Hallituksen ajama velkajarru voi tarkoittaa 50 vuoden säästökuuria

Velkajarru on ympäristönkin kannalta Orpon hallituksen merkittävin lakiesitys, kirjoittaa Lotta Närhi kommenttikirjoituksessaan.

PETTERI ORPON (KOK.) HALLITUS valmistelee parhaillaan velkajarrulakia, jonka mukaan Suomen velkasuhde pitäisi pitkällä aikavälillä painaa 40 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Lakiesityksen lausuntokierros päättyi eilen.

Hallituksen edustajat ovat toistuvasti sanoneet, että kyseessä on esitys, jolla EU:n uudistettu finanssipoliittinen lainsäädäntö viedään Suomen kansalliseen lainsäädäntöön.

Hallituksen esitys menee velan vähentämisessä kuitenkin paljon EU-sääntöjä pidemmälle.

EU-sääntöjen mukaan jäsenmaiden julkisen talouden velan suuruus saa olla enintään 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suomen velkasuhde on tällä hetkellä noin 86 prosenttia. Se tarkoittaa, että EU-sääntöjen mukaan Suomen pitää sopeuttaa taloutta niin, että ennustettu velkasuhde pienenee joka vuosi keskimäärin 0,5 prosenttiyksikön verran.

Hallituksen tavoittelema 40 prosentin velkasuhde merkitsee paljon rajumpia säästöjä. Vuodesta 2031 lähtien julkista taloutta pitäisi sopeuttaa niin, että velkasuhde laskee keskimäärin yhden prosenttiyksikön verran joka vuosi – siis kaksi kertaa nopeammin kuin EU vaatii.

Velkajarrua koskeva uutisointi on tähän saakka keskittynyt näihin prosenttilukuihin. Juuri missään ei ole puhuttu siitä, mitä prosentit käytännössä tarkoittavat, vaikka se on hyvin olennaista.

Hallituksen oman arvion mukaan yhden prosenttiyksikön sopeuttamistahti tarkoittaisi sitä, että vuosien 2031–2035 aikana taloutta pitäisi sopeuttaa joko 0,5–1,3 miljardin euron tai 3–4,3 miljardin euron verran – riippuen siitä, minkä verran sopeutuksia edellisellä hallituskaudella on tehty. Laskelmassa on oletettu, että Suomen velkasuhde on vuonna 2031 laskusuunnassa, ja että sopeutustoimilla on vain vähän vaikutusta talouskasvuun.

Velkajarrun vaikutuksista on kuitenkin esitetty toinenkin arvio. Uuden talousajattelun keskus UTAK on laskenut, millaisia sopeutustoimia Suomessa pitäisi tehdä, jotta julkinen velkasuhde laskisi keskimäärin prosenttiyksikön vuosivauhdilla vuosina 2026–2031. Laskelma siis havainnollistaa, mitä tapahtuisi, jos velkasuhdetta alettaisiin jo nyt taittamaan velkajarrun vaatimaan tahtiin. (Todellisuudessa yhden prosentin sääntö tulisi velkajarrussa voimaan vasta vuonna 2031.)

UTAK:in laskelmat eroavat hallituksen omista laskelmista kahdella tavalla. Ensinnäkin niissä on lähtötilanteena Suomen nykyinen velkataso, ja toiseksi UTAK:in laskelmissa leikkausten ja veronkorotusten talouskasvua heikentävä vaikutus on suurempi. Leikkauksethan vähentävät esimerkiksi julkisen sektorin työpaikkoja ja sosiaaliturvan varassa elävien toimeentuloa, minkä seurauksena ihmiset kuluttavat vähemmän.

Näissä laskelmissa velkajarrun vaikutukset ovat paljon rajumpia: Suomen pitäisi vuosina 2026–2031 sopeuttaa julkista taloutta jopa 22,4 miljardin euron edestä. (Vertailun vuoksi: Orpon kaudella säästöjä on tehty yhdeksän miljardin euron edestä.)

