Kommentti: Muutama huomio Flow’sta vuonna 2025

1. Yleisön flegmaattisuus

Niin moni on nykyään niin very online, että vain hyvin harvalla keikalla Helsingin Flow-festivaalilla syntyi edes hurmokselliseen kallellaan ollutta tunnelmaa. Reginan keikan lopussa Iisa Pajula sanoi, että ”hei vedetään täysillä! Me halutaan muistaa tää hetki, tää on ollut aivan spesiaali.”

Yleisön reaktio: meh.

Puhelimia sen sijaan yleisössä riitti keikalla kuin keikalla, ja usein niillä kuvattiin itseä. Tämä ei ole uusi havainto, se vain tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Flow on toki Suomen tärkein näyttäytymisfestivaali, mutta näyttäytyminen on edennyt siihen pisteeseen, että festivaali tapahtuu nykyään jopa enemmän ihmisten puhelinten somemaailmoissa kuin fyysisesti Suvilahdessa.

Mustan peilin reaktionotifikaatiot eivät odota, ja niinpä tanssin jumala ei koskaan pääse koskettamaan. Sama ilmiö vaivasi myös festivaalin huipennusta eli sunnuntain päätteeksi esiintyneen Charli XCX:n keikkaa. Jos tappiin asti hypetetty maailmantähti joutuu jatkuvasti käskemään yleisöä pitämään enemmän meteliä ja vieläpä toistamaan käskyn heti perään, jotain on kollektiivisesti pielessä.

Ehkä juuri kollektiivisuudesta on tullut mahdotonta.

2. Päälavan artistien tylsyys

Päälavalla oli muutamaa aiempaa vuotta vähemmän retroa, ja kunnon möhistelyksi pystyi laskemaan vain Airin. Samalla päälavalta puuttui je ne sais quoi, jokin taianomaisuus, jonka muun muassa The Cure ja Nick Cave and the Bad Seeds ovat mammuttimittaisilla keikoillaan sinne viime vuosina onnistuneet saamaan. Kun lava on niin massiivinen, myös artistin ja yhtyeen täytyy olla elämää suurempia, niin kuin Sia vuonna 2016 tai Tame Impala 2019 – tai sitten tehdä jotain niin pienimuotoista, että kontrasti on tarpeeksi huutava.

Popsensaatio Charli XCX soitti – tai siis esitti, soittoa ja soittajia lavalla oli absoluuttisen nollan verran – klubikeikan, joka ei päälavalla ole toiminut oikein koskaan, eikä toiminut kuin kohtalaisesti nytkään. Autotunetettu yökerhopop sunnuntai-iltana ulkoilmassa, mikä surkea ajatus! Charli esiintyi sentään vain tunnin, markkinoitu 1,5 tuntia olisi todennäköisesti aiheuttanut yleisömassan katoamisen loppua kohti.

Sen sijaan Balloon-lavan keikat olivat jälleen selvästi päälavaa ja myös kakkoslavaa kiinnostavampia – ehkä koska niissä soitettiin oikeasti, ehkä koska yleisöä on sen verran vähän että keikat voivat olla intiimejä tai ehkä vain koska lava on sivussa festivaalin pääpaikoilta ja siten myös Toisten katseilta.

3. Politiikan individualisointi

Vapaa Palestiina! Kannatettavaa, tärkeää, framille nostettavaa, viimeistään nyt kun Israelin hallituksen kansanmurhateot ja -aikeet ovat ilmiselvät. Siksi olikin perin kummallista, miten moni suomalainen artisti päätti käyttää tilaisuuden vain näyttääkseen lavaskriineillä qr-koodia, joka ohjasi puhelimen selaimen Palestiinaa tukemaan, lahjoituksilla tai boikotoinnilla.

Niin tärkeä asia, että qr-koodi riittää, turha muuten mainita koko asiaa keikalla (osa mainitsi, osa ei). Jokainen tehköön omat päätöksensä, turha näillä asioilla on sen enempää kuluttajayksilöä häiritä. Kun sekä julkinen keskustelu tai siis keskustelemattomuus tapahtuu lähinnä somessa ja kun myös Flow on pikemminkin enemmän totta somessa kuin Suvilahdessa, viimeinen osa täysin atomisoitunutta politiikkaa on kehottaa ihmisiä poistumaan fyysisestä julkisesta tilasta skannaamalla koodi itsensäorjuutuslaitteillaan. ”To save everything, click here”, pilkkasi Jevgeni Morozov jo yli kymmenen vuotta sitten.

Kaikki teot ovat tärkeitä, sanoi Ruusujen Ringa Manner. Se on banaalisesti totta, mutta mihin kulutusjuhlafestivaalin free Palestine -skriinitekstit vaikuttavat? Niistä saa toki kuvan Instagramiin. Kätevää! Somejätti Metan omistama alusta, joka on vielä aktiivisesti hiljentänyt palestiinalaisten viestejä ja näkymistä palvelussaan. Mutta ainakin nyt jokainen sai itselleen oman kuvan oikeamielisestä asiasta.

Toistan, mutta ehkä juuri kollektiivisuudesta on tullut mahdotonta. Puolueet ovat vain kampanjaorganisaatioita, kansalaisliikkeet kuolleet ja kuopattu, hallitus uussuomettunut ja valta annettu Piilaakson imperiumeille ja algoritmeille – Googlen mainokset Flow’ssa kirsikka kakun päällä. ”Enkö voisi vain antaa rahaa jonnekin?”

4. Nousukauden illuusio

Suomen ja Uudenmaan työttömyyskriisi ei Flow’ssa näy, vaan festivaalilla eletään kuin raha olisi krediittiä ja lasku jonkun muun maksettavaksi joskus erääntyvä.

Kun ensin on kuultu, että Palestiina on tosi tärkeä juttu, voi kaljatiskiltä hakea mauttomuudestaan tunnetun Heinekenin, hinta vain 9,5 euroa plus euron pantti, tilavuus 0,33 litraa. Vai maistuisiko sittenkin lonkero, saman kokoisena? 10,9 euroa plus pantti.

Festivaaliviikonloppuun kuuluu, että ainakin yksi päivä vietetään vähintään vienossa nousuhumalassa. Flow’n hinnoilla todella moni käy hankkimassa nousunsa alueen ulkopuolelta.

Entä ruoka? Teemu Auran pastabaarin cacio e pepe oli festivaalihitti. Väärin tehdyn cacio e pepen hinta: 18,5 euroa.

Tällä hintatasolla annoksen voisi edes tehdä oikein. Cacio e pepessä on kolme ainesosaa: pecorino romano, mustapippuri ja pastan keitinvesi, jonka avulla kermainen kastike tehdään. Plus itse pasta. Voi ja oliiviöljy eivät annokseen kuulu.

Mitä Titanicin baarimikko sanoi jäävuoreen osumisen jälkeen? Kannattaa tilata äkkiä, kohta kaikki kallistuu… Flow’ssa ollaan laivan ylimmillä kansilla, ja orkesteri soittaa loppuun asti.