Long Play tarkisti: Viisi väitettä hakkuiden vähentämistä vastaan

Suomi on jäämässä ilmastotavoitteistaan, ellei metsien hiilinielua saada nopeasti vahvistettua. Suomen ilmastopaneeli on suositellut ratkaisuksi metsähakkuiden vähentämistä noin 60–65 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Viime vuosina puuta on hakattu vuosittain runsaat 70 miljoonaa kuutiometriä.

Metsäteollisuus ja metsänomistajien etujärjestö MTK ovat vastustaneet ehdotusta voimakkaasti. Taustalla on taloudellisia syitä, mutta myös hakkuiden vähentämisen ilmastohyötyjä on epäilty. Julkisessa keskustelussa on esiintynyt toistuvasti viisi väitettä, joiden mukaan hakkuiden vähentäminen ei pidemmän päälle olisikaan hyväksi ilmastolle. Long Play tarkisti faktat.

VÄITE 1: Hakkuiden vähentäminen ei ole ilmaston kannalta järkevää, koska sen seurauksena metsät alkavat vanheta, ja silloin niiden hiilinielu heikkenee.

Metsä sitoo hiiltä kasvaessaan, ja kiivaimmillaan talousmetsän kasvu on alle 40-vuotiaana. On siis totta, että vanhenevan metsän hiilinielu heikkenee. Tällä perustellaan usein korkeita hakkuumääriä: silloin saadaan paljon nopeakasvuisia nuoria metsiä, ja siis tehokkainta mahdollista hiilen sidontaa.

Ennen kuin nuori istutusmetsä voi kasvaa kohisten, syntyy kuitenkin päästöjä. Hakkuiden seurauksena ilmakehään pääsee paljon maaperän hiiltä, ja nämä päästöt jatkuvat useiden vuosien ajan. Lisäksi hakkuissa metsistä poistetaan paljon puiden varastoimaa hiiltä, joka vapautuu ilmakehään ennen pitkää. Ilman hakkuita nuo puut olisivat jatkaneet hiilen sitomista ja varastoimista sekä sen kerryttämistä maaperään. Kestää hyvin kauan, ennen kuin uudelleen kasvavan metsän hiilivarasto yltää hakkaamattoman metsän tasolle. Tutkijat kutsuvat ilmiötä ”nielutappioksi”.

Olennaista on siis katsoa metsien kehitystä kokonaisuutena. (Tarkasteluvälin pitää olla ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta mielekäs, ei siis esimerkiksi tuhat vuotta.) Hidastuuko ilmastonmuutos enemmän, kun metsiä hakataan paljon, vai onko parempi hakata vähän?

Vastausta kysymykseen on etsitty simuloimalla metsien hiilinielujen kehitystä eri hakkuutasoilla. Tätä ovat tehneet muun muassa Suomen ilmastopaneeli, Metsäbiotalouden tiedepaneeli, Luonnonvarakeskus ja PEIKKO-tutkimushankkeen tutkijat. Simulointien aikajänne vaihtelee 30 vuodesta sataan vuoteen. Tulos on aina sama: mitä vähemmän metsiä hakataan, sitä suurempana säilyy metsien hiilinielu. Hakkuita vähentämällä saadaan siis siirrettyä joka vuosi enemmän hiiltä ilmakehästä metsiin (verrattuna siihen että hakkuita ei vähennettäisi), ja näin käy siitä huolimatta, että metsät pääsevät vanhenemaan.

Kuvio voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta on lopulta aika intuitiivinen.

Metsän hiilivarasto lakkaa kasvamasta vasta, kun metsä on hyvin vanha. Silloin hiilivarasto tulee ikään kuin täyteen ja metsä lakkaa olemasta hiilinielu. Suomessa metsät kuitenkin hakataan suhteellisen nuorina – kesken niiden kasvuvaiheen, vaikkakin hidastuvan sellaisen – joten ne ovat vielä melko kaukana tästä pisteestä. Metsiin siis ”mahtuisi” paljon nykyistä enemmän ilmakehän hiiltä.

VÄITE 2: Puutuotteet ovat ilmastoystävällinen vaihtoehto. Hakkuiden rajoittaminen jarruttaisi puutuotteiden käyttöä ja vaikeuttaisi siirtymää pois fossiilitaloudesta.

Puutuotteisiin tosiaan liittyy ilmastohyötyjä. Ensinnäkin: puumateriaali on uusiutuvaa.

Toiseksi: puusta voidaan valmistaa pitkäikäisiä tuotteita, kuten talojen rakenteita, jotka toimivat hiilivarastoina. Tosin vain alle 20 prosenttia puuraaka-aineesta päätyy tällaisiin tuotteisiin, ja paljon enemmän valmistetaan kartonkipakkausten kaltaisia lyhytikäisiä tuotteita, joista hiili vapautuu nopeasti takaisin ilmakehään.

Kolmanneksi: tietyt puutuotteet voivat korvata fossiilisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita, kuten muovia tai fossiilienergiaa. Silloin fossiilipäästöt jäävät syntymättä ja puhutaan ”korvaushyödyistä”.

Puutuotteiden hiilivarastot ja korvaushyödyt ovat ilmastolle hyviä asioita. Toisaalta pitää muistaa niitä edeltävien hakkuiden vaikutus metsän hiilivarastoon, siis yllä kuvattu nielutappio.

Esimerkiksi Suomen ilmastopaneeli on simuloinut näiden tekijöiden yhteisvaikutusta ilmastoon eri hakkuutasoilla. Tulos: hakkuiden aiheuttama nielutappio on niin suuri, että se syö puutuotteiden ilmastohyödyt ainakin tällä vuosisadalla. Hakkuita vähentämällä metsät kasvaisivat suuremmiksi hiilivarastoiksi, ja laskelmien mukaan siitä olisi ilmastolle paljon enemmän hyötyä kuin puutuotteiden käytöstä. Samaan lopputulemaan on päädytty useissa muissakin tutkimuksissa.

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tilanne on vaikea: puun käyttö lämmittää ilmastoa, mutta fossiilisten raaka-aineiden kuluttamistakaan ei pitäisi jatkaa. Niin kauan kuin työkalupakissa ei ole toimivia uusia vaihtoehtoja, esimerkiksi hiilensieppausteknologian laajamittaista käyttöä, tutkimus tarjoaa ratkaisuksi kulutuksen vähentämistä.

VÄITE 3: Tulevaisuudessa ilmasto lämpenee ja metsätuhot lisääntyvät. Hiiltä ei kannata varastoida metsiin, koska metsätuhojen myötä se voi karata taivaalle.

Tutkijat toden totta ennustavat metsätuhojen lisääntymistä. Kun ilmasto lämpenee, kuumuus ja kuivuus lisääntyvät ja routa-aika lyhenee. Se altistaa metsiä muun muassa hyönteis- ja tuulituhoille sekä metsäpaloille.

Kaikki metsätuhot eivät johda heti suuriin päästöihin. Esimerkiksi kirjanpainajatuhoissa puut kyllä kuolevat, mutta kelo- ja lahopuut toimivat hiilivarastoina, jos ne saavat jäädä metsään. Silloin kuolleiden puiden hiili vapautuu ilmakehään ja maaperään hitaasti vuosikymmenten saatossa. Metsäpaloissa taas syntyy nopeasti paljon hiilipäästöjä.

Hakkuutasokeskustelun kannalta erityisen kiinnostavaa on se, lisäisikö hakkuiden vähentäminen metsätuhoja, ja miten se vaikuttaisi hiilinieluihin.

Luonnonvarakeskuksen tekemän mallinnuksen mukaan metsien hakkuuiän nostaminen – siis käytännössä hakkuiden tilapäinen vähentäminen – lisäisi metsätuhoja lähivuosikymmeninä, joskin vain maltillisesti. Tulosta selittävät Etelä-Suomessa juurikäävän riskialueilla sijaitsevat kuusikot: jos juurikääpä iskee ja alkaa lahottaa kuusta, se joutuu vanhetessaan helpommin myös kirjanpainajatuhojen kohteeksi.

Toisessa Luonnonvarakeskuksen julkaisemassa tutkimuksessa todettiin, että hakkuiden vähentäminen lisäisi metsätuhoja erityisesti vuosisadan loppua kohden. Kokonaisuudessaan metsiin kertyisi silti huomattavasti enemmän hiiltä. Hakkuiden vähentäminen olisi siis ilmastolle hyväksi metsätuhojen kasvusta huolimatta.

Metsätuhojen mittakaavan ennustamiseen liittyy toki paljon epävarmuutta. Tuloksiin vaikuttaa esimerkiksi se, millaisia metsiä hakkuilta säästetään. Eteläsuomalaisia istutuskuusikoita ei välttämättä kannata säästää hakkuilta, koska juuri niillä on kohonnut riski joutua hyönteistuhojen kohteeksi.

VÄITE 4: Jos Suomessa vähennetään hakkuita, muut maat reagoivat kasvattamalla hakkuitaan. Silloin suomalaisten metsien hiilinielu kasvaa, mutta globaalisti ilmastolle ei koidu juurikaan hyötyä.

Väitteen taustalla on ajatus siitä, että metsäteollisuuden tuotteille on maailmanmarkkinoilla tietyn verran kysyntää, joka pitää jotenkin tyydyttää. Niinpä metsäteollisuuden tuotannon väheneminen Suomessa johtaisi siihen, että tuotanto siirtyisi johonkin muualle. Sitä kutsutaan hakkuuvuodoksi.

Tutkimuksissa on mallinnettu, missä määrin hakkuuvuotoa tapahtuisi, jos metsähakkuita vähennettäisiin EU:n alueella. Yhden laskelman mukaan noin kaksi kolmasosaa EU:n hakkuuvähenemästä korvautuisi lisähakkuilla muualla maailmassa. Toisessa tutkimuksessa saatiin tulokseksi samansuuruinen tai jopa hieman suurempi hakkuuvuoto.

Näyttää siis siltä, että merkittävä osa hakkuista siirtyisi muualle, vaikka vähennystäkin tapahtuisi. Globaalisti ilmastohyöty voisi jäädä pieneksi.

Hakkuuvuotoa tapahtuu siksi, että ihmiset haluavat kuluttaa puutuotteita. Tutkimuksissa käytettyjen ennusteiden mukaan tuotteiden kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Lisäksi tutkimuksissa arvioidaan, että kysyntä ei juurikaan jousta, vaikka tuotteiden hinnat nousisivatkin hakkuurajoitusten vuoksi. Näillä oletuksilla on selvää, että hakkuuvuotoa syntyy: täytyyhän tuotteet jossakin tuottaa, jos kulutus ei samalla juuri vähene.

Hakkuuvuoto ei kuitenkaan ole vääjäämätön asia, sillä ainakin Suomessa puun kulutusta voitaisiin kyllä vähentää. Esimerkiksi puun polttoa voitaisiin korvata muilla fossiilittomilla lämmitysratkaisuilla. Puutuotteiden kierrätysastettakin olisi varaa nostaa, jolloin sama määrä tuotteita voitaisiin valmistaa pienemmillä hakkuilla. Kolmas keino on vähentää turhaa kulutusta ylipäätään.

Jos puun kulutusta vähennettäisiin samaan tahtiin hakkuiden vähentämisen kanssa, hakkuuvuotoa ei syntyisi ollenkaan.

VÄITE 5: Fossiiliset polttoaineet ovat ilmastonmuutoksen juurisyy. Ilmastopolitiikassa ei pidä nojata hiilinieluihin vaan keskittyä fossiilipäästöjen vähentämiseen.

Noin kaksi kolmannesta ilmaston lämpenemisestä on johtunut fossiilisten polttoaineiden käytöstä, joka lisää hiiltä ilmakehään. Noin kolmannes lämpenemisestä on johtunut metsäkadosta ja muista maankäytön muutoksista, jotka ovat vapauttaneet elävän luonnon hiilivarastoja ilmakehään ja heikentäneet luonnon kykyä sitoa hiiltä pois ilmakehästä.

Ilmasto lämpenee vähintään niin kauan kuin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Siksi olisi tärkeää päästä mahdollisimman nopeasti tilanteeseen, jossa maailman päästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa, eli ilmakehään ei päästetä enempää hiiltä kuin nielut pystyvät sieltä poistamaan. Tilannetta kutsutaan ”nettonollaksi” tai Suomessa usein ”hiilineutraaliudeksi”. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen, nettonolla pitää hiilidioksidipäästöjen osalta saavuttaa viimeistään vuonna 2050.

Fossiilisia päästöjä on ehdottomasti vähennettävä, paljon ja nopeasti – mutta mittavatkaan päästövähennykset eivät yksinään riitä tavoitteen saavuttamiseen. Koska ilmakehässä on jo liikaa kasvihuonekaasuja ja fossiilipäästöt eivät ole lähitulevaisuudessa kokonaan loppumassa, tarvitaan järeitä hiilinieluja, jotka poistavat riittävän paljon hiilidioksidia ilmakehästä. Mitä suuremmat hiilinielut, sitä vähemmän hiiltä ilmakehään ehtii kertyä ja sitä vähemmän lämpenemisen vaarat ehtivät käydä toteen.

Hiiltä poistuu ilmakehästä esimerkiksi silloin, kun metsät sitovat ja varastoivat hiiltä kasvaessaan, tai kun bioenergiatehtaan päästöt napataan piipun päästä ja säilötään niin sanottuun tekniseen varastoon. Käytännössä kaikki ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät vähänkin toiveikkaat skenaariot olettavat, että sekä luonnon nieluja että teknisiä nieluja on käytössä runsaasti.

Teknisiä nieluja on kuitenkin käytössä toistaiseksi hyvin vähän, joten lyhyellä aikavälillä luonnon hiilinieluja tarvitaan erityisen paljon. Tämä on muun muassa IPCC:n, EU:n ilmastopaneelin ja Suomen ilmastopaneelin viesti: päästövähennysten lisäksi on välttämätöntä vahvistaa luonnon hiilinieluja ja kasvattaa teknisiä nieluja.

Ei siis joko tai, vaan sekä että. Luonnon nieluilla tai teknisillä nieluilla ei voi korvata päästövähennyksiä. Silti kaikkia tarvitaan.

Keskeiset lähteet

Väite 1

Lauri Mehtätalo ym. 2025: A new growth curve and fit to the National Forest Inventory data of Finland

Lorenzo Menichetti ym. 2025: Soil carbon dynamics during stand rotation in boreal forests

Suomen ilmastopaneeli 2022: Metsät ja ilmasto: Hakkuut, hiilinielut ja puun käytön korvaushyödyt

Metsäbiotalouden tiedepaneelin raportti 2/2024: Suomen ja EU:n metsien kehitysskenaariot

Luonnonvarakeskus 2022: Suomen LULUCF-sektorin 2021–2025 velvoitteen toteutuminen

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:26: Perusskenaariot energia- ja ilmastotoimien kokonaisuudelle kohti päästöttömyyttä

Matthias Peichl ym. 2022: Landscape-variability of the carbon balance across managed boreal forests

Väite 2

Suomen ilmastopaneeli 2022: Metsät ja ilmasto: Hakkuut, hiilinielut ja puun käytön korvaushyödyt