Marjanpoimijoiden kohteluun yritettiin puuttua – huonolla menestyksellä

Viime kesänä Suomen metsissä marjoja poimivat nepalilaiset opiskelijat. He kohtasivat samoja ongelmia, joihin lainsäädännöllä yritettiin puuttua. Jotkut jäivät kokonaan ilman palkkaa.  

Viime keväänä marja-alan yrityksille tuli kiire hankkia työvoimaa.

Ulkoministeriö hylkäsi noin 95 prosenttia thaimaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden viisumihakemuksista. Se vetosi muun muassa hyväksikäyttöriskiin ja puutteisiin työnantajien lakisääteisten velvoitteiden noudattamisessa.

Uusia poimijoita rekrytoitiin muiden muassa Suomessa asuvista eteläaasialaisista korkeakouluopiskelijoista. Erityisen paljon heissä oli nepalilaisia. Valtaosa poimijoista teki töitä ilman työsuhdetta.

Rikosuhripäivystyksen puoleen kääntyneet ulkomaalaiset, ei-työsuhteiset poimijat ovat kertoneet monenlaisista ongelmista. Majoituksissa ja ruokailujen järjestämisessä on ollut puutteita, ja työstä on peritty kynnysrahamaisia maksuja. Pahimmillaan poimijat ovat jääneet tyystin ilman tuloja: heiltä laskutettavat kulut ovat olleet suuremmat kuin työstä maksettu palkka.

Ongelmat ovat tutun kuuloisia. Suomessa luonnonmarjoja poimivat noin 20 vuoden ajan erityisesti thaimaalaiset siirtotyöläiset, joiden kohtelu osoittautui sittemmin ihmiskaupaksi.

Tilanteeseen puututtiin vuonna 2024 kausityölain muutoksella: sen jälkeen poimintatyöhön ei ole enää voinut tulla pelkällä Schengen- eli turistiviisumilla, vaan siihen vaaditaan kausityöviisumi. Sen edellytyksenä on työsopimus.

Alkuun lakimuutos näytti onnistuneen tavoitteessaan. Vuosina 2024 ja 2025 ulkomaalaiset siirtotyöläiset keräsivät suomalaisia luonnonmarjoja työsuhteessa. Suurin osa heistä tuli edelleen Thaimaasta.

Tänä vuona ulkoministeriö ei kuitenkaan päästänyt työsuhteisia poimijoita maahan.  Vanhat ongelmat näyttävät sen seurauksena uusiutuneen.

Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivosen mukaan ulkoministeriön viisumipäätökset ovat huonontaneet poimijoiden tilannetta. Lakimuutoksen tavoitteena oli ollut saada poimijat työsuhteeseen, mutta nyt suunta on toinen. 

”Jos thaimaalaisille ei saada viisumeita työsuhteiseen poimintaan, se on aivan selvästi aiheuttanut sen, että on lähdetty rekrytoimaan Suomesta poimijoita, jotka eivät tarvitse viisumia”, Sivonen sanoo.

”Nyt tilalle on otettu uusia potentiaalisia työperäisen hyväksikäytön uhreja.”

Kausityölain uudistuksessa ei onnistuttu takaamaan marjanpoimijoiden työsuhteisuutta, sillä se sidottiin ainoastaan kausityöhön ulkomailta saapumiseen. Muulla tavalla saapuvat ja maassa valmiiksi oleskelevat, esimerkiksi opiskelijat, jäivät edelleen ilman työsuhteen turvaa.

Tämän takia marjafirmat ovat voineet rekrytoida heitä poimijoiksi ilman työsuhdetta, ja myös työsuojeluviranomaisella on heikommat mahdollisuudet valvoa heidän oikeuksiaan.

Reilu kauppa on omassa toiminnassaan korostanut nimenomaan poimijoiden työsuhteen merkitystä. Se on on yrittänyt saada suomalaisiin kauppoihin Reilun kaupan sertifikaatilla varustettuja luonnonmarjoja – tuloksetta. Aloitteeseen sitoutui alkuvuodesta vain yksi marjayhtiö, ja lopulta sen alihankkijoiden poimijat eivät saaneet työviisumeita.

