Suomalaiset viranomaiset pimittävät julkisia asiakirjoja

Aamulehden toimittaja Taneli Koponen kertoi tällä viikolla, että Puolustusvoimat ei ole päästänyt häntä pääesikuntaan katsomaan pyytämiään kuitteja ja muita asiakirjoja. Julkisuuslain mukaan kuka tahansa voi käydä katsomassa julkisia asiakirjoja.

Myös Long Playn Fennomania-artikkelin teossa törmättiin toistuvasti tilanteisiin, joissa pyydettyjä tietoja ei annettu, vaikka lain mukaan olisi pitänyt.

Hanna Nikkanen, millaisista tiedoista oli kyse?

”Ryhdyin loppukeväästä 2015 tekemään kunnille tietopyyntöjä niiden Fennovoima-osakkuuden valmistelun tausta-aineistoista. Minua kiinnosti nähdä, millaisin kannattavuuslaskelmin ja riskianalyysein kunnanhallituksissa oli päätetty puoltaa ydinvoimalaosuuden ostamista tai luopua suunnitelmasta. Näitä laskelmia valtuutetutkaan eivät olleet saaneet nähdä, vaan he nojasivat äänestyspäätöksessään yleensä puolueidensa ’sisäpiiriläisten’ suosituksiin. Otin lopulta työn alle kolme pohjoispohjanmaalaista kuntaa: Pyhäjoen, Kalajoen ja Haapaveden. Yksikään kunnanjohtajista ei välittänyt pyytämiäni asiakirjoja. Vastaukset viipyivät, ja kun lopulta sain ne, niissä käsiteltiin ihan muita asioita. Muutaman viestin tai puhelun jälkeen vastaukset yleensä tyrehtyivät kokonaan.”

Mistä kunnanjohtajien haluttomuus noudattaa julkisuuslakia johtuu?

”He joko eivät tunne julkisuuslakia tai teeskentelevät ymmärtämätöntä. Puhtaaseen tietämättömyyteen en usko, sillä vaikutelmaksi jäi, että kunnanhallitukset olivat tarkoituksella tehneet päätöksiä tavoilla, joista ei jäisi kirjallisia todisteita. Esimerkiksi Fennomania-jutussa mainittu keskeinen konsulttiselvitys oli tilattu Ernst&Youngilta vain suullisena esityksenä, josta ei tehty tallenteita, ja myös päätös sen tilaamisesta on salaperäisesti kadonnut. Kulutin tähän vääntöön useita kuukausia. Viivytystaktiikka toimi, ja lopulta jätin kyselyt sikseen.”

Vaihtoehtona olisi kai ollut uhkailla kunnanjohtajia oikeudella.

”Se olisi ollut periaatteen tasolla oikea ratkaisu, mutta hidasta ja – jo asiaan kuluvan oman työaikani vuoksi – kallista. Päädyin priorisoimaan sitä, että juttu saadaan tehtyä. Se onnistui myös ilman kunnanjohtajien yhteistyötä, vaikka toki julkisuuslain polkeminen kunnissa jäi kismittämään.”
”Hatunnostoni muun muassa Hufvudstadsbladetin Tommy Pohjolalle, joka on vastaavassa tilanteessa jaksanut viedä asiakirjajulkisuusasian hallinto-oikeuteen – ja voittanut siellä. Jutussa oli vastapuolena Helsingin kaupunki; asia käsitteli metron automatisointia, ja aikaa alkuperäisestä tietopyynnöstä oikeuden päätökseen kului 2,5 vuotta.”

Kuinka usein olet urallasi törmännyt julkisuuslakiin liittyviin ongelmiin?

”Käytännössä koko ajan. Olen tänä vuonna tehnyt tietopyyntöjä niin ministeriöihin kuin kuntiinkin, sekä pienissä että suurissa asioissa. Vastaukset saapuvat lähes aina myöhässä – silloinkin, kun kyse olisi helposti selvitettävästä asiasta. Juuri nyt odotan Suomen Bangkokin-suurlähetystön vastausta tietopyyntöön, jonka tein ensimmäistä kertaa elokuussa. Asian hoitaminen veisi heiltä korkeintaan kymmenen minuuttia ja lain mukaan se olisi kuulunut hoitaa kahdessa viikossa.”

Millaisena ongelmana näet tietojen pimittämisen toimittajilta?

”Aika mielettömän suurena. Suomi markkinoi itseään läpinäkyvyyden ja demokratian edelläkävijämaana – ja monessa asiassa sitä olemmekin – mutta viranomaisten ymmärrys julkisuuslaista tai kunnioitus sitä kohtaan on onnettoman huonoa.”
”Viivyttely, pompottelu ja tahallinen väärinymmärtäminen onnistuvat valitettavan hyvin karkottamaan toimittajat arkojen aiheiden parista, koska useimmiten uutistoimituksella ei vain ole aikaa odotella tietoja kuukausikaupalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tietopyynnöistä puhutaan paljon enemmän, ja ymmärtääkseni niiden noudattamatta jättämisestä koituu viranomaiselle helpommin seuraamuksia.”
”Julkisuuslaki ei koske vain mediaa, vaan kaikkia suomalaisia, joille lain pitäisi taata läpinäkyvä hallinto. Fennovoiman tapauksessa kuntalaisten olisi mitä olennaisinta saada tietää, ovatko Fennovoiman, paikallisten energiayhtiöiden tai konsulttien poliitikoille antamat tiedot olleet todenmukaisia, kun kuntalaisten rahoilla otettiin mahdollisesti hyvinkin suuria ja pitkäkestoisia riskejä.”

Hanna Nikkanen tutki Fennovoimaa keväällä ja kesällä 2015. Lue ”Fennomania” täältä.