Eikä siinä vielä kaikki. UTAK:in laskelmissa massiiviset sopeutukset aiheuttaisivat Suomen talouteen suuren kielteisen kysyntäshokin. Talous siis ajautuisi sopeutusten vuoksi taantumaan. Bruttokansantuote laskisi niin paljon, että sopeuttamalla päädyttäisiin lopulta heikentämään Suomen velkasuhdetta.

On siis olemassa vaara, että velkajarrun vuoksi julkisen talouden sopeuttamistarve saa suorastaan absurdit mittasuhteet.

Pahimmillaan velkasuhde ei sopeuttamisesta huolimatta taitu, ja massiivisia leikkauksia tehdään turhaan.

Ja minkä vuoksi? Miksi velkasuhde pitäisi painaa 40 prosenttiin? Jo EU-sääntöjen mukainen 60 prosentin tavoite on Suomelle hyvin tiukka.

JOS VELKAJARRUESITYS menee läpi, nyt nähdyt leikkaukset jäävät kevyeksi alkusoitoksi. Hallituksen oman arvion mukaan 40 prosentin velkasuhteen saavuttamisessa tulee kestämään 50 vuotta.

Kuulitteko: puoli vuosisataa talouskuria.

Velkajarru kaventaisi dramaattisesti kaikkien tulevien hallitusten poliittista liikkumatilaa. Monet sellaiset menoerät, joista Suomella on varaa maksaa samalla kun velkasuhdetta korjataan puolen prosenttiyksikön vuosivauhdilla, muuttuisivat liian kalliiksi, jos sopeutuksia pitäisi tehdä kaksi kertaa nopeammin.

Se tarkoittaisi, että politiikka tulisi tulevaisuudessa pyörimään yhä voimakkaammin sen ympärillä, mistä saa leikata ja mistä ei.

Ympäristöpolitiikan näkökulmasta asetelma kuulostaa hankalalta. Orpon hallitus on jo tehnyt paljon ympäristölle haitallisia säästöjä, eikä sillä tiellä pitäisi jatkaa nyt, ilmasto- ja biodiversiteettikriisien kohtalonhetkellä. Päinvastoin: yhteiskunnan ja talouden rakenteita pitäisi nopeasti muuttaa nykyistä kestävämmiksi. Se taas ei ole ilmaista, vaan vaatii nykyistä enemmän rahoitusta ja investointeja, ja usein nimenomaan valtiolta. Esimerkiksi Luontopaneeli on peräänkuuluttanut lisärahoitusta luonnonsuojeluun, Ilmastopaneeli erinäisiin ilmastotoimiin ja vientiteollisuus teollisuuden uudistamiseen ilmastokestäväksi.

Toisaalta valtiontalouden leikkuri varmaan osuisi ennen pitkää myös ympäristölle haitallisiin tukiin ja muihin sellaisiin menoihin, joista olisi syytäkin hankkiutua eroon. Se olisi kuitenkin laiha lohtu siihen nähden, miten paljon rahaa tärkeisiin asioihin jäisi käyttämättä.

Tämän vuoksi velkajarru on ympäristönkin kannalta Orpon hallituksen merkittävin lakiesitys.

LEIKKAUSTEN JA VERONKIRISTYSTEN lisäksi on tietysti olemassa vielä yksi keino, jolla velkasuhdetta voi yrittää korjata.

Mitä enemmän talous kasvaa, sitä pienemmäksi käy velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

On kuitenkin vaikea uskoa, että talouskasvu pitäisi Suomen velkajarrun viitoittamalla tiellä; ekonomistit puhuvat jatkuvasti siitä, miten heikolta tulevaisuuden talouskasvu näyttää jo ennestään.

Ja jos yhtälöön lisätään vielä velkajarru entistä kovempine talouskuritoimineen, näyttää kasvu-ura ainakin UTAK:in laskelmien mukaan vieläkin surkeammalta.

Luonnon kannalta asiassa voi sentään nähdä hopeareunuksen.

Jospa velkajarrun vaatima leikkaaminen ajaakin Suomen sellaiseen kurimukseen, että kenelläkään ei ole enää varaa ympäristöä tuhoavaan kulutukseen.

Koneen säätiö tukee Long Playn metsätoimitusta.