Sivonen korostaa, että kahden vuoden takainen kausityölain päivitys oli sinänsä ”iso muutos parempaan”. Ongelmana on hänen mukaansa se, että samaa asiaa ratkotaan eri paikoissa. Työ- ja elinkeinoministeriössä tavoitteena oli saada poimijat työsuhdelainsäädännön piiriin. Ulkoministeriö sen sijaan tarkastelee ainoastaan sitä, täyttyvätkö maahantulon kriteerit, eikä sitä, mitä työviisumien epäämisestä seuraa.

Sivonen katsoo, että ulkoministeriön toiminta on ristiriidassa YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden kanssa. Niiden mukaan ihmisoikeusloukkauksiin pitäisi ensisijaisesti puuttua parantamalla uhrien asemaa, ei katkaisemalla yhteistyötä heidän kanssaan.

”Tilanne on todella hankala”, sanoo ulkoministeriön maahantuloasioiden yksikönpäällikkö Katja Luopajärvi.

Hänen mukaansa tavoitteet, joita kausityölainmuutoksella tavoiteltiin, ”eivät ehkä ole toteutuneet”.

Luopajärvi kertoo, että kevään kielteisiin maahantulopäätöksiin vaikuttivat esimerkiksi työsuojelukertomukset sekä yrityksiin kohdistuvat rikosepäilyt. Pyrkimykset parantaa toimintaa jatkossa eivät vaikuta päätökseen.

”Jos siellä menneessä on sellaista, jonka perusteella arvioimme, että maahantulon edellytykset eivät täyty, viisumia ei voida myöntää. Ymmärrän sen, että yritysten näkökulmasta tämä on hankalaa”, hän sanoo.

Luopajärvi on eri mieltä Reilun kaupan väitteestä, jonka mukaan ulkoministeriö ohjaa työtä pois työsuhteesta. Hänestä kyseessä on näkökulmakysymys.

”Marjayrityksillä olisi ollut mahdollisuus palkata työsuhteeseen muualta kuin Thaimaasta tulevia luonnonmarjanpoimijoita.”

Luopajärvi kaipaa lain päivittämistä. Marjanpoimijoilla tulisi olisi hänen mukaansa olla samantyyppiset oikeudet riippumatta siitä, tulevatko he ulkomailta erikseen marjanpoimijoiksi vai ovatko he jo valmiina Suomessa.

Tällä hetkellä se ei toteudu.

Ratkaisua luonnonmarjanpoimijoiden työoloihin ovat alkaneet hakea myös kaupan ala ja elintarviketeollisuus.

Alojen edunvalvontajärjestöt kertoivat kesäkuussa tavoittelevansa, että Suomeen kausityöntekijöiksi tulevien marjanpoimijoiden ei enää pitäisi maksaa rekrytointiin liittyviä kustannuksia omasta pussistaan. Käytännössä kyse on poimijoiden lentolipuista. Niistä tulevat kulut ovat lisänneet pakkotyön riskiä ja työntekijöiden riippuvuutta työnantajasta, työsuhteisuudesta huolimatta.

”Kuluttajien tulee voida ostaa kotimaiset luonnonmarjansa ja niistä jalostetut tuotteet ilman huolta väärinkäytöksistä”, järjestöt kirjoittivat yhteisessä tiedotteessaan.

Äänensävy oli uusi: aikaisemmin kaupat ja marjoja jalostavat yritykset ovat mieluummin olleet hiljaa ongelmista. Haastattelupyyntöihin ei ole suostuttu.

Päivittäistavarakauppa ry:n johtaja Ilkka Niemisen mukaan yritykset haluavat  sitoutua käyttämään ja myymään vain sellaisia marjoja ja marjatuotteita, joissa poimijoiden matkakulut on maksettu heidän puolestaan. Ideana on luoda yhteinen rintama, jolloin kukaan ei saisi kilpailuetua siitä, että heidän tuotteissaan poimija joutuu maksamaan matkakustannuksensa itse.

Taustalla on niin sanottu EP-periaate (lyhenne tulee sanoista employer pays eli työnantaja maksaa). Sen mukaan työntekijän ei pidä itse joutua maksamaan siirtolaisuudesta työn takia aiheutuvia aiheutuvia kustannuksia. Suomalaiset kaupan ja teollisuuden alan yritykset ovat ennenkin sitoutuneet EP-periaatteen noudattamiseen kansainvälisten vastuullisuusstandardiensa kautta, mutta ovat kuitenkin rikkoneet sitä.

