”Me olemme Euroopassa suurin elokuviin sijoittava yksityinen pääomarahasto”

Elokuvien ja tv-sarjojen tekijänoikeuksiin sijoittavan IPR.VC-pääomasijoittajan perustajaosakas Tanu-Matti Tuominen, toimittajilla on sisäpiirin vitsi, että mistä tahansa aiheesta riittää kaksi kysymystä: ”Mistä idea?” ja ”Onko Ruotsissa vastaavaa?” IPR.VC perustettiin vuonna 2014. Mistä idea?

”Olin silloin perustajapartneri teknologiapääomasijoitusyhtiössä, mutta näin, että olisi tarvetta nimenomaan sisältöön sijoittavalle rahastoyhtiölle. Ajattelin, että tiedän, miten se tehdään, millainen sen pitäisi olla. Sitten soitin Argillanderin Timolle ja pyysin mukaan. Reilun puolen vuoden päästä meillä oli jo ensimmäisen rahaston pääoman keruu käynnissä ja pääsimme sijoittamaan vuoden 2015 syksyllä.”

Onko Ruotsissa vastaavaa?

”Ruotsissa ei ole vastaavaa.”

Eikö?!

”Siellä on tehty muotia ja pelejä ja musiikkia – Ruotsissa on esimerkiksi musiikin oikeuksiin keskittyvä iso rahasto – mutta ei elokuviin keskittyvää. Ranskassa on meidän kaltaisemme pieni rahasto ja Englannissa on ollut, mutta ei enää ole näin isoa kuin me olemme. Me olemme Euroopassa suurin elokuviin sijoittava yksityinen pääomarahasto. Niin kuin rahan määrällä mitattuna.”

Mitä siis ajattelit tietäväsi vuonna 2014?

”Sinä aikana teknologia nähtiin ehkä semmoisena kaiken ratkaisevana juttuna. Sisältöä ei nähty tuotteena. Ajattelin, että ei kannata sijoittaa yhtiöihin, vaan niiden tuotteisiin eli sisältöihin eli elokuviin ja tv-sarjoihin ja saada osuus niiden tekijänoikeuksista. Tuotantoyhtiöt ovat kuin rock-bändejä. Ei rock-bändejä voi omistaa. Mutta voi omistaa sen katalogin.”

Mitä yrityksenne IPR.VC siis tarkalleen ottaen tekee?

”Sijoitamme instituutiosijoittajien kuten eläkeyhtiöiden, säätiöiden ja sukujen sijoitusyhtiöiden pääomia kaupallisiin elokuviin ja tv-tuotantoihin.”

Paljonko teillä on rahaa?

”Hallitsemme melkein 200 miljoonan euron pääomia.”

Miten tekijänoikeuksiin sijoittaminen eroaa muusta pääomasijoittamisesta?

”Emme ole osakkeenomistajana yhtiöissä vaan omistamme osuuksia sisältöihin liittyviin kaupallisiin tekijänoikeuksiin. Malli on hallinnollisesti kevyempi ja siten edullisempi sijoittajille koska emme osallistu yhtiöiden hallitustyöhön eikä exit eli omistuksesta luopuminen edellytä investointipankkeja tai raskasta neuvonantajien joukkoa.”

Kun kokositte ensimmäistä rahastoanne, mitä sanoit noissa ensimmäisissä tapaamisissa ja puheluissa – mikä oli teidän ”pitch” vuonna 2014?

”Kaivoin sen ensimmäisen sliden esiin jokin aika sitten, kun olin puhumassa ankkurisijoittajamme Business Finland Venture Capitalin 10-vuotistilaisuudessa. Se oli tällainen:

’Investing in products in digital content businesses.

Investing in intellectual property in media, communications and entertainment.

Investing in companies and individuals ranging from Internet content, television, animation, film, music, gaming, publishing, digital design and live entertainment.

Digital ecosystems. Value in IP. Cross media products. Focused funding instruments. The best customer support. The World as market area.’” 

