Metsänsuojelu maistuu suomalaisille – kunhan joku muu maksaa

Petteri Orpon hallitus kolminkertaistaa metsiensuojeluohjelma Metson suojelutavoitteen. Mutta ei nosta sen rahoitusta.

JOULUN IHME tapahtui tänä vuonna jo joulukuun ensimmäisenä päivänä. Tuolloin kolme luontojärjestöä julkaisi kannanoton, jossa ne vaativat Petteri Orpon hallitukselta lisää rahaa Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma Metsolle.

Ihme oli siinä, että vaatimuksen oli allekirjoittanut myös neljä metsänomistajien ja metsäalan yritysten etujärjestöä. 

Jokainen, joka on vähänkin seurannut suomalaista metsäkeskustelua, ymmärtää asetelman poikkeuksellisuuden. Luontojärjestöt sekä maanomistajien ja metsäteollisuuden etujärjestöt eivät ole samaa mieltä juuri mistään – etenkään luonnonsuojelusta.

Metso-ohjelmaa koko sakki kuitenkin kehuu varauksetta. Se on toimiva, laajasti hyväksytty ja eri tasoja yhdistävä, ne kirjoittavat kannanotossaan. Ainoa vika on, ettei sille ole varattu ensi vuodelle riittävästi rahaa.

Mistä moinen yksimielisyys?

METSÄNOMISTAJALLA ON kaksi selkeää syytä pitää Metsosta.

Ensinnäkin, ohjelma on ollut alusta asti vapaaehtoinen. Siihen ei liitetä neliötäkään metsää, jos maanomistaja ei erikseen hae suojelua.

Ero on merkittävä verrattuna vaikkapa EU-vetoiseen Natura 2000 -suojeluverkostoon, johon on myös pakkolunastettu maata. Monelle metsänomistajalle Naturasta on tullut synonyymi valtion sanelulle, mikä on heikentänyt kaiken luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä.

Toiseksi kyse on rahasta. Metsossa suojelusta maksetaan maanomistajalle korvaus, joka perustuu puuston arvoon. Korvauksia saa myös suojelua kevyempiin luonnonhoitotoimiin, kuten lähteiden kunnostamiseen tai lahopuun lisäämiseen.

Homma näyttää toimivan. Metsänomistajat ovat toistuvasti tarjonneet Metsoon enemmän maata kuin suojeluun on lopulta otettu.

Moni on pettynyt, kun oma metsä ei olekaan täyttänyt suojelun ehtoja. Metso-status ja korvaus ovat jääneet saamatta.

SIITÄ ASTI, kun Metso-ohjelma vuonna 2008 perustettiin, sen tavoite on ollut sama: turvata metsäluonnon monimuotoisuutta.

Sille totisesti on tarvetta. Suomen metsäluontotyypeistä kolme neljästä on uhanalaisia.

Tutkijoiden mukaan metsiä pitäisi suojella merkittävästi nykyistä enemmän. Lisäksi myös niissä metsissä, jotka pysyvät talouskäytössä, pitäisi ennallistaa ja vaalia arvokkaita luontokohteita.

Miten hyvin Metso on pystynyt vastaamaan haasteeseen?

Asiaa arvioitiin helmikuussa 2025. Silloin julkaistiin raportti, jossa ulkopuoliset konsultit arvioivat ministeriöiden toimeksiannosta Metson kauden 2014–2025 onnistumista.

Ensivilkaisulla raportista on helppo löytää kehuja. Metso-ohjelma saavutti tavoitellun suojelupinta-alan jopa etuajassa. Ohjelman vaikutus luonnon monimutoisuuteen oli positiivinen; suojeluun päätyy monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita.

Mutta kun lukee eteenpäin, selviää muutakin.

Kaikkia ohjelman tavoitteita ei saavutettu. Täyttä suojelua kevyempien luonnonhoito- ja ennallistamishankkeiden osalta jäätiin suunnitellusta.

