin kirjatut suojelukohteet, esimerkiksi luonnonsuojelualueet, palvelu kyllä tunnistaa, mutta esimerkiksi biodiversiteettimittareita ja lajihavaintoja on käytössä hyvin vähän.

Lain mukaan Metsäkeskuksen olisi edistettävä sekä metsien ekologisen tilan kohenemista että niiden talouskäyttöä. Ja kun talouskäytöstä puhutaan, keskuksen on haluttu tukevan tasapuolisesti erilaisia metsänomistajia: pieniä ja suuria, sekä suojeluhenkisiä että aktiivisia puunmyyjiä.

Mutta kun suositteluautomaatilla ei ole tietoa luontoarvoista, se ei osaa ehdottaa käyttäjälle niiden kunnioittamista.

Kyse ei ole siitä, että dataa ei olisi saatavilla. Julkiset toimijat tuottavat luontodataa siinä missä muutakin metsiin liittyvää tietoa. Metsäkeskuksen mukaan luontodatan lisäämisen metsään.fi-palveluun on toistaiseksi estänyt resurssipula ja datan jakautuminen eri hallinnonaloille.

Maa- ja metsätalousministeriön asettama raportoija Jyrki Kangas suomi vuoden 2024 palvelun toimenpide-ehdotuksia suorasanaisesti: ne olivat hänen mukaansa niin kyseenalaisia ja niin vahvasti puukaupan intressien värittämiä, että suosituksista olisi parempi luopua kokonaan siihen asti, kunnes luontotieto saataisiin palvelussa kunnolla käyttöön.

Palvelu suositteli avohakkuuta myös toiseen Kankaanrinnan ja Herlinin omistamaan metsään Kuusamossa. Siellä hakkaamattoman metsän puusto on keski-iältään yli satavuotiasta. 

“Suositukset tehdään verorahoilla, ja avohakkuu on siellä tehdasasetuksena”, Kankaanrinta sanoo.  “Se on vähän sama kuin Omakannassa suositeltaisiin kaikille kolesterolilääkettä. Jos joku ihmettelisi tätä, niin sitten sanottaisiin, että ei ole pakko ottaa, se on vain suositus. Mutta kun se on valtion suositus, sillä on painoarvoa!”

MATTI HEIKURAINEN, SE VIRKAMIES, joka lähestyi Metsäkeskuksen johtokuntaa paimenkirjeellä keväällä 2023, on nyt eläkkeellä. Hän vastaa puhelimeen Espoossa ja puhuu mielellään yhdestä elämäntyöstään Metsäkeskuksen ohjaajana.

Heikuraisen mielestä Metsäkeskuksen johtokunnan erityisasema on aikoinaan luotu hyvästä syystä. Metsä on ollut suomalaisten yhteinen projekti, jonka avulla on rakennettu hyvinvointivaltiota. On ollut helpompi saada metsäalan toimijat noudattamaan sääntöjä, joiden laatimisessa ne ovat olleet mukana, kuin esimerkiksi jostakin virastosta ojennettuja käskyjä.

“Hakematta syntyy vertaus pukkiin kaalimaan vartijana”, Heikurainen sanoo. “Mutta onko se väärin, että pukit keskustelevat kaalimaasta? Lopputulos on kuitenkin se, joka poliittisesti hyväksytään.”

Valta on ollut sekä keppi että porkkana. On ajateltu, että jos metsäyhtiöt kävisivät poliitikkojen mielestä liian röyhkeiksi, uhkaus erityisen valta-aseman purkamisesta palauttaisi ne kyllä ruotuun. 

Paine riisua metsäalalta sen etuoikeuksia on kuitenkin kasvanut. Viime vuosina on toistuvasti ehdotettu, että Metsäkeskus muutettaisiin tavalliseksi virastoksi. Silloin johtokunta ja sen myötä teollisuuden suora vaikutusvalta poistuisi Metsäkeskuksen johdosta.

Heikuraisen mukaan maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet valmistelivat muutosta vakavissaan vuosikymmenen alussa. Silloin maatalousministeri Jari Leppä tyrmäsi ajatuksen. 

Johtokuntaa viime vuoteen asti johtaneen Eeva Hellströmin mukaan kysymys virastoksi muuttamisesta nousee nykyään esiin tämän tästä, etenkin vaalien alla. Hän toivoisi, että jokin ratkaisu löydettäisiin, koska jatkuva soutaminen ja huopaaminen tekevät tulevaisuuden suunnittelusta vaikeaa.

“Riippumatta siitä, mikä se ratkaisu on. Olennaista on, että tärkeät toiminnot, kuten lainvalvonta ja metsä- ja luontotiedon tarjoaminen, toteutuvat fiksusti, ei se, mikä organisaatio niitä toteuttaa.”

Vuonna 2024 selvitysmies Raimo Luoma sai valmiiksi raporttinsa, jonka ministeriö oli häneltä tilannut. Luoman johtopäätös: olisi “perusteltua harkita Suomen metsäkeskuksen muuttamista valtion virastoksi”.

Taaskaan muutos ei ole edennyt. Valtion ja metsäteollisuuden raja on jatkossakin häilyvä.

”Metsäalan toimijat ovat olleet yhteiskunnallisessa rintamassa kehittämässä Suomea ja heitä on haluttu sitouttaa. Tämä on pitkään toiminut aivan loistavasti”, Matti Heikurainen sanoo. “Nyt voidaan kuitenkin kysyä, että olisiko jo aika selkiyttää markkinoiden rooli ja valtion rooli.”
 

Tiedonhankintaa juttuun on tehnyt Lotta Närhi.
 

Koneen säätiö tukee Long Playn metsätoimitusta.