Lyhyet
Mitä lapsinuohoojien kohtalosta voi oppia, Ilkka Karisto?
Long Playn uusin pitkä juttu, Ilkka Kariston kirjoittama ”Musta veljeskunta” kertoo nuortenkirjallisuudesta, nuohoojista ja ihmiskaupasta. Se sijoittuu Sveitsiin ja Italiaan, seudulle, jossa 1800-luvulla myytiin pieniä lapsia nuohoojien apulaisiksi eri puolille teollistuvaa Eurooppaa. Ilkka, mistä sait idean tällaiseen juttuun?
"Tämä oli pitkän ajan pakkomielle. Luin lapsena moneen kertaan Lisa Tetznerin tositapahtumiin pohjaavan nuortenkirjan Musta veljeskunta, joka kertoo 1800-luvun lapsinuohoojista, sen ajan ihmiskaupan uhreista. Olin lukemastani järkyttynyt, ja kun perheemme oli lähdössä Italiaan pakettimatkalle, olin sitä mieltä, että meidän olisi käveltävä Sveitsin vuorilta Milanoon samaa reittiä, jota pitkin kirjan ihmiskauppias kuljettaa näitä lapsiraukkoja. Vanhempani eivät suostuneet ehdotukseeni. Nyt 31 vuotta myöhemmin päätin toteuttaa tuon matkan, tosin polkupyörällä, koska käveleminen Milanoon olisi vienyt liikaa aikaa. Oletukseni oli, että saman reitin varrella törmäisin nykypäivän huono-osaisiin siirtotyöläisiin, koska Milano ja sen ympäristö on yksi Eurooppaan suuntautuvan siirtolaisuuden pääkohteita.”
Miten kauan matkasi kesti ja mitä näit sen aikana?
"Reitin kulkeminen vei viisi päivää. Lähdin liikkeelle pikkiriikkisestä Sonognon vuoristokylästä, niin kuin Mustan veljeskunnan päähenkilö, 13-vuotias Giorgio. Mitä lähemmäs Milanoa tulin, sitä enemmän alkoi näkyä merkkejä modernista Euroopasta ja sen vaurauden kääntöpuolista: näin romanien hökkelikyliä, tien varressa päivystäviä seksityöntekijöitä sun muuta. Milanossa huomasi selvästi, kuinka kaupungissa elää kahden kerroksen väkeä: samaan aikaan on järjetöntä rikkautta ja luksusta, mutta pinnan alla on siirtolaisten varjoyhteiskunta, jossa eletään ihan erilaista elämää. Se siirtolaiskriisi, joka syksyllä 2015 koski koko Eurooppaa, tavallaan jatkuu Milanossa yhä. Kaupunkiin tulee jatkuvasti uusia ihmisiä etsimään parempaa elämää, ja osa heistä jää tekemään hanttihommia, toiset jatkavat matkaansa pohjoisemmaksi kunnes taas ehkä palaavat Milanon kaduille. Tapasin muun muassa yhden gambialaisen paperittoman miehen, joka kertoi viettäneensä edellisen talven Helsingissä. Kävi ilmi, että olimme olleet lähestulkoon naapureita.
Häkellyttävää oli kuulla, että Milanoon tulee edelleen paljon lapsia ilman vanhempiaan. Se on tietysti selvä yhtymäkohta Mustaan veljeskuntaan, jonka päähenkilöt tulevat Milanoon nimenomaan yksin."
Kuinka tosipohjainen kirja Musta veljeskunta on?
"Lähtöasetelma on totta. Sveitsin eteläisistä vuoristolaaksoista todella lähetettiin pieniä lapsia nuohoojiksi Milanoon ja muuallekin. Nuorimmat olivat kuusivuotiaita. Lapsia käytettiin nuohoukseen, koska he mahtuivat savupiipun sisään. Heidän tehtävänään oli kavuta ahtaassa piipussa ylöspäin ja pudotella nokea alas sitä mukaa kun etenivät. Työ oli raskasta ja vaarallista. Paljon lapsia kuoli tukehtumalla tai paloi elävältä. Monet sairastuivat keuhkotauteihin ja syöpiin. Lapsia myös kohdeltiin julmasti, aivan kuten Mustassa veljeskunnassa. Lapsinuohoojia käytettiin aikoinaan myös Ranskassa, Englannissa ja Belgiassa, mutta Italiassa käytäntö jatkui paljon pidempään kuin muualla, aina 1920-luvulle saakka.
Jutussasi käydään myös nuohoojien kansainvälisessä kokoontumisessa, joka järjestetään joka vuosi samoilla seuduilla, jonne Mustan veljeskunnan tapahtumat sijoittuvat. Minkälainen kokemus tuo oli?
Häkellyttävä, hauska ja koskettava. Pieneen Santa Maria Maggioreen kaupunkiin oli tullut noin tuhat nuohoojaa eri puolilta maailmaa, Suomestakin kolmisenkymmentä. Yhden kuolleen kuolleen lapsinuohoojan muistoksi järjestettiin kukkienlaskuseremonia, mutta pääpaino ei kuitenkaan ollut historian synkkyyksien muistelemisessa, vaan juhlimisessa. Päätöspäivänä nuohoojien suurta paraatia tuli katsomaan kymmeniätuhansia ihmisiä, ja koko kaupunki eli riehakkaassa festaritunnelmassa. Eri maalaiset nuohoojat kaulailivat toisiaan ja hoilasivat omia laulujaan kilpaa eri kielillä. Kaikki olivat hirvittävän hyvällä tuulella ja ylpeitä ammatistaan. Kun vertasi tuota ammattiylpeyttä Mustan veljeskunnan lapsinuohoojien maailmaan, tuli lohdullinen olo. Jossain asioissa on sentään menty vähän eteenpäin."