Syy: rahoitusleikkaukset.

Hallitus toisensa perään on halunnut jatkaa Metso-ohjelmaa, mutta kun puhe on ollut rahoituksesta, suhtautuminen on ollut nihkeämpää.

Esimerkiksi Juha Sipilän hallitus leikkasi Metson suojelurahoista puolet. Vaikka se myös perui osan leikkauksista, vasta seuraava hallitus palautti Metson rahoituksen suunnilleen aiemmalle tasolle.

Myös muut ympäristöhallinnon leikkaukset ovat vaikuttaneet Metsoon. Kun työntekijöitä on vähennetty, suojelualueiden arviointi ja hakemusten käsittely on hidastunut.

Raportissa asiantuntijat muistuttivat myös mittakaavasta. Jos tarkoituksena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, tavoitteet ovat olleet liian matalat.

EU:n biodiversiteettistrategiassa ynnäillään, että luontokadon pysäyttämiseksi kaikesta maapinta-alasta lähes kolmannes tulisi suojella. Kymmenen prosenttia pitäisi suojella tiukasti: niin, että ihmistoiminta alueella minimoidaan.

Tällä hetkellä Etelä-Suomen metsistä suojelualueita on maakunnasta riippuen neljästä kahdeksaan prosenttia. Metson lähes 20 toimintavuoden aikana osuus on kasvanut vain muutamia prosenttiyksiköitä.

Asia kiikastaa ennen kaikkea rahasta.

Metsoon on ollut toistuvasti tarjolla niin paljon alueita, että suurempikin suojelutavoite oltaisiin voitu kattaa. Heinäkuussa 2024 Yle uutisoi, että joillakin alueilla suojelualueita on ollut tarjolla jopa kymmenkertaisesti verrattuna rahoitukseen. 

Samassa artikkelissa muistutettiin, että samana vuonna valtio oli antamassa enemmän rahaa turkistarhaajille maksettaviin korvauksiin kuin Metso-ohjelmaan.

PETTERI ORPON HALLITUKSELLA on Metsolle entistä kunnianhimoisempia tavoitteita.

Se on luvannut kolminkertaistaa ohjelman suojelutavoitteen. Lisäksi Metson toiminta-alue laajennetaan kattamaan koko Suomi.

Hallitus on korostanut, että se haluaa hoitaa yksityismailla olevien vanhojen metsien suojelun nimenomaan Metso-ohjelman avulla.

Epäselväksi jää vain se, miten kaiken on tarkoitus tapahtua.

Ainakaan ensi vuoden budjettiin hallitus ei ole varannut Metsolle minkäänlaista lisärahoitusta. Päinvastoin, koska samoilta budjettimomenteilta maksellaan useita eri luonnonsuojeluhankkeita, voi jopa olla, että Metson rahoitus pienenee.

Vähemmällä rahalla pitäisi silloin saada suojeltua kolme kertaa enemmän metsää.

Kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä.

Tutkijat ovat arvioineet, että Etelä- ja Keski-Suomen metsien suojelupinta-alan kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä edellyttäisi Metson rahoituksen kymmenkertaistamista. Se tarkoittaisi vajaata 250 miljoonaa euroa vuodessa. Suuri summa verrattuna nykyiseen, mutta pieni verrattuna vaikkapa Puolustusvoimien saamiin lisämäärärahoihin.

Metso-ohjelma on näyttänyt, että ainakin periaatteessa Suomesta löytyy tukea nykyistä laajemmalle metsien suojelulle. Mutta auki jää, kenen pitäisi maksaa se.

Kaivetaanko veronmaksajien kuvetta? Pitäisikö puuta käyttäviltä yrityksiltä edellyttää osallistumista? Entäpä suurempi omavastuuosuus maanomistajille? Tai kaikki nämä yhdessä?

Vai maistuuko suomalaisen metsän suojelu lopulta vain, kunhan joku muu maksaa?

Koneen säätiö tukee Long Playn metsätoimitusta.