Lyhyet
Suomi saa nyt puhdasta sähköä halvalla, mutta kaukolämmössä kriisi jatkuu yhä
Kun venäläisen puun tuonti päättyi, energiayhtiöt ovat haalineet poltettavaa puuta kaikkailta. Vaarana on, että seuraavaksi lisätään metsien hakkuita.
Sen jälkeen, kun Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktori käynnistyi, Suomessa sähköä on ollut saatavilla paljon, päästöttömästi ja halpaan hintaan. Vaikka sähkökriisi on selätetty, kaukolämmöntuotannon energiakriisi ei ole ohi. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena Suomessa vallitsee edelleen pula energiapuusta, ja haastavia vuosia voi olla edessä useita, sanoo toiminnanjohtaja Aku Aarva Energiakaupungit ry:stä. (Energiakaupungit on kaupunkien energiayhtiöiden etujärjestö.)
”En halua antaa sellaista viestiä, että ihmisten tarvitsisi pelätä, etteivät talot lämpiäisi”, Aarva sanoo. ”Ongelma on kuitenkin ihan todellinen.”
Ennen sotaa Suomen kaukolämmöntuotannossa oli lisätty venäläisen puun käyttöä ilmastopoliittisista syistä. EU tulkitsee puun polton uusiutuvaksi energiaksi, joten jäsenmaat saavat tukea sitä, eikä poltosta syntyviä päästöjä lasketa mukaan energiasektorin hiilijalanjälkeen. Puun polttaminen on ollut myös suhteellisen edullista, koska EU:n päästökauppa ei sitä koske.
Koska metsää ei ole kannattavaa hakata energiakäyttöön, lämpölaitokset ovat polttaneet kattiloissaan niin sanottuja metsäteollisuuden sivuvirtoja. Sivuvirrat voivat olla esimerkiksi sahanpurua, kuorta, oksia, kantoja ja muuta sellaista jätettä, jota ei voida hyödyntää jalostukseen.
Kotimaan sahoilla sivuvirtoja ei ole syntynyt riittävästi lämpölaitosten tarpeisiin, ja noin neljännes energiapuusta on hankittu ulkomailta, ja siitä suurin osa Venäjältä, josta sitä on saatu melko edullisesti. Venäjän tuonnin päätyttyä Suomeen on siis syntynyt vaje puubiomassasta.
Viime talvena tilanne ei kriisiytynyt, koska polttoainetta oli jäljellä varastoissa ja leuto talvi piti kulutuksen matalana.
”Meillä kävi tuuri”, Aarva sanoo.
Nyt puskureita on käytetty, ja Venäjän polttoainevirrat on pystyttävä korvaamaan. Aarvan mukaan kaikki yhtiöt eivät ole yhtä hankalassa tilanteessa, ja kukin ratkoo ongelmaa tavallaan.
TURKU ENERGIAN toimitusjohtaja Timo Honkanen kertoo, että rannikolla sijaitsevaan Naantalin voimalaitokseen puubiomassaa on onnistuttu tuomaan Baltiasta laivaamalla.
”En tiedä mikä on sitten kovaa kilpailua ja mikä ei. Olemme saaneet kaiken, mitä olemme tarvinneet”, Honkanen sanoo.
Honkasen mukaan apua on ollut myös siitä, että yhtiö oli alkanut hyödyntää lämmityksessä myös muita vaihtoehtoja jo ennen sotaa. Noin puolet lämmöstä syntyy puubiomassalla, loput lämpöpumpuilla, hukkalämmöllä, kivihiilellä, öljyllä, turpeella ja kierrätyspolttoaineilla.
”Lähivuosina se tulee muuttumaan niin, että kivihiilestä ja turpeesta hankkiudutaan kokonaan eroon, kierrätyspolttoainetta ja hukkalämpöä ja lämpöpumpputekniikkaa lisätään entisestään”, Honkanen sanoo.
Sodan vaikutus näkyy Turku Energialle kyllä polttoaineen hinnassa, joka on ollut reilun vuoden ajan ”kohtuullisen korkea”.