Paljonko ensimmäisille sijoittajille piti avata, että mitä tuo tarkoittaa käytännössä?

”Aika paljon piti selittää, että mikä on aineeton oikeus. Patentit kyllä ymmärrettiin, mutta aineettomista oikeuksista ei ollut Suomessa hirveästi esimerkkejä. Niinpä käytimme esimerkkinä usein James Bondia. Eli: Aluksi on ollut kirjoja ja hahmo, ja sitten elokuvia. Näyttelijät vaihtuvat, mutta elokuvat seuraavat toisiansa. On sama yksinkertainen idea: herrasmiesagentti, joka suojelee kuningatarta – tai kuningasta kai nykyisin – ja puolustaa Isoa-Britanniaa. Konsepti on jatkuva, toistettava ja skaalautuva. Hahmon aineettoman oikeuden omistajat ovat tehneet aika paljon rahaa vuosikymmenien mittaan. Nythän se on Amazonin omistuksessa.”

Kaksisataa miljoonaa euroa on aika paljon rahaa. Se tarkoittaa sitten varmaan sitä, että kun teillä oli ne ensimmäiset miljoonat, te pystyitte näyttämään seuraaville, että teille kannattaa antaa rahaa sijoitettavaksi.

”Meillä on sijoittajia, jotka ovat olleet mukana kaikissa kolmessa rahastossa. Sitten on sellaisia, jotka ovat tulleet vaikka sitten kakkosrahastoon ja kaikki kakkosrahaston instituutiosijoittajat ovat mukana myös kolmosessa. Että asiakaskunta on varsin hyvin pysynyt.”

Miksi yksi rahasto ei riitä?

”Meidän rahastomme ovat määräaikaisia. Niillä on tietty määrä pääomia käytössä. Ne rahat sijoitetaan neljän tai viiden vuoden aikana. Sen jälkeen kerätään tuottoja. Jos ollaan onnistuttu, niin saadaan koottua seuraava rahasto – ja jos ollaan epäonnistuttu, niin ei saada. Nyt olemme saaneet kolme peräkkäistä rahastoa kerättyä.”

Mikä tällaisen määräaikaisen rahaston etu on verrattuna siihen, että rahastoa ei ikään kuin koskaan lopeteta?

”On olemassa myös evergreen-sijoitusrahastoja, jolloin ne sijoittavat saamiaan voittoja eteenpäin. Kiinteistösijoittamisessa pitkästä aikaikkunasta on luonnollisesti iloa, kun investoinnin takaisinmaksuaika on kymmeniä vuosia. Etuna niissä on se, että kun tai jos rahaa kertyy ja sitä sijoitetaan saman yhtiön sisällä, niin se sijoitus kasvaa suuremmaksi. Mutta me taas uskomme, että voimme nähdä 3–4 vuotta kerrallaan mihin maailma menee, mutta emme sen pidemmälle. Se on tämän toiminnan luonne. Tavoite on, että määräaikaisuuden lopussa rahastossa rahaa on enemmän kuin alussa.”

Paljonko te olette siis saaneet teihin sijoittaneille palautettua tuottoa takaisin?

”Esimerkiksi 2019 vuoden lopussa käynnistynyt kakkosrahastomme on palauttanut yli puolet siihen sijoitetuista varoista jo nyt. Se on vertailuryhmässä oikein hyvä tulos. Viime vuosina pääomarahastoilla on ollut huono suhdanne, kun ne eivät ole saaneet myytyä yrityksiä, joihin ne ovat sijoittaneet. Meidän kanssamme samanikäisistä teknologiarahastoista useimmat ovat palauttaneet käytännössä nolla prosenttia pääomasta takaisin.”

Miten se on mahdollista?

