Sisko ja sen veli

LOKAKUUN LOPULLA vuonna 1986 Tukholman poliisi teki merkittävän pidätyksen Ormingen lähiössä. He ottivat kiinni 35-vuotiaan  suomalaisen Miika Kortekallion, joka oli paennut vankilasta runsaat kolme ja puoli vuotta aiemmin.

Kortekallio oli lehtiotsikoista tuttu nimi. Hän oli saanut tuomion huumejutussa, jota laajempaa Suomessa ei ollut sitä ennen nähty.

Kortekallion johtama liiga oli tuonut Suomeen Marokosta Hollannin, Ruotsin ja Länsi-Saksan kautta yhteensä kymmenen kiloa hasista. Lisäksi hänen hallustaan oli löydetty 18 kiloa hasista Ruotsissa.

Tukholmasta Kortekallio vietiin Helsinkiin, ja marraskuun 13. päivänä alkoivat kuulustelut. Ne kestivät peräti 145 tuntia.

Kuukauden päästä Kortekallio tunnusti. Hän antoi ilmi koko organisaationsa lukuun ottamatta Hollannin pään ihmisiä.

”Kortekallion antama kuulustelukertomus oli hyvin yksityiskohtainen ja johdonmukainen”, kuulustellut poliisi kirjoitti seuraavana vuonna Poliisiopiston alipäällystökurssin loppututkielmassaan. Sen otsikko oli Kortekallion johtama huumausaineiden salakuljetusorganisaatio. Tutkielmassa todettiin, että Kortekallio oli rakentanut organisaationsa hyvin nopeasti, ja se oli onnistunut, koska hän oli verkostoitunut, kielitaitoinen ja sukutaustansa vuoksi vauras.

Liigan rahoja ei koskaan löydetty. Tutkielmassa arveltiin, että Kortekallio käyttäisi pimittämänsä rahat uuden entistä laajemman organisaation rakentamiseen.  
Opinnäytteen tehneen nuoren poliisin nimi oli Jari Aarnio. Samana vuonna hänet valittiin vuoden poliisiksi.

KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA MYÖHEMMIN, joulukuussa 2016, Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Helsingin huumepoliisin päällikön kymmenen vuoden vankeuteen törkeistä huumausainerikoksista. Päällikön nimi oli Jari Aarnio.

Tuomio vahvistettiin myöhemmin hovioikeudessa. Juttua kutsuttiin ”Aarnio-tapauksen huumehaaraksi” tai ”huumetynnyrijutuksi”. Oikeus katsoi Aarnion johtaneen huumeiden salakuljetusliigaa, joka oli tuonut Suomeen satoja kiloja hasista.

Oikeudenkäynnin ensipäivinä syyttäjä Pihla Keto-Huovinen aloitti asiaesittelynsä puhumalla Miika Kortekalliosta, joka oli kuollut jo vuosia sitten. Hän  antoi ymmärtää, että Kortekallio oli ollut Aarnion esikuva. Keto-Huovinen näytti kuvia salakuljetusta varten tuunatuista partavaahtopulloista ja tynnyreistä. Kortekallio oli salakuljettanut hasista ja heroiinia partavaahtopullojen aukikierrettävissä pohjissa; Aarnio taas oli käyttänyt sinisiä tynnyreitä, joihin oli piilotettu toistasataa kiloa hasista. Sekä Kortekallio että Aarnio olivat ajoittaneet huumekuljetukset juhlapyhiin, ilmeisesti koska silloin tulliviranomaisilla oli kevyempi miehitys rajoilla.
  
Myös Miika Kortekallion pikkusisko Seija Kortekallio-Lampi oli jutussa syytettynä. Media kutsui häntä ”Savon naiseksi”. Syyttäjän mukaan hän oli osallistunut hasiksen maahantuontiin ja välittämiseen. Hänen väitettiin olleen Aarnion tärkeä apuri, joka piti yhteyksiä Hollantiin ja järjesteli kauppoja.

Kortekallio-Lampi kiisti syytteet. ”Minut on varmaankin tuotu tähän juttuun tällaisen suurhuumerikollisen siskona”, hän sanoi.

MIIKA KORTEKALLION ja Jari Aarnion kohtalot kietoutuivat toisiinsa jo 1980-luvulla, ja Seija Kortekallio-Lampi sai siinä kuviossa sivuroolin vähän kuin tahtomattaan. Tuohon aikaan Aarnion poliisinura oli kovassa nosteessa, ja hän oli kiinnostunut Miika Kortekalliosta, joka oli Suomen tunnetuin huumesalakuljettaja. Kortekallion johtamasta liigasta oli tehty näyttäviä lehtijuttuja, ja hänen taustansa oli mielenkiintoinen: vauraan suvun lapsi, joka oli opiskellut englantilaista filologiaa ja viettänyt aikaa maineikkaassa Cambridgen yliopistokaupungissa.

Aarnio yritti kaikin tavoin hankkia tietoja Kortekallion liikkeistä. Kun tulokset jäivät laihoiksi, hän keksi monimutkaisen järjestelyn: hän värväsi avukseen ihmisen, joka kuului Kortekallioiden sisarusten lähipiiriin. Soluttautujan tehtävänä oli onkia Seija Kortekallio-Lammelta tietoja tämän veljestä. Kului muutama vuosi, mutta mitään kiinnostavaa ei kuulunut. Kortekallio-Lampi oli kuitenkin poliisin tarkassa seurannassa, ja kun hän lähti Ruotsiin, huumepoliisin konstaapeli lähti hänen peräänsä.

Seuraavana päivänä Kortekallio-Lampi ajoi metrolinjan päähän ja jatkoi sieltä Ormingen lähiöön. Kirjaston kahvilan edessä Tukholman poliisin huumeryhmä pidätti Miika Kortekallion.

Miika Kortekallio kuoli jo 22 vuotta sitten. Silti hän on yhä yksi suomalaisen alamaailman myyttisimmistä hahmoista, ja hänestä liikkuu monenmoisia tarinoita.  
Hänen kerrotaan olleen mestarinaamioituja, joka liikkui pitkin Eurooppaa tunnistamattomana. Erään tarinan mukaan hän oli jäänyt kerran Interpolin haaviin mutta onnistui keplottelemaan itsensä vapaaksi. Hänen väitetään myös hengailleen Savonlinnassa oopperajuhlien humussa yhteiskunnan eliitin kanssa.

Hurjista huhuista ja näyttävistä lehtiotsikoista huolimatta Kortekallio on jäänyt suureksi mysteeriksi. Julkisuudessa hänen elämästään on kerrottu lopulta melko  vähän ja hyvin pintapuolisesti.

Avoimia kysymyksiä on paljon. Miksi ihmeessä vauraan perheen poika hylkäsi akateemiset urahaavensa ja ryhtyi huumekauppiaaksi? Miten hän pärjäsi kansainvälisessä huumebisneksessä? Mitä hän ajatteli omasta toiminnastaan? Ja mitä oikein tapahtui Kortekallion ja Jari Aarnion välillä?

Vastaukset näihin kysymyksiin tietävät vain harvat. Jari Aarnio kieltäytyi Long Playn haastattelupyynnöistä, Kortekalliolta itseltään ei voi enää kysyä, mutta hänen siskonsa Seija Kortekallio-Lampi vastasi haastattelupyyntöön myöntävästi. Tätä ennen hän ei ole puhunut veljestään julkisuudessa. 

--

Tilaa Long Play ja lue koko juttu täältä.