Köyhän miehen bitcoineja tarjolla

Taloudelliseen ja poliittiseen umpisolmuun ajautunut Venezuela alkoi tällä viikolla kaupitella petro-nimistä kryptovaluuttaa, jonka arvo on sidoksissa öljyn hintaan. Sosialistipresidentti Nicolás Maduron oman ilmoituksen mukaan petroa myytiin heti ensimmäisenä päivänä 735 miljoonan dollarin arvosta. 

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun jokin valtio on laskenut liikkeelle digitaalisen virtuaalivaluutan. Maduro julistikin Venezuelan nousseen nyt teknologisen kehityksen eturintamaan. Hän kuvaili petroa kryptoniitiksi, jota Venezuela tarvitsee päihittääkseen Teräsmiehen, joksi hän imperialismista syyttämäänsä Yhdysvaltoja kutsuu. Maailmantalouden realiteetit ovat kuitenkin sellaiset, että Teräsmiehen kukistamiseen tarvittiin juuri dollareita, sillä ensimmäiset petrot ostettiin niillä. 

Suurin osa ekonomisteista on sitä mieltä, että Venezuelan hanke kielii lähinnä epätoivosta: valtion kassa on tyhjä, ja maa tarvitsee kipeästi ulkomaanvaluuttaa. Venezuelan virallinen rahayksikkö, bolívar, on viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana menettänyt 99,9 prosenttia arvostaan, ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennustaa inflaation nousevan maassa tänä vuonna peräti 13 000 prosenttiin.  

Talouden romahdus näkyy kaikkialla. Pulaa on ruuasta, sähköstä, lääkkeistä. Sairaalat eivät pysty hoitamaan potilaitaan, ja esimerkiksi imeväiskuolleisuus kasvoi 30 prosenttia vuonna 2016. Maduro on jääräpäisesti kieltäytynyt vastaanottamasta ruoka- ja lääkeavustuksia ulkomailta. Yli miljoona venezuelalaista on paennut maasta kahden viime vuoden aikana, ja tahti tuntuu vain kiihtyvän: helmikuun aikana rajanylityspisteet Kolumbiaan ja Brasiliaan ovat ruuhkautuneet niin pahoin, että kumpikin maa on määrännyt armeijansa Venezuelan vastaiselle rajalle, ja viime viikolla Brasilia jopa julisti hätätilan pohjoiseen Roraiman maakuntaansa.

TÄMÄN VIIKON maanantaina Yleisradion Dokumenttiprojekti esitti dokumenttielokuvan Rodeo – Viron villit vuodet. Kiur Aarman ja Raimo Jõerandin ohjaama elokuva kertoo 1990-luvun alkuvuosista, jolloin itsenäisyytensä takaisin saaneen Viron nuoret ja kokemattomat johtajat joutuivat turvautumaan luoviin hätäratkaisuihin. Talvella 1993 valtion kassa oli tyhjillään ja vihaiset mummot ja papat lähtivät kaduille vaatimaan eläkerahojaan, palkansaajat palkkojaan.

Velkainen valtio ei pystynyt lyhentämään entisiä lainojaan sentilläkään, mutta uutta velkaa oli otettava, jotta ambulansseihin saatiin ostetuksi polttoainetta. 

”Se oli kuin Paroni von Münchausenin temppu: peruukista kiskomalla piti itse nostaa itsensä ja hevosensa suosta”, pääministerinä tuohon aikaan toiminut Mart Laar sanoo dokumentissa. 

Laar ja kumppanit kehittivät rahapulan lievittämiseksi ovelan ratkaisun. Viron keskuspankin holveihin oli jäänyt omaan valuuttaan siirtymisen jäljiltä valtava määrä neuvostoaikaisia seteleitä, jotka olisi pitänyt palauttaa Moskovaan. Pienessä piirissä tehtiin salainen suunnitelma niiden myymisestä Tšetšeniaan. Setelit – jotka painoivat yhteensä 70 tonnia – lähetettiin neljässä erässä diplomaattikuljetuksena Latviaan ja sieltä edelleen Groznyihin. Paluukyydissä Tallinnaan tuli suuri laatikollinen Yhdysvaltain dollareita.

”Niillä rahoilla selvisimme sen talven yli. Ja pystyimme ostamaan ensimmäiset kunnolliset aseet”, Laar kertoo dokumentissa.

YHTEISTÄ VIRON setelikaupoissa ja Venezuelan kryptovaluutassa on tietty mielikuvituksellisuus, jota konsultit kai yhä kutsuvat ”ajattelemiseksi boksin ulkopuolella”. Kun valtion rahat kirjaimellisesti loppuvat, poliitikot ovat valmiit lähtemään mukaan hyvinkin uhkarohkeisiin virityksiin. 

Viron kohdalla riskillä oli myös turvallisuuspoliittinen ulottuvuutensa. Vaikka Viro oli itsenäistynyt, maassa oli yhä paljon venäläisiä sotilaita. Jos Kremlissä olisi saatu vihiä ruplien myymisestä tšetšeenikapinallisille, venäläissotilaat eivät välttämättä olisi poistuneet kasarmeistaan sovittuna määräpäivänä.

Riskinotto kannatti. Viro selvisi sen talven ja selvisi seuraavankin, ja sen jälkeen talous on vain jatkanut kasvuaan: nyt virolaisten keskimääräinen elintaso on jo yhtä korkea kuin se oli suomalaisilla 1990-luvun puolivälissä.

Venezuelan tarina on taas lähestulkoon käänteinen. Maa on pudonnut korkealta ja lujaa. Vielä 1980-luvulla Venezuela oli Latinalaisen Amerikan rikkain valtio. Vuonna 1999 valtaan nousi populistinen ammattiupseeri Hugo Chávez, jonka alun perin melko maltillinen vasemmistolaisuus muuttui nopeasti kuubalaistyyliseksi totalitarismiksi. Nyt hänen työtään jatkaa Nicolás Maduro, jota pidetään ideologisesti hyvin jyrkän linjan sosialistina ja jolla ei ole kuin pieni ripaus siitä vallankumousjohtajan karismasta, joka takasi Chávezin kansansuosion.

Talouden romahdettua turvautuminen omaan kryptovaluuttaan kuulostaa jonkinlaiselta digiajan hölmöläistarinalta: kun vanha raha on kerran muuttunut täysin arvottomaksi, keksitään uusi! 

Viron ja Venezuelan lähihistorioiden vertailu houkuttaisi ideologiseen jälkiviisasteluun: maat lähtivät bkt-mittarilla mitaten 1990-luvulla kutakuinkin samalta viivalta, toinen valitsi sosialismin ja toinen vannoi Milton Friedmanin, Margaret Thatcherin ja uusliberalismin nimeen – ja kuinka kävi?  

Näin yksiviivainen vertailu ei ole kovin mielekästä. Puhutaan kuitenkin hyvin erilaisista yhteiskunnista, jotka sijaitsevat eri puolella maailmaa, eikä täysin voi sivuuttaa öljyn hinnan romahtamisen vaikutusta Venezuelan alamäkeen. Maduron hallinnon mukaan se on kutakuinkin ainoa syy maan talousahdingolle, ja syypäänä siihen on Yhdysvaltojen imperialistinen politiikka.  

VOISIKO KRYPTOVALUUTTA petrosta kuitenkin löytyä Venezuelan pelastus? Edes hetkellinen pelastus, Paroni von Münchausenin temppu, jolla maa selviäisi pahimman yli. 

Ei kai se ihan mahdotonta ole. Onhan maailman tunnetuin kryptovaluutta bitcoin yhä pystyssä ja 18 kertaa arvokkaampi kuin kaksi vuotta sitten. Ne harvat talousasiantuntijat, jotka ovat suhtautuneet petroon edes varovaisen optimistisesti, ovat pitäneet hyvänä merkkinä sitä, että toisin kuin bitcoin, petron arvo on sidoksissa johonkin konkreettiseen, nimittäin Venezuelan öljyvarantoihin, jotka ovat maailman suurimmat. 

Venezuelan mukaan eniten sijoitusrahaa petroon on tullut Turkista, Qatarista ja muista Lähi-idän maista. Maaliskuussa valuuttaa ryhdytään myymään Venezuelan kansalaisille.

Venezuela ei ole ainoa kryptovaluutoista innostunut valtio. Tämän vuoden tammikuussa presidentti Vladimir Putin ilmoitti Venäjän suunnittelevan oman kryptovaluutan lanseeraamista. Ja onpahan maailman pisimmälle digitalisoituneessa valtiossa eli Virossa tietysti kehitteillä oma kryptovaluutta, estcoin, joskaan hankkeella ei ole valtionjohdon täyttä tukea. 

Venezuela ehti ensin, mutta talousasiantuntijat ennustavat petrolle lyhyttä ikää.
”Jokainen, joka heittää rahaa näin ilmiselvään huijaukseen, on typerys”, Johns Hopkins -yliopiston taloustieteen professori Steve Hanke sanoi Vice Newsin haastattelussa. 

Long Play julkaisee kevään aikana pitkän jutun kryptovaluutoista.