Long Playn päiväkirja:  Nyt se toimittaja sitten tulee!

Lupasimme pestata uuden toimittajan jos tuhat ihmistä tilaa Long Playn ystävänpäivään mennessä. No niinhän tässä nyt kävi! Mutta millainen tämä toimittaja sitten on ja mitä hän tulee tekemään?

Meillä oli muutama kriteeri. Hän tulee kirjoittamaan sekä pitkiä vetäviä artikkeleita ja nopeita lyhyitä juttuja – hänen täytyy olla siis kirjoittajana aika osaava. Hänellä on taitoja ja haluja tehdä tutkivaa journalismia, sillä sitä meiltä on toivottu lisää. Hän suhtautuu journalismiin kunnianhimoisesti, innostuneesti ja syväeettisesti. Hänellä on uusia ideoita. Tällaista ihmistä lähdettiin etsimään.

Kun olemme 10-vuotisjuhlan kunniaksi puhuneet Long Playn matkasta, olemme usein keskittyneet alkuhetkiin. Oli kotikutoista ja idealistista, oli pieni innokas toimitus keskellä median murroksen tyrskyjä. Se on toki söpö tarina. Mutta oikeastihan Long Play ei nykyään ole enää mikään hellyttävä kerho – sellaisena se ei olisi mitenkään pysynyt hengissä kymmentä vuotta. Nyt tämä on mediayritys, joka julkaisee monenlaista journalismia ja järjestää tapahtumia ja kirjoituskoulutuksia. Tarkoitus on kasvaa.

Viimeinen vaatimuksemme uudelle jäsenellemme oli siksi, että hän tulee perustajajäsenten piirin ulkopuolelta. Tähän on pari hyvää syytä. Ensinnäkin kaipaamme tietysti ihmisiä, joilla on taitoja, joita meillä ei ole ja ideoita, joita emme ole ajatelleet. Jos samat vanhat naamat yrittävät yhdessä ideoida uutta, tahti hidastuu. Toinen asia liittyy tulevaisuuteen. Minkä tahansa julkaisun kohtalonkysymys on nimittäin se, voisiko se pyöriä ilman perustajajäseniään. Alussa Long Playta tekivät perustajat intohimoprojektinaan yötä päivää. Ilmaisten tuntien määrää ei laskenut kukaan. Se oli kivaa, mutta kestävää sellainen ei ole.

Itselleni Long Playn tärkeimpiä käänteitä on ollut se, kun (nykyinen Ylioppilaslehden päätoimittaja) Adile Sevimli tuli joukkoomme koronakeväänä. Sitä ennen kaikki LP:n vakituiset toimittajat olivat olleet alkuperäisiä jäseniä. Ajattelimme kai, että kukaan ulkopuolinen ei voisi tai haluaisi pyörittää tätä sirkusta. Valittu journalismin laji on vaativin kaikista, ja pienessä firmassa kaikki joutuvat venymään. Kun rekrytoimme nuoren toimittajan piirin ulkopuolelta, se tarkoitti että olemme toimitus emmekä jonkinlainen ikääntyvä salaseura. Kun sitten vielä Suomen Kuvalehdessä aiemmin työskennellyt Karoliina Paananen liittyi joukkoon, vitsailimme päätoimittaja-Ilkan kanssa, että voimme nyt testamentata firman Karoliinalle ja Adilelle ja vetäytyä itse viettämään eläkepäiviä lähibaariin Lonkkarin juttuja lukien. Vitsailimme, mutta se ajatus oli ihana ja tuntui tärkeältä.

Uusi toimittaja on nyt löytynyt. Kerromme teille pian lisää hänestä ja siitä, mitä hän alkaa tehdä. Tästä tulee kivaa!

Long Playn 10v-juhlakampanja jatkuu vielä ystävänpäivään asti osoitteessa www.longplay.fi/lp10