Myös yrityksistä kuuluu voimakkaampia äänenpainoja. Kauppajätti Kesko ilmoitti kesällä yksityishenkilöiden aloittamassa Suuri marjatempaus -somekampanjassa, että se edellyttää ensi poimintakaudella marjatoimittajiltaan EP-periaatteen toteutumista.

Long Playn haastattelussa Keskon vastuullisuusjohtaja Timo Jäske ei kuitenkaan yksiselitteisesti vahvista, että kaupan hyllystä katoavat ensi vuonna tuotteet, joissa EP-periaatetta ei noudateta. Hän puhuu “tavoitteesta” ja “pyrkimyksestä” ja siitä, että kaikki osapuolet saataisiin mukaan sitoumukseen.

Pysyttekö lupauksenne takana, vaikka alan yhteistä sitoumusta ei tulisi?

”100-prosenttinen EPP on meidän tavoitteemme ja pyrkimyksemme.”

Mutta somekampanjassa sanotaan, että EP-periaate on edellytys, mikä on eri asia kuin tavoite ja pyrkimys?

”Kyllä se on edellytys.”

Miksi kaupat ja elintarviketeollisuus terhistäytyvät puheissaan juuri nyt? Ongelmat ovat olleet olemassa jo kauan ja ratkaisujakin on esitetty jo vuosia.

Yksi syy yritysten aktivoitumiseen voi olla EU:ssa. EU:n pakkotyöasetus kielsi pakkotyöllä valmistetut tuotteet joulukuussa 2024, ja sen soveltaminen alkaa joulukuussa 2027. Myös Suomessa säädetään tätä varten erillistä lainsäädäntöä.

Muutokseen pitää reagoida etukenossa. Elintarviketeollisuusliiton vastuullisuusjohtaja Satumaija Levón kertoo, että joulukuussa 2027 markkinoilla olevien tuotteiden marjaraaka-aineet on kerätty jo edeltävänä kesänä ja syksynä.

”Se tarkoittaa, että yritysten pitäisi pystyä varmistumaan siitä, että raaka-aineet täyttävät lain vaatimukset.”

Luonnonmarjabisnestä pyörittävät firmat ovat suhtautuneet uudistuksiin varovaisesti. Alan toimialajärjestö Arktiset Aromit ei ole sitoutunut kaupan ja elintarviketeollisuuden yhteiseen aloitteeseen matkakuluista, vaikka onkin osallistunut aiheen ympärillä järjestettyihin työpajoihin.

Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen ei antanut Long Playlle haastattelua. Hän vetosi puhelimessa kiireeseen, huonoihin kokemuksiin sitaattien irrottamisesta asiayhteydestään sekä siihen, että aiheesta on vain vähän sanottavaa.

Kysymykset kuultuaan Partanen ehdotti haastatteluajan sopimista myöhemmin, mutta kertoi viikon päästä sähköpostitse, ettei ehdi antaa haastattelua eikä halua kommentoida keskeneräisiä asioita.

”Koko alan tilanne on tällä hetkellä hyvin sekava, ja vaatii kattavaa viranomaisten ja alan toimijoiden keskustelua. Pyrimme keskustelemaan mieluummin suoraan saman pöydän ääressä kuin mediassa”, Partanen kirjoittaa.

Partasen mukaan työnantajat maksavat jo rekrytointikustannukset, mutta matkakustannukset ovat ”isomman keskustelun paikka”.

”Jos tietylle erityisryhmälle maksettaisiin matkakulut, olisiko maksettava kaikilla muillakin aloilla? Tässä nousee esiin mm. tasa-arvo ja syrjintälainsäädäntö. Kokonaisvaikutukset täytyy selvittää ennen kuin valmistellaan muutoksia.”

Päivittäistavarakauppa ry:n johtaja Ilkka Nieminen uskoo, että kaikki osapuolet saadaan lopulta mukaan matkakustannuksiin.

”Tuntuu, että myös marja-alan yrityksiä on hengessä mukana. Siellä on tietynlaista varovaisuutta sen suhteen, löytyykö näille kustannuksille maksajaa, mikä on mielestäni erinomainen kysymys. Siitähän tämä on lopulta kiinni, onko kuluttaja valmis maksamaan näistä.”

Kaavaillut ratkaisut saattavat tälläkin kertaa epäonnistua. On nimittäin mahdollista, että thaimaalaisia luonnonmarjanpoimijoita ei saada jatkossakaan Suomeen.

Työntekijöiden lentolippujen maksaminen ei nimittäin takaa, että ulkoministeriö myöntäisi viisumeita. Työntekijöillä pitää esimerkiksi olla riittävät tiedot vapaapäivistä sekä lepo- ja työajoista, Katja Luopajärvi kertoo.

Jos Thaimaasta ei saada siirtotyöläisiä, marjoja poimivat jatkossakin ei-työsuhteiset poimijat. Tällaista työtä sääntelee vuonna 2021 voimaan astunut marjalaki. Sitä on pidetty pitkään ongelmallisena, koska kyseisellä lailla  ei ole pystytty puuttumaan riittävästi alan hyväksikäyttöepäilyihin. Marjalain ongelmia ei kuitenkaan korjattu kausityölain muuttamisen yhteydessä vuonna 2024.

Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Ariann Grandell perusteli elokuussa Faktabaarille, että ministeriö on halunnut seurata, miten lakia sovelletaan  muuttuneessa tilanteessa ja syntyykö alalle uusia ilmiöitä, joihin lakimuutoksella pitäisi puuttua.

Tilannetta voi tulkita niin, että valtio antoi hyväksikäyttöriskin jatkua. Lakimuutosten vaikutusten arviointi valmistuu loppuvuodesta.

Kausityölain päivittämisen aikaan työministerinä toimi  Arto Satonen (kok.). Hän kiistää Long Playn haastattelussa, että lakimuutos olisi epäonnistunut tavoitteessaan.

Marjalaki jätettiin hänen mukaansa päivittämättä kaksi vuotta sitten, koska valtaosa poimijoista tuli erikseen Thaimaasta Suomeen poimintatyötä varten. Kausityölain muutoksella haluttiin puuttua tähän ryhmään.

”Jos muista maista on tullut porukkaa, jonka riskinä on joutua uhriksi, silloin marjalakia pitää päivittää”, Satonen sanoo.

Ulkomaisten korkeakouluopiskelijoiden hyväksikäyttö marjametsissä johtuu Satosen mukaan ennen kaikkea liian löyhistä maahantulosäännöistä.

”Se on johtanut siihen, että täällä on ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä tulla toimeen opiskeluaikana. He ovat joutuneet hakeutumaan leipäjonoihin, ja heillä on iso riski tulla hyväksikäytetyksi.”

Suomen luonnonmarja-alalla on edelleen pakkotyöriski. Miten se selätetään?

Päivittäistavarakaupan ja Elintarviketeollisuusliiton ratkaisuehdotus perustuu siihen, että jatkossa marjoja poimivat työsuhteiset thaipoimijat.

Edunvalvojat eivät ole varautuneet tilanteeseen, jossa thaimaalaiset poimijat eivät saisi viisumeita ensi vuonnakaan.

”Minkä takia tehtiin siirtymä työsuhteisuuteen, jos valtiolla ei ole uskoa siihen, että se olisi ratkaissut ongelmia?” Ilkka Nieminen kysyy.

Hänen mukaansa aloite keskittyy Thaimaasta tuleviin poimijoihin, koska he ovat arvioineet suurimman riskin kohdistuvan heihin.

Samalla nepalilaisopiskelijoiden ja muiden ei-työsuhteisten ulkomaalaisten kohtaama pakkotyöriski jää kuitenkin huomioimatta.

”En ymmärrä, miten sitä riskiä ei voisi olla”, Reilun kaupan Janne Sivonen sanoo.

Oikaisu 7.10. klo 15.10. Jutun loppupuolella kerrottiin virheellisesti, että viisumiehtoja olisi kommentoinut Ariann Grandell. Kyseiset kommentit esitti Katja Luopajärvi.