Törhösen julkinen salaisuus kertoo elokuva-alan ongelmista

31. tammikuutata 2018, Anu Silfverberg

Ohjaajan toimintaa käsiteltiin Taikissa jo hänen professoriaikanaan, mutta se ei johtanut toimiin. 

”Kaikki siitä tiesivät”, sanovat monet elokuva-alan naiset professori, ohjaaja Lauri Törhösen harjoittamasta seksuaalisesta häirinnästä. Sama lause toistui Yhdysvalloissa syksyllä, kun Hollywood-tuottaja Harvey Weinsteinin teot alkoivat tulla julkisuuteen: koko elokuva-alahan tiesi jo!

Törhösen teoista kertoi tänään Yleisradio. A-studion toimittaja Sara Rigatelli on haastatellut kymmeniä naisia, joiden mukaan Törhönen on muun muassa ehdotellut opiskelijoille seksiä, kopeloinut sekä yrittänyt viedä mukanaan hisseihin ja vessoihin. Laitoksen opettajatkin ovat kertoneet joutuneensa häirinnän kohteeksi. 

Myös Long Play on viime kuukausina tutkinut seksuaalista vallankäyttöä elokuva-alalla. Long Playn haastattelemista naisista 15 kertoi kokemuksista Törhösen kanssa. Suurin osa tapauksista koskee vuosia 1995–2006, jolloin Törhönen toimi elokuvakerronnan profes­so­rina ja elokuvaosaston dekaanina Taideteollisessa korkeakoulussa (Taik). Naiset ovat opiskelleet tai työskennelleet koulussa, tai pyrkineet sinne eri vuosina.

Naisten kertomuksissa toistui huomio siitä, että Törhösen sopimattomasta käytöksestä tiedettiin laajalti. Nekin, jotka eivät itse olleet joutuneet ahdistelun kohteeksi, kertovat välttäneensä kahdenkeskisiä tilanteita professorin kanssa. Uusia naisopiskelijoita varoiteltiin Törhösestä.

Ylen ja Long Playn aineistoissa toistuvat kuvaukset tilanteista, joissa Törhönen näyttää käyttäneen elokuvataiteen laitoksen pääsykokeita seksuaalisen vallankäyttönsä välineenä. Hänen kerrotaan soittaneen kouluun pyrkineille nuorille naisille kokeiden aikana ja niiden jälkeen ja ehdotelleen yksityisiä tapaamisia. 

Long Playn tekemistä haastatteluista selviää, että elokuvaosaston valintaraati on ainakin kerran käsitellyt Törhösen käytöstä kesken pääsykokeiden. Hätääntynyt naishakija oli ottanut yhteyttä raadin opiskelijajäseneen ja kertonut, että laitoksen johtaja Törhönen oli soittanut illalla ennen pääsykokeiden viimeistä vaihetta. Raati oli kokoontunut hätäkokoukseen. Raadin jäsenenä toiminut Jarmo Lampela vahvisti Long Playlle, että Törhