Hallitus lupasi metsäteollisuudelle minimisääntelyä – rikkooko Suomi sen takia pian EU-lakia?

Hallitus esittää  hakkuurajoituksia lintujen pesimäajalle, koska EU niin vaatii. Asiantuntijat arvostelevat pykäliä riittämättömiksi ja epämääräisiksi, jopa lainvastaisiksi.

EDUSKUNTA käsittelee parhaillaan hallituksen esityksiä metsälain ja luonnonsuojelulain muuttamiseksi. Jos muutokset hyväksytään, ne tuovat Suomeen ensi kertaa hakkuurajoituksia lintujen pesinnän vuoksi.

Jatkossa metsähakkuut olisi kielletty ”rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, sekä korvissa ja rantametsissä” huhtikuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin (Pohjois-Suomessa toukokuun alusta heinäkuun loppuun).

Kaikissa muissakin metsissä olisi arvioitava alueen linnustoa ennen hakkuita ja tehtävä ”ennaltaehkäiseviä toimia”, jotta lintuja ei kuolisi ja pesiä tuhoutuisi. Hakkuun aikanakin olisi oltava tarkkana: jos linnunpesiä löytyy, työt on tehtävä niin, etteivät pesät vahingoitu.

Lintujen pesimäajan hakkuukielto on ollut luontojärjestöjen tavoite jo vuosia. Näistä lakimuutoksista ne eivät kuitenkaan innostuneet.

”Hallituksen kesähakkuuesitys suojelee metsäteollisuutta enemmän kuin lintuja”, Suomen Luonnonsuojeluliitto otsikoi asiaa kommentoivan tiedotteensa.

Myös monet tutkijat ja viranomaiset ovat arvostelleet esitystä riittämättömäksi ja epämääräiseksi.

Lausuntokierroksella lakiluonnoksesta tällaisia näkemyksiä esittivät esimerkiksi Luontopaneelin, Jyväskylän yliopiston, Åbo Akademin, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijat sekä Lupa- ja valvontaviraston ja Ympäristöministeriön virkamiehet.

He epäilivät, etteivät uudet lakipykälät riitä turvaamaan lintujen pesintöjä. Oli myös epäselvää, mitä hakkuiden tekijöiltä jatkossa tarkalleen vaaditaan.

Ympäristöministeriö arvosteli myös lakia varten tehtyjä taustatöitä ja jopa epäili, noudattaako laki kaikilta osin edes perustuslakia.

Lopullisissa lakiesityksissä kritiikki kuitenkin pitkälti ohitettiin. Huomiotta jäivät myös tutkijoiden konkreettiset esitykset keinoista, joilla lintujen suojelusta saataisiin tehokkaampaa.

Sen sijaan lausunnoista poimittiin metsäalan edustajien toiveita: esimerkiksi lupa kuljettaa puita hakkuukieltoalueen läpi vanhaa ajouraa pitkin.

Kaikki tämä herättää kysymyksen: lakiesityksessä puhutaan lintujen suojelusta, mutta millaista lakia nyt oikein ollaan säätämässä?

UUSIEN SÄÄDÖSTEN taustalla on EU-tuomioistuimen päätös viime elokuulta. Silloin oikeus antoi ratkaisun Viron ympäristöviranomaisen ja kahden metsäyrityksen välisessä tapauksessa.

Ympäristöviranomainen oli keskeyttänyt yhtiöiden hakkuita lintujen pesimärauhaan vedoten. Nämä haastoivat viranomaisen oikeuteen ja vaativat korvauksia menettämistään tuloista. 

Juttu eteni Viron korkeimpaan oikeuteen, joka pyysi EU-tuomioistuimelta tulkinta-apua, sillä lintujen suojelua säädellään EU:n lintudirektiivillä. EU-laki kieltää luonnonvaraisten lintujen tappamisen sekä niiden pesien ja munien tahallisen vahingoittamisen.

EU-tuomioistuin vahvisti, että määräykset koskevat myös metsätaloutta. Vaikka hakkuiden tavoitteena ei ole tuhota linnunpesiä, toiminta on nähtävä tahallisena, koska hakkaajan on ymmärrettävä puunkorjuun väistämättä johtavan pesien tuhoutumiseen. Viron viranomaiset toimivat siis EU-lain puitteissa.

Sama lintudirektiivi koskee myös Suomea. Sen määräykset on kirjattu luonnonsuojelulakiin, jossa kielletään lintujen tappaminen, pesien tuhoaminen ja pesinnän häirintä.

Tähän mennessä Suomessa on sitkeästi tulkittu, ettei metsätalous ole lintudirektiivin piirissä, eikä pesimäaikaisia hakkuita tarvitse rajoittaa. Nyt tulkinnalta hävisi pohja.

Se on suomalaiselle metsäteollisuudelle ongelma.

Tutkijoiden arvioiden mukaan metsähakkuut tuhoavat yli satatuhatta linnunpesää joka vuosi. Nykylaki antaisi luonnonsuojelulakia valvovalle Lupa- ja valvontavirastolle vahvat perusteet (ehkä jopa velvollisuuden) estää pesimäaikaisia hakkuita.

Metsäteollisuudelle se olisi melkoinen pommi.

Metsäfirmat ovat rakentaneet tuotantonsa jatkuvan virtauman varaan: uutta raaka-ainetta on saatava tehtaille jatkuvasti, suuria varastoja ei ole. Myös puuta korjaavien ja kuljettavien yritysten kannattavuus perustuu siihen, että töitä on tarjolla ympäri vuoden.

Lintujen pesintä jatkuu useamman kuukauden ajan. Jos hakkuita ei sinä aikana saisi tehdä lainkaan, nykymallinen metsäbisnes olisi pulassa.

Petteri Orpon (kok.) hallitus on luvannut ohjelmassaan, että Suomen metsäteollisuutta koskeva EU-sääntely pidetään minimitasolla. Nyt valmisteilla olevat lakimuutokset voi nähdä tuon kirjauksen käytännön toteutuksena.

Uudet määräykset kirjataan metsätaloutta sääntelevään metsälakiin. Luonnonsuojelulaissa olevaa lintujen häirintäkieltoa sen sijaan lievennetään. Direktiivin määräykset huomioidaan, mutta niin, että taloudelliset vaikutukset metsäteollisuuteen olisivat mahdollisimman pienet. 

MINIMISÄÄNTELYNKIN on kuitenkin pysyttävä lintudirektiivin puitteissa. Lausunnoissaan ainakin Syke, Ympäristöministeriö sekä Lupa- ja valvontavirasto epäilivät, ettei näin nyt ole.

Lintudirektiivi yksiselitteisesti kieltää linnunpesien tuhoamiseen ja lintujen tappamisen. Kielto on voimassa riippumatta siitä, sijaitsevatko pesät runsas- vai harvalintuisella alueella. Pesien tuhoaja ei myöskään vapaudu vastuusta vain sillä, että kertoo pyrkineensä selvittämään pesien sijainnin ennalta.

EU-komissio linjasi hiljattain, ettei pesimäaikaisia hakkuita tarvitse kieltää kokonaan lintudirektiivin vuoksi. Hakkaajalta pitää kuitenkin edellyttää toimia, joilla pyritään ehkäisemään ja välttämään lintujen ja niiden pesien tuhoamista.

Toimien pitää perustua tuoreimpaan ja luotettavimpaan saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon. Lisäksi on valvottava, että ne myös aidosti toimivat.

Juuri tätä moni asiantuntija tuntuu uusien lakien kohdalla epäilevän.

Esityksessä hakkuukielto pyritään kohdistamaan runsaslintuisimmille alueille. Perusteena on, että näin kielto olisi mahdollisimman tehokas, mutta ei aiheuttaisi isoja taloudellisia haittoja.

Useat tutkijat ja viranomaiset kuitenkin huomauttivat lausunnoissaan, että ehdotettu kielto kattaisi vain osan runsaslintuisiksi tiedetyistä alueista. Heidän mielestään hakkuut olisi syytä kieltää muissakin metsätyypeissä, joita linnut suosivat pesinnöissään.

Yhtä lailla asiantuntijat kyseenalaistivat lakiesityksiin kirjatun ennakkokartoitusvelvoitteen riittävyyden.

Esitysten mukaan hakkuualueita pitäisi arvioida esimerkiksi metsätyypin perusteella ja luonnonsuojelun tietojärjestelmiä hyödyntäen. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskus sekä Lupa- ja valvontavirasto kuitenkin huomauttivat, ettei niiden perusteella saa riittävän luotettavaa kuvaa linnustosta. Luotettava kartoitus edellyttää maastokäyntejä ja erityisosaamista.

LAKIESITYSTEN KIRJOITTAJILLA on ollut täysi mahdollisuus ottaa lausunnoissa esitettty kritiikki huomioon ja muuttaa lakitekstiä. Näin he eivät ole tehneet.

Se voi osoittautua riskialttiiksi valinnaksi.

Jos lait tulevat voimaan tällaisenaan, ei olisi suuri ihme, jos esimerkiksi jotkut luontoaktivistit päättäisivät testata pykälien pitävyyttä oikeudessa.

Pesimäaikaisissa hakkuissa tulee jatkossakin tuhoutumaan linnunpesiä. Monet linnut pyrkivät piilottamaan pesintänsä, joten katsaukset tietojärjestelmiin tai motokuskin valppaat silmät eivät ikinä tavoita kaikkea.

Kun näin käy, joku voi valittaa viranomaiselle ja kyseenalaistaa tehdyn ennakkoarvioinnin riittävyyden. Ehkä EU-tuomioistuinkin pääsee lopulta lausumaan Suomen linnuista ja hakkuista.

Kävi miten hyvänsä, nyt nähty prosessi ei anna ainakaan lainvalmistelusta kovin vakuuttavaa kuvaa. Ei ole kenenkään etu, jos lakien sisältö ja toimivuus on epäselvää jo ennen niiden voimaantuloa. Ei, vaikka kuinka olisi luvattu erityisasema jollekin teollisuudenalalle.

Koneen säätiö tukee Long Playn metsätoimitusta.