Kommentti: Cheek on sittenkin Jeesus

Kun Cheek eli Jare Tiihonen sanaili kymmenen vuotta sitten Keinu-kappaleessa olevansa hiphop-Jumalan poika, en silloin uskonut häntä. Nyt ymmärrän olleeni väärässä ja vääräuskoinen.

Jo vuosia olen nähnyt eri puolilla Suomea tarroja ja julisteita, jotka kysyvät: Jeesus tulee, oletko valmis?

Kaikki se on ollut valmistelua tätä hetkeä varten. Olin osannut aavistella, että näinä päivinä Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu podcast-studiossa, mutta sitä en osannut arvata, kuinka yllättävän muodon Iso-J otti.

Jare Tiihonen laskeutui podcast-studioon ja sanoi, että ihmisarvolla on väliä. Kansa tervehti vapahtajaansa. Kansa on hurrannut jo monta päivää ja jakanut ilosanomaa somessa.

Ja kuten kunnon ilosanomaan kuuluu, se on saatavilla nyt kaupoista myös kovakantisena kirjana.

Tuon kirjan nimi on JHT – Missio vai mielenrauha (WSOY). Jare Tiihonen on voinut luoda tämän kirjan, koska hän ei valinnut missiota, vaan missio valitsi hänet: ”Ei koskaan kohtaloaan valinnut, otti hiljaa paikkansa vastaan / Valtaistuimeensa lapsena kahlinnut, isä antoi aikansa kasvaa / Hän tunsi sen vahvana sisällään, mitä saanut oli lahjana isältään / Se samalla ikuisen kirouksen sisältää / Tuleva kuolemaan suruun ja ikävään / Tiensä on oleva lukittu, hänen tiensä on oleva tutkittu.” (Cheek: Keinu.)

UUTINEN Jeesuksen toisesta tulemisesta levisi nopeasti. Yksi keskeisistä uutiskriteereistä on yllättävyys. Jos jotain nykyaika on opettanut, niin sen, että riman voi aina asettaa vähän aiempaa alemmas. Kun kameroiden edessä on jatkuvasti sekä nollatoleranssi rasismille että täysi tuki rasistisille salaliittoteorioille, niin siinä todellisuudessa jäätelöpakkauksen tuoteselostekin alkaa kuulostaa freesiltä avaukselta.

Ihmisarvolla on väliä. Jäätelöä voi syödä.

Siispä uutiskynnys ylittyi ja haastatteluja tehtiin. Ylen haastattelussa Tiihonen sanoi miettineensä jo pari vuotta, että jotain pitäisi sanoa Palestiinan tilanteesta. Sillä hiljaa olemalla on vain osallinen kauheuksiin. Kuuleeko Palestiina, täällä puhuu Jare Tiihonen.

Lopulta paine kasvoi sietämättömäksi. Tiihonen ei voinut enää olla hiljaa. Uusi kirjakin oli ilmestymässä kauppoihin. Millä ihmeellä sitäkin sitten markkinoisi?

”Meidän silmiemme edessä tapetaan lapsia, näännytetään ihmisiä ja tehdään etnistä puhdistusta. Yleensä Suomi on pahuutta vastaan”, Tiihonen lausui Ylelle. Voiko olla sattumaa, että myös juuri tänä syksynä Ilmavoimat havahtui siihen, että Suomen kunniallista ja pahuutta vieroksuvaa sotahistoriaa edustava hakaristi saattaa olla joidenkin ulkomaalaisten vieraiden mielestä kiusallinen.

AINA kokoomusta äänestänyt Tiihonen kertoo kirjassaan, miten häntä on ärsyttänyt kutsuminen kokoomusräppäriksi. Outo juttu!

Nyt hän kuitenkin sanoo, että seuraavissa vaaleissa hän ehkä saattaa äänestää toista puoluetta. Vasemmistopiirit Instagramissa iloitsevat uudesta liittolaisesta yhtä toiveikkaina kuin minä tämänpäiväisistä tori.fi-kaupoista, kun lampun alustavasti varannut ostaja sanoi ehkä tulevansa seuraavana päivänä. Huomenna hän tulee, sanon itselleni, kun menen nukkumaan ja suljen silmäni.

Petteri Orpo, nyt on tehtävä ryhtiliike. Muuten ei uurnilla hyvä heilu, valtiomies Chekkonen vaikutti viestivän. Ehkä Petteri kuuntelee. Hän ainakin katsoo räppäreitä niin ylöspäin, että kertoi täysin selvin päin Ruisrockissa Iltalehdelle kuunnelleensa vuonna 2009 perustettua JVG:tä jo vuosikymmeniä.

Tiihosen ulostulossa ei ollut sikäli mitään yllättävää, että hän on kunnon popartistin tavoin osannut ennenkin laskelmoida sitä, mitä kansa haluaa kuulla. Yleinen ilmapiiri on kääntynyt jo hyvä tovi sitten Israelin käsittämättömiä ja ylimitoitettuja sotatoimia vastaan. Tiihosen mielipide ei ole edes kokoomuslaisittain poikkeuksellinen. Joka kolmas kokoomuslainen tunnustaisi Palestiinan valtion.

Cheekillä oli edessään niin iso ja helppo maali, ettei siitä voinut ampua ohi. Osui ja upposi jokaista laitaa myöten. Tuskin kirjan saamaa huomiota olisi tämän paremmin voinut maksimoida. Siihen riitti, että sanoi tappamisen olevan väärin. Jeesus, valista meitä!

Erityisesti nuorten kriittisestä lukutaidosta ollaan nykyään huolissaan, mutta kyllä kannattaa olla huolissaan ihan kaikista.

EPILOGI. Ja tapahtui niinä päivinä, että valo oli kirkkaampaa kuin aiemmin. Lapset tulivat päiväkodeista hyväntuulisina ja malttamattomina. Voidaanko taas lukea sitä isoa kirjaa, he kysyivät heti kotiin päästyään.

Tyytyväinen vanhempi alkoi lukea: ”Anna enemmän kuin odotetaan.” Lapsen kasvoilla alkoi loistaa rauha. Hän ei halunnut itkeä enää.