Lyhyet

Miksi suljetuissa lastensuojelulaitoksissa on lapsia, jotka eivät sinne kuulu?

28.4.2023

Suomessa on jatkuvasti lapsia on suljetuissa laitoksissa, koska heille ei ole muutakaan paikkaa. Tämä selviää tutkija Mikko Wennbergin Itlalle tekemästä selvityksestä, joka julkaistiin maaliskuussa.
Long Play haastatteli Wennbergiä pitkään juttuun, jossa kerrotaan, miksi Helsingin kaupunki hautasi hiljaisuudessa lastensuojelun kärkihankkeeksi nimetyn yksikön. Vaikeassa tilanteessa olevien lasten erityisen huolenpidon yksikkö eli eho ehti toimia vain hieman yli puoli vuotta, kun se suljettiin turvallisuussyistä.
Yksi syy ongelmiin oli, että osastolle oli sijoitettiin lapsi, joka työntekijöiden näkemyksen mukaan olisi tarvinnut aivan toisenlaista apua – eholla häntä ei voitu auttaa. Työntekijöille kuitenkin kerrottiin, että lapselle ei ole Helsingissä mitään muuta paikkaa.

Eho-yksiköt ovat suljettuja osastoja, joiden on tarkoitus toimia ”pysäytyksenä” silloin kun lapsen elämä on lähtenyt pahasti raiteiltaan. Yleensä se tarkoittaa päihteitä, väkivaltaa ja karkailua. Mutta koska eho-jakso on vapaudenriisto, ehdot ovat tiukat ja sijoitus täytyy purkaa heti jos ne eivät täyty.
Wennbergin tutkimusryhmä haastatteli eri kaupunkien eho-yksiköiden työntekijöitä ja sosiaalityöntekijöitä. Selvityksessä kävi ilmi, että ehoille saapuu koko ajan nuoria, jotka tarvitsisivat oikeasti päihdepalveluita tai psykiatrista hoitoa. He ovat vakavassa huumekoukussa tai niin pahoissa mielenterveysongelmissa, ettei heitä voi eholla auttaa.
Eho-jaksoja ei ole tarkoitettu korvaamaan terveyspalveluita. 
Wennberg pitää havaintoa vakavana.
”Lähtökohtaisesti ajattelisin, että lastensuojelu ei ole ensisijainen paikka hoitamaan vieroitusta, vaan kyllä se on terveydenhuolto”, hän sanoo Long Playlle. ”Teoriassa vieroitusoireiden kohdalla puhutaan oireista, joihin ihminen voi kuolla. Peruskysymys, johon ensimmäiseksi pitäisi mielestäni vastata, on se, miksi eholla on nuoria, jotka eivät sinne kuuluisi.”
Wennbergin mukaan syyllisiä eivät ole osastot ja niiden työntekijät. Lastensuojelu ei voi kieltäytyä ottamasta ketään asiakkaakseen, toisin kuin vaikkapa sairaalan psykiatrinen osasto. Jos lääkärit katsovat, että lapsi ei kuulu heille, lastensuojelulla ei ole tarjota mitään muutakaan osoitetta, johon lapsen voisi ohjata. 

Tämä asetelma ei ole poikkeuksellinen muuallakaan. Psykiatristen palveluiden saanti on pullonkaulana lastensuojelun eri alueilla. Kun Kuntaliitto selvitti vuonna 2018 lastensuojelun palveluita, kolmannes palveluiden järjestäjistä kertoi sijoittavansa lapsia kodin ulkopuolelle sen vuoksi, että näille ei ole saatu mielenterveyspalveluita. Yli kymmenes kyselyyn vastanneista kertoi, että lapset eivät usein saa tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita lainkaan.
Samanlaisia tuloksia sai myöhemmin Valvira omassa selvityksessään, jossa tarkasteltiin sijoitettujen lasten oikeuksien toteutumista. Valtaosa kyselyyn vastanneista sijaishuollon työntekijöistä katsoi, että nykytilanteessa lastensuojelu korvaa psykiatristen palveluiden puutteita.

On aina iso ongelma, jos  ihmiset eivät saa tarvitsemiaan palveluja. Ehojen kohdalla vääryys on kuitenkin Wennbergin mielestä erityisen suuri.
”Eho on erittäin voimakas perusoikeuksien rajoitustoimenpide. Puhutaan hyvin poikkeuksellisesta toimenpiteestä.”
Laki sanoo selvästi, että eho ei saa olla vaihtoehto esimerkiksi terveydenhoidolle: [E]dellytyksenä on lisäksi, että sijaishuoltoa ei ole lapsen hoidon ja huolenpidon tarve huomioon ottaen mahdollista järjestää muulla tavoin eivätkä terveydenhuollon palvelut sovellu käytettäviksi erityisen huolenpidon sijaan.
Wennbergin tutkimusryhmän selvitys paljastaa, että järjestelmä rikkoo räikeästi omia sääntöjään. 
Lisäksi lain mukaan eho-jakson pitäisi kestää lähtökohtaisesti korkeintaan 30 päivää pidentämisen enintään 60 vuorokaudella on mahdollista, mutta vain erittäin painavasta syystä.  Rekisteriaineistot kuitenkin osoittavat, että eholla vietetään keskimäärin 70–90 päivää. 
Nyt siis vaikuttaa siltä, että poikkeuksesta on tullut sääntö ja että Suomessa lapsia pidetään väärissä paikoissa ilman perusteita. Se tarkoittaa, että kyse on pitkään jatkuvista perusoikeuksien loukkauksista.

Long Playn juttu ”Tämä paikka on nyt suljettu” kertoo, miksi Helsingin kaupunki hautasi miljoonien eurojen kärkihankkeen kaikessa hiljaisuudessa .