Halpalentojen aika on pian ohi

RUOTSI ALKAA  huhtikuun alussa verottaa lentomatkustajia. Se tarkoittaa, että Ruotsista lähtevät EU:n sisäiset lennot kallistuvat noin kuusi euroa, ja kaukaisempia kohteita verotetaan matkan pituudesta riippuen joko 25 tai 40 euroa.

Summat ovat pieniä, mutta ele on suuri. Lentoliikenne on tähän asti saanut nauttia erityisasemasta sääntelyn ulkopuolella.

Lentopolttoaineista ei makseta lainkaan veroa, eikä lentopäästöjä oteta huomioon päästövähennystavoitteissa. Valtioilla ei ole ollut kannusteita suitsia lentomatkustamisen kasvua. Politiikan puuttuessa paine vähentää lentomatkustamista on levännyt yksittäisten kuluttajien harteilla.

ROLLING STONE -LEHTI julkaisi pari vuotta sitten mieleenpainuvan jutun 25-vuotiaasta Ben Schlappigista, joka on järjestänyt elämänsä niin, ettei hänen juuri tarvitse astua maan kamaralle. Lentoyhtiöiden hinnoittelu- ja palkitsemisjärjestelmät ovat monimutkaisia, ja Schlappig tuntee niiden porsaanreiät: kymmenien luottokorttien, hintavirheitä bongaavien koodinpätkien ja taitavan lentomailitaktikoinnin avulla hän lentää käytännössä ilmaiseksi. Schlappig poistuu kentältä lähinnä yöpyäkseen luksushotelleissa. Se tekee hänet onnelliseksi.

Schlappigin rakkaus lentokenttiä ja -koneita kohtaan on kieltämättä outoa: miksi kukaan matkustaisi vain nähdäkseen matkustusvälineitä? Samalla globaali keskiluokka muuttuu kuitenkin benschlappigmaisemmaksi: lentämiseen liittyy mielikuvia seikkailusta, osallisuudesta, sivistyksestä ja menestyksestä. Se on saavutettu etu, josta olisi raskasta luopua.

Lentäminen on myös yksi suurimmista yksilönä tekemistämme ilmastopäätöksistä. Yksi pitkä edestakainen lentomatka moninkertaistaa helposti suomalaisen vuotuisen hiilijalanjäljen.

Ihmiskunnan kokonaispäästöistä lentojen osuus on laskutavasta riippuen 2–5 prosenttia. Osuus kasvaa nopeasti, sillä samalla kun lentäminen lisääntyy, ilmastopolitiikka leikkaa muiden alojen päästöjä. Ruotsalaistutkijat ovat arvioineet, että ruotsalaisten aiheuttamat lentoliikenteen päästöt voivat ohittaa kaikkien muiden alojen yhteenlasketut päästöt vuonna 2040.

LENTOVEROA PIDETTIIN pitkään poliittisesti mahdottomana tavoitteena. Halvat lomalennot ovat keskiluokalle rakkaita, eikä liike-elämä halua luopua edullisista työmatkoista, joten miksi kukaan poliitikko ajaisi hinnannostoa? Tanska, Irlanti ja Hollanti kokeilivat lentoveroa vuosikymmenen vaihteessa, mutta kukin maa luopui siitä nopeasti.

Kaiken lisäksi ilmailuala on lobannut ankarasti sääntelyä vastaan. Kansallisten lentoyhtiöiden on pelätty kaatuvan ilman erityiskohtelua. Pitkien välimatkojen maissa kysymys on ollut vaikea myös aluepoliittisista syistä.

Niinpä Ruotsissa yllätyttiin, kun ympäristöjärjestö Naturskyddsföreningenin teettämä kyselytutkimus paljasti vuosi sitten, että 73 prosenttia ihmisistä suhtautui lentoveroon positiivisesti. Myönteisimmin suhtautuivat alle kolmikymppiset, joiden oletettiin olevan erityisen kiintyneitä halpoihin lentoihinsa: heistä vain 11 prosenttia vastusti veroa. Samat ihmiset, jotka rakastavat lentämistä, toivovat valtion estävän heitä jatkamasta vanhaan malliin.

Ei asia Ruotsissakaan kivuitta edennyt. Vihreät joutuivat siellä luopumaan kaikista muista veronkorotuksistaan, jotta tämä yksi pääsisi hallitusohjelmaan edes loivennetussa muodossa.

Toisaalta ruotsalaiset tuskin kärsivät kohtuuttomasti. He ovat tähän asti nauttineet lähes maailman halvimmista lennoista. Hintavertailusivusto Kiwin mukaan Ruotsista lähtevät lennot maksavat keskimäärin 7,25 euroa sadalta kilometriltä; Suomen vastaava luku on 45,77 euroa. Ero näkyy erityisesti kotimaanlentojen hinnoissa ja hintahaarukan yläpäässä.

NYT KUN RUOTSI on avannut pelin, paine sääntelyyn kasvaa myös muissa maissa. Odotettavissa on ainakin seuraavia ehdotuksia:

Yksinkertainen vero Ruotsin tapaan olisi helppo tapa rajoittaa lentoliikennettä – ainakin, jos hinnankorotus on tuntuva. Se tekisi lentomatkoista harvinaisempaa herkkua: tärkeät matkat tehtäisiin, mutta kepeät pistäytymiset vähenisivät. Toisaalta tuntuva tasavero rajoittaisi eniten pienituloisten matkustamista, ja se on tietenkin epäreilua.

Progressiivinen lentovero taas voisi toteutua niin, että harvoin lentäviä verotettaisiin kevyesti, mutta esimerkiksi yli viisi edestakaista lentoa vuodessa lentävälle lätkäistäisiin kova prosentti.

Tukien siirtäminen lentoliikenteeltä raideliikenteelle kannustaisi vähäpäästöisempään matkailuun. Tai railakkaammin: lentomatkailun voisi kieltää kaikilla niillä matkoilla, joilla junakin kulkee.

Ruotsissa on ehdotettu myös pakollista varoitustarraa matkailumainoksiin.

Yritykset voisivat sitoutua vähentämään lentäen tehtyjä liikematkoja. Se säästäisi työaikaa ja parantaisi etenkin niiden työntekijöiden hyvinvointia, jotka nyt suhaavat taivaalla enemmän kuin tahtoisivat. Samalla yrityksen brändi saisi uutta hohtoa.

Vähäpäästöinen teknologiakin voisi puhdistaa alan. Sähkölentokone on kuitenkin toistaiseksi kaukainen unelma.

UUDISTUKSIA ODOTELLESSAMME Ben Schlappig lentää edelleen sinnikkäästi ympäri taivaita. Lentoyhtiöt eivät hänestä pidä, mutta niiden henkilökunta rakastaa.

Benin kotisivuilta ei selviä, missä hän nyt on. Viimeisin netissä raportoitu lento oli Los Angelesista Guangzhoun ja Singaporen kautta Sydneyyn. Kaipa hän juo nytkin ensimmäisessä luokassa shampanjaa systeemin piikkiin.