Suomalaisyritykset ovat myyneet Israelille sotilasteknologiaa

Petteri Orpo sanoi kesäkuun alussa, että Suomi ei myy Israeliin minkäänlaisia aseita. Long Play kävi läpi ministeriöiden myöntämät vientiluvat ja löysi sekä sotilasteknologiaa että kymmeniä tuotteita, joiden käyttötarkoitus on salattu.

SUOMESTA ON Gazan sodan alkamisen jälkeen viety Israeliin sotilaskäyttöön soveltuvaa teknologiaa, muun muassa lennokintorjuntajärjestelmä. Tieto perustuu ulko- ja puolustusministeriön myöntämiin vientilupiin, jotka Long Play sai tietopyynnöllä. 

Gazan sodan alkamisen jälkeen ministeriöt ovat myöntäneet suomalaisyrityksille neljä puolustustuotteen vientilupaa ja 83 kaksikäyttötuotteen vientilupaa. Viimeisimmät luvat on myönnetty toukokuussa. 

Luvan on saanut muun muassa vantaalainen Sensofusion Oy, jonka lennokintorjuntajärjestelmän ostajaksi on merkitty Israelin puolustusministeriö. Sensofusionin verkkosivuilla mainostetaan, että armeijoille suunnatut tuotteet ovat combat-proven, taistelussa testattuja.

PÄÄMINISTERI PETTERI ORPO TOTESI kesäkuun alussa Ylen Pääministerin haastattelutunnilla, että Suomi ei myy aseita Israeliin. 

Puolustusministeriön erityisasiantuntija Frans Peltosen mukaan kategorista vientikieltoa ei ole olemassa. 

”Meillä on pidättyväinen linja puolustustarvikkeiden viennille Israeliin”, hän muotoilee. 

Puolustustarvikkeiden vienti käsittää paljon muutakin kuin aseita: esimerkiksi luotiliivit luokitellaan puolustustarvikkeiksi. Peltosen mukaan olennaista on tapauskohtainen harkinta. Ministeriössä arvioidaan muun muassa, voidaanko myytävää tuotetta käyttää hyökkäyksessä esimerkiksi Gazan alueella.

Sensofusionin lennokintorjuntajärjestelmä on Peltosen mukaan puhtaasti puolustuksellinen tuote, ei ase. 

”Sen tuotteen arviossa ei ole tunnistettu riskiä, että se olisi linkitettävissä ihmisoikeusrikkomuksiin.”

JOS SUOMALAISYRITYS ON MYYMÄSSÄ yksiselitteisesti sotilaskäyttöön tarkoitettua tuotetta, vientiluvasta päättää puolustusministeriö. Jos tuotteella voi olla sekä siviili- että sotilaskäyttöä, lupaa haetaan ulkoministeriöltä. 

Juuri kaksikäyttötuotteiden vientilupia on myönnetty Gazan sodan aikana enemmän kuin ennen. 

Lupia on sodan aikana saanut kahdeksan suomalaisyritystä. Osa on Nokian kaltaisia suuria teknologiayrityksiä, osa pieniä firmoja, jotka ovat erikoistuneet esimerkiksi kuvantamis- ja radiojärjestelmiin sekä äärimmäisen matalia lämpötiloja käyttävään kryotekniikkaan. 

Ylivoimaisesti suurin osa kaksikäyttötuotteiden vientiluvista on myönnetty Nokialle, joka on rakentanut Israeliin muun muassa televerkkoja. Verkoissa käytetty salausteknologia ja viranomaisvalvonnan laitteistot luokitellaan kaksikäyttötuotteiksi.

ULKOMINISTERIÖSTÄ KERROTAAN, että vientivalvonnalla pyritään huolehtimaan teknologiaviennin vastuullisuudesta ja estämään teknologian käyttöä esimerkiksi joukkotuhoaseiden kehittämiseen tai ihmisoikeusloukkauksiin.

Harkinnassa huomioidaan muun muassa kohdemaan poliittinen tilanne, tuotteen käyttötarkoitus ja loppukäyttäjä, sanoo vientivalvontayksikön päällikkö Johanna Salovaara-Dean. 

Kaksikäyttötuotteiden valvonta on työlästä, sillä kyse on siviili- ja sotilasteknologian välisestä harmaasta alueesta. Lupapäätökset tehdään tapauskohtaisesti. Valvonta perustuu Euroopan unionin ylläpitämään listaan kaksikäyttöteknologioista. Lista on satoja sivuja pitkä ja sitä päivitetään säännöllisesti. 

Esimerkiksi mikropiirit eivät sinänsä ole sotilasteknologiaa, mutta niitä voidaan käyttää sellaisessa. Siksi erityisen tehokkaiden tai esimerkiksi säteilynkestävien mikropiirien myyjät joutuvat hakemaan vientilupaa aina, kun kauppa suuntautuu EU:n ulkopuolelle. 

Suomalaisyrityksille myönnetyt vientiluvat ovat aiemminkin joutuneet huomion kohteeksi. Yrityksille on annettu lupia myydä digivalvontalaitteita Lähi-idän diktatuureihin, joissa niitä todennäköisesti käytetään toisinajattelijoiden tai vähemmistöjen sortamiseen.

”Pääasiassa kaksikäyttötuotteita käytetään kuitenkin siviilitarkoituksiin. Esimerkiksi monet siviiliteleliikenteen tuotteet ovat vientivalvonnan alaisia, koska niissä käytetään tehokasta suojausta”, Salovaara-Dean sanoo. 

”Suomessa on paljon korkean teknologian yrityksiä, joten myös kaksikäyttötuotteiksi laskettavia tuotteita on paljon.”

VIENTIVALVONNAN PÄÄTÖKSET OVAT julkisia. Ulkoministeriö on kuitenkin salannut kaikista 83:sta kaksikäyttötuotteen vientiluvasta tiedot tuotteen ostajasta ja käyttötarkoituksesta. Mustattua tekstiä on sivukaupalla – erään toukokuussa myönnetyn luvan kohdalla jopa 14 perättäistä sivua. Näkyviin on jätetty vain viitisen prosenttia lupapäätösten tekstistä. 

Salauskäytännön takia Suomesta Israeliin vietyjen kaksikäyttötuotteiden käyttötarkoituksia on vaikea selvittää. Juuri salatuissa kohdissa kerrottaisiin, ovatko myydyt tuotteet menossa siviili- vai sotilaskäyttöön.

Ulkoministeriö perustelee salauksia liikesalaisuuksilla.

”Yritykset ovat tarkkoja liikesalaisuudesta. Kansainvälisessä vertailussa meidän käytäntömme on kyllä avoin ja annamme melko paljon tietoja”, Johanna Salovaara-Dean sanoo. 

Puolustusministeriön linja on avoimempi. Puolustustarvikkeiden vientiluvissa tuotteen käyttötarkoitus ja loppukäyttäjä ovat lähtökohtaisesti julkisia, ja ne salataan vain erityistapauksissa. Miksi ulkoministeriö ei voisi käyttää samaa linjaa?

“Kaksikäyttötuotteiden kohdalla liiketoiminta on erilaista. Jos julkistaisimme ostajatahot, se voisi joissain tapauksissa paljastaa yrityksen koko markkinan.”

Long Play lähestyi kaikkia kaksikäyttötuotteita Israeliin myyneitä yrityksiä kauppojen sisällön selvittämiseksi. Israeliin myymistään tuotteista kertoi vain ABB, joka on myynyt maahan teollisuuden puolijohdekomponentteja. Nokia lähetti lyhyen viestin, jossa se kuvasi liiketoimintaansa liittyviä vientilupa-asioita yleisesti. Muut yritykset eivät vastanneet tai kieltäytyivät kommentoimasta.