”Mutta tällä hetkellä näyttää, että ensi talven tilanne on helpompi kuin viime talven.”
KUOPION ENERGIAN toimitusjohtaja Esa Lindholm taas kertoo, että polttoaineiden hankinta on muuttunut sodan myötä täysin. Yhtiö on pyrkinyt korvaamaan venäläistä haketta ostamalla puuenergiaa muun muassa kotimaisilta sahayrityksiltä, mutta tarjontaa on ollut niukasti.
Puskuria on myös vaikeaa kartuttaa. Kun hakkeen hinta on nousussa, kotimaiset myyjät haluavat sitoutua vain pieniin toimituseriin kerrallaan, Lindholm kertoo.
”Hankintapäällikkömme kiteytti, että yhtä venäläistä sopimusta kohden on jouduttu tekemään kymmenen suomalaista sopimusta”, Lindholm sanoo.
Ensi talven puupolttoaineet on kaikesta huolimatta nyt hankittu. Yhtiö on löytänyt hiljattain aivan uudenlaisia toimittajia, kun lähiseudun metsänomistajat ovat alkaneet myydä sille ensiharvennuksiaan.
”Sieltä on saatu aika paljon sellaista puuta, jonka hakeminen energiakäyttöön metsästä ei vielä kaksi vuotta sitten ollut millään lailla kannattavaa”, Lindholm sanoo. ”Se on ollut ehkä isoin yksittäinen keino.”
Myös etujärjestö Energiakaupungit ry näkee nuoren metsän korjuut yhtenä merkittävänä ratkaisuna.
Toiminnanjohtaja Aku Aarvan mukaan keino ei ole laajasti käytössä, koska kaupanteko ei ole kaikille metsänomistajille vielä kannattavaa.
”Potentiaali on kuitenkin valtava. Ensiharvennusrästejä on tekemättä merkittäviä määriä, puhutaan miljoonasta hehtaareista.”
Energiakaupungit koittaa vedota päättäjiin, jotta kannustimia lisättäisiin. Se hyödyttäisi varmasti lämpöyhtiöitä, mutta ilmaston näkökulmasta ratkaisussa piilee myös ongelma. Kun konsulttiyhtiö Afry selvitti alkuvuodesta energiapuun saatavuutta, se huomautti hakkuiden riskeistä ilmastotavoitteille. Vaarana on, että energiapuun kysyntä kasvattaa hakkuumääriä ja se pienentää metsien hiilinielua.
Ilmastovaikutuksiin kiinnitetään huomiota myös Suomalaisen Tiedeakatemian keväällä ilmestyneessä katsauksessa, jossa tarkasteltiin sodan vaikutuksia Suomen energiaturvallisuudelle:
Suomen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 nojaa hiilinieluihin. Hiilinielujen toivotaan kompensoivan päästöjä, joita ei voida poistaa ilman kohtuuttomia kustannuksia. Suomen hiilinielut ovat kuitenkin romahtaneet ja vuonna 2021 maankäyttösektori muuttui ensimmäistä kertaa päästölähteeksi.
Aarva tunnistaa ongelman, mutta korostaa, että se olisi joka tapauksessa välivaiheen ratkaisu. Kriisi on kirittänyt energiayhtiöitä investoimaan vähäpäästöisempiin teknologioihin, kuten sähkökattiloihin ja hukkalämpöpumppuihin.
”Ongelma tulevina talvina on kuitenkin se, ettei meillä ole teknologisia ratkaisuja vielä siinä mittakaavassa, että nykyinen poltettava energia pystyttäisiin korvaamaan.”
Puun lisäksi yhtiöt voivat palata käyttämään myös fossiilisia vaihtoehtoja, mutta niiden polttaminen käy kalliiksi EU:n korkeiden päästökauppahintojen vuoksi. Kaikkein saastuttavimpiin vaihtoehtoihin palaaminen olisi tietysti ongelma myös ilmastotavoitteiden valossa.
Polttoainevaje voi jatkua vielä vuosia. Esimerkiksi Afryn laskelmien mukaan se voi vastata vielä vuonna 2025 yhä 1,5–5,2 terawattituntia. (Puupolttoaineiden osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 yhteensä 112 terawattituntia, noin 30 prosenttia).
”Jos energiavarastoja ei saada täyteen ja edessä on kova talvi, seuraavana vuonna tilanne voi olla vielä pahempi”, hän sanoo. ”Tämä on kriisi, jonka kanssa joudumme hetkellisesti elämään.”
Samaa sanoo Kuopion Energian Esa Lindholm. ”Ihmiset odottavat ja edellyttävät, että kasvihuonekaasupäästöt vähenevät”, hän sanoo. ”Lämpöä on alettava tehdä jollain muulla tavalla kuin polttamalla – – ja jos ja kun metsämaan käyttöä ruvetaan rajoittamaan, niin puunsaantikaan ei ole enää varmaa”.
AALTO-YLIOPISTON energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri on seurannut Suomen energia-alan kehitystä pitkään. (Syri laati myös Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisuun katsauksen energiaturvallisuudesta)
Näyttää siltä, että Suomi on ottamassa takapakkia siirtymässä, mutta Syrin mukaan ongelmat eivät ole olleet täysin ennakoitavissa.
”Kyllähän me tutkijat olemme pitkään saarnanneet, että on varauduttava siihen, että (päästöoikeuksien) hinnat nousevat ja ilmastopolitiikkaa on harjoitettava tehokkaasti”, hän sanoo.
”Kuulun kuitenkin heihin, jotka eivät olisi mitenkään voineet kuvitella, että olisimme nyt tilanteessa, jossa energiatoimitukset Eurooppaan on kutakuinkin katkaistu ja Itämeressä kulkevia kaasuputkia räjäytetty.”
Syri huomauttaa myös, että moni energiayhtiö oli aloittanut siirtymän uusiin vaihtoehtoihin ennen sotaa myös lämmöntuotannossa – moni yhtiö on jo investoinut esimerkiksi hukkalämmön hyödyntämiseen ja lämpöpumppuihin. Olennaista on, että peruutusaskelia fossiilisiin ei oteta ja uusia investointeja jatketaan.
”Onneksi tätä on tehty jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa. Muuten oltaisiin myöhässä.”
Syri itse pitää huolestuttavampana sitä, mitä Euroopan energiapolitiikassa on seuraavan kymmenen vuoden aikana luvassa. Sen jälkeen, kun maakaasutoimitukset Venäjän ja Saksan välillä katkesivat, Saksa siirtyi polttamaan saastuttavampaa kivihiiltä. Nyt suunta näyttää jonkin verran paremmalta, kun Saksa on onnistunut hankkimaan nesteytettyä maakaasua rahtina ja varastot alkavat olla taas täynnä.
Tilanteeseen ei voi kuitenkaan tuudittautua. Koska rahtina kuljetettavan polttoaineen markkinoita on ympäri maailmaa, kilpailu voi olla kovaa. Jos esimerkiksi Aasiassa talouskasvu alkaa kiihtyä, energiantarve kasvaa ja laivat suuntaavat Euroopan sijaan sinne, ellei Euroopassa haluta maksaa enemmän.
”Eli Euroopalla on tämän vuosikymmenen ajan merkittävämpi maakaasun hintariski kuin aiemmin.”
Hintojen nousun seuraukset voivat olla ilmastokriisin kannalta vakavia.
”Jos maakaasun saanti Euroopassa häiriintyy uudestaan, kaasun säästötoimet lisääntyvät sekä kivihiilen ja öljyn käyttö maakaasun korvaajina lisääntyvät.”
Samalla myös päästöt kasvavat.
Lue myös toimittaja Mikko Pelttarin juttu, josta selviää, mitä kirjanpainajan lisääntyminen Suomessa merkitsee metsätaloudelle.