”Koska meidän maailmamme ei korreloi pörssikurssien eikä muun sijoitusmaailman kanssa. Meidän ansaintamme tulee sisältöjen lisenssien myynneistä. Eli kun vaikka suoratoistopalvelu lisensoi elokuvan kolmeksi vuodeksi, se maksaa siitä silloin tietyn määrän rahaa, joka palautuu meidän sijoittajillemme heti – eikä niin, että tarvitsisi odottaa kymmenen tai kolmetoista vuotta, että me myymme ne yhtiöt ja rahat saa vasta sitten. Tämä on se ratkaiseva ero. Jos raha on kiinni 10 vuotta, niin asiallisen vuosituoton saamiseksi sijoitetun rahan pitää tulla moninkertaisena takaisin. Mutta kun raha palautuu nopeasti takaisin, niin samaan tuottoprosenttiin pääsee paljon pienemmällä, hmm, takaisinmaksukertoimella.”

Keneltä tarkemmin ottaen olette saaneet pääomanne? 

”Suurimmat sijoittajat ovat institutionaalisia sijoittajia, kuten esimerkiksi Suomen Teollisuussijoitus ja eläkeyhtiöt. Sitten sukujen sijoitusyhtiötä ja säätiöitä. Lisäksi on monta kollegaa, jotka ovat töissä pääomasijoituspuolella, mutta heillä on myös omia sijoitusyhtiöitään. Se on minusta hirveän hieno juttu, että samalla alalla työskentelevät ihmiset näkevät tämän sijoituskohteena, jossa he haluavat olla mukana. Olemme myös itse sijoittaneet rahastoihimme. Meillä on siis samat intressit kuin sijoittajilla. Se on tärkeätä.”  

Mikä on suurin väärinymmärrys, johon olet törmännyt, kun kerrot työstäsi tai rahastonne toiminnasta?

”Sisällöntekijät ovat – etenkin alussa – nähneet tämän yhtenä uutena tukimuotona ja toivoneet meistä mesenaattia. Pääomat, jotka meillä ovat käytössä, edellyttävät kuitenkin tuottoa sijoitukselle.”

Mikä on ollut suurin virhearvionne?

”Sijoitimme ensimmäisessä rahastossamme tuotantoihin, jotka pyrimme itse löytämään suuresta joukosta tarjokkaita. Kuvittelimme siis, että pystyisimme itse arvioimaan, että mihin sisältöön kannattaa sijoittaa. Emme pystyneet. Siksi muutimme mallia. Etsimme heidät, jotka todennäköisesti tietäisivät – eli siis kuka on aikaisemmin tiennyt tai kuka on aikaisemmin onnistunut. Nyt sijoitamme levittäjiin ja studioihin, emmekä yritä poimia käsikirjoitus- tai ideamassasta jotain briljanttia, joka voittaa kaikki muut. Yksi yhteistyökumppanimme A24-yhtiö lukee tuhat käsikirjoitusta vuodessa. Miten ihmeessä voisimme voittaa heidän keräämänsä näkemyksen, koska he tuntevat markkinan ja juttelevat koko sen ekosysteemin kanssa? Heidän kaltaisillaan toimijoilla on paras kyky valita, mikä puhuttelee yleisöä.”

Eli kerrataan vielä. Te ette osta osuuksia tuotantoyhtiöistä tai elokuvastudioista, vaan sijoitatte pohjimmiltaan niiden yksittäisiin tuotantoihin?

”Tai me teemme niistä niin sanottuja koreja. Kori on tämmöinen kimppu tai salkku. Varsinkin ennen puhuttiin valuuttakoreista. Sillä kontrolloidaan riskiä eli yksittäisten tuottojen vaihtelua. Koska sijoittamisessa tärkeätä on hajautus, niin meillä hajautetaan pääomia elokuvien tai tv-sarjojen genren, maantieteen ja budjettikoon mukaan. Kuten sanottua, joskus se tarkoittaa tietyn yhtiön elokuviin sijoittamista. Vaikka nyt A24-yhtiö. Juuri saimme kuulla, että heidän tuottamansa ja osarahoittamamme Ari Asterin uusin elokuva Eddington pääsi Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjaan. [Elokuvan pääosissa ovat Joaquin Phoenix, Emma Stone ja Pedro Pascal. Cannesin elokuvajuhlat ovat paraikaa käynnissä ja elokuvan Suomen ensi-ilta on elokuun alussa.] Me puhumme siitä elokuvasta erikseen ja tiedämme sen hyvin, mutta se on vain yksi elokuva yhdessä korissamme. Nimenomaisen A24-studion suhteen meillä on sijoitusohjelma, jonka kautta olemme mukana kymmenessä heidän seuraavassa elokuvassaan. Tai toinen esimerkki: meillä on sijoituskoreissamme 25 XYZ Filmsin elokuvaa. Se on amerikkalainen genre-elokuvatuottaja. XYZ on tehnyt Suomessakin kolme elokuvaa, joissa kaikissa olemme olleet rahoittajina.”

Mikä on keskimääräinen osuutenne yksittäisen elokuvan rahoittamisessa?

”Noin 10–40 prosenttia. Elokuvan budjetista riippuen se tarkoittaa tällä hetkellä puolesta miljoonasta vajaaseen 10 miljoonaa euroa per elokuva.”

Entä tv-sarjat, mikä niiden osuus on koreissanne?

”Kolmosrahastossamme oli jo muutamia tv-sarjoja. Tällä hetkellä meillä on rakenteilla oma kori tv-sarjoille. Siellä on ensimmäisenä suomalaislähtöinen tuotanto eli Hildur.”

Te sijoitatte lähtökohtaisesti vain tuotantoihin, joissa on kansainvälistä potentiaalia. Eli suomalaisessa romaanitaiteessa voi piillä luovan alan vientimahdollisuuksia?

”Olin juuri eräässä luovan talouden ohjelman keskustelutilaisuudessa ja siellä joku käytti Hilduria esimerkkinä Suomen sisältöalan aluskasvillisuudesta nousevasta potentiaalista, että siksi tämä taidekoulutus ja muu kannattaa. Puutuin siihen kyllä, että nimenomaan Hilduria ei voi käyttää keissinä tässä yhteydessä. Se kirjasarja ei perustu taideyliopiston oppiin, vaan se perustuu kauppakorkeakoulun oppeihin.”

Niin, Satu Rämö on ilahduttavan suoraan sanonut pyrkineensä kirjoittamaan kirjoja, jotka myyvät paljon.

”Kaikella taiteella on paikkansa, en sitä kiistä yhtään, mutta Hildur-romaanit ovat suoraan tv-sarjan treatmenttejä.”

Startuppeihin sijoittamisessa oli ainakin jossain vaiheessa nyrkkisääntö, että yksi sijoitus kymmenestä maksaa ne loput yhdeksän. Eli sama ei päde teihin?

”Se ei koske meitä. Tarkoitus on, että kaikki sijoituksemme palauttaisivat pääomat takaisin. Haemme maltillista palautuskerrointa, mutta koska raha kiertää nopeasti, niin vuosituotto on korkea. Emme etsi kymmenen vuoden aikana syntyvää unicorn-yritystä, joka nousee miljardiluokkaan arvostuksessaan. Me sijoitamme tuotantoihin, jotka tulevat sijoitushetkestä parin kolmen vuoden aikana markkinoille ja niistä maksettavat lisenssioikeus- ja muut rahat palautuvat meille nopeasti.”

Sijoittajakirjeessänne kerrotte sijoittajillenne säännöllisesti, mihin olette sijoittamassa ja ylipäänsä mitä alalla tapahtuu. Mitä alalla on tapahtumassa?

”Meidän kannaltamme hyviä asioita. Netflix on hyvä esimerkki. Vielä jokunen vuosi sitten se tuotti itse kalliita sarjoja, maksoi tekijöille kustannukset ja palkkion päälle ja keräsi elokuva- ja sarjasalkkua itselleen. Nyt se on vähentänyt sellaista koko ajan. Sen sijaan se lisensoi ohjelmistoa esimerkiksi kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Se sisältö tehdään valmiiksi riskisijoittajien ja muiden sijoittajien rahoilla. Siitä taas hyvä esimerkki on dokumenttielokuva Skywalkers – A Love Story. Se kertoo akrobaattitaiteilijapariskunnasta, joka kiipeää maailman korkeimpien rakennusten huipuille ja tekee siellä akrobatiataidetta. Samalla se on ihmissuhteen kuvaus. Sen budjetti oli 1,5 miljoonaa euroa. Sarja tuotti meidän rahastomme pääomasijoituksen noin nelinkertaisesti takaisin, koska se nousi hitiksi, josta seurasi tarjouskilpailu suoratoistopalveluiden kesken. Netflix maksoi eniten ja sai sen ohjelmistoonsa. Toisaalta tekijätkin saavat tällä tavalla isomman korvauksen kuin jos Netflix olisi maksanut sen itse alusta asti kokonaan. Nyt niin tuottaja kuin mekin saimme miljoonissa laskettavan tuoton.”

Ruotsalaisista sanotaan, että he ovat lähtökohtaisesti jotenkin kansainvälisiä kaikessa tekemisessään. Onko suomalaisuus vaikeuttanut tai helpottanut teidän työtänne?

”Helpottanut todella paljon. Ne, kenen kanssa teemme töitä, arvostavat sitä, että meidän rahallamme on alkuperätodistus. Olemme Finanssivalvonnan alainen, rekisteröity vaihtoehtorahastojen hoitaja. On ennustettava tieto siitä, mistä rahamme tulevat. Samalla yhteistyökumppanit voivat luottaa, että ne rahat ovat oikeasti olemassa. Elokuva-alalla on paljon sijoittajia, jotka keräävät tai yrittävät kerätä rahoja vasta sitten, kun jokin keissi vaikuttaa lupaavalta. Ja sitten on rahanpesua.”

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

”Tulen ratikalla töihin, kuuntelen Uuden Jutun aamukoosteen ja sitten olen konttoristina. Minun tehtäväni on kerätä pääomia tai tarkemmin ottaen hoitaa meidän sijoittajasuhteitamme. Aika ajoin siihen liittyy pääoman keruuta. Mutta yhtä lailla uutiskirjeen kirjoittamista parin kuukauden välein. Sitten on paljon arkisia tapaamisia tavallisissa neukkareissa ja käyn tietysti esimerkiksi Slushissa ja SuperVenture -tapahtumassa Berliinissä. Messuhommaa!”

Tapaatko paljon kansainvälisiä elokuvatähtiä?

”No joskus, mutta ei meidän kauttamme saa pääsyä punaiselle matolle, emmekä me itse siitä välitäkään. Kyllä se riittää namedroppingiksi, että olemme tuota ja tuota elokuvaa olleet rahoittamassa.”

Vaikutatteko te rahoittamienne elokuvien tai tv-sarjojen sisältöön?

”Ehdottomasti – mutta vain valitsemalla kohteet, joita rahoitamme. Ei meiltä tule kommentteja käsikirjoituksiin. Studiot tietysti arvostavat sitä.”

Mikä on vaikeinta työssäsi?

”Tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Seuraavat isot jutut tulevat ’luojataloudesta’ – creator economy – eli tämä influensserimaailma tai Tiktokin pystyvideomaailma. Ne mullistavat kovalla vauhdilla alaa siinä missä tekoälykin. Ihminen saa viidessä sekunnissa Tiktokissa täyden katselukokemuksen. Onhan se aika raju muutos, että tuon kokemuksen saamiseen ei enää tarvita 53 minuutin tv-sarjajaksoa tai parinkymmenen minuutin jaksoa animaatiosarjasta.”

Miten semmoiseen sijoitetaan?

”En tiedä. Mutta otamme parhaillaan siitä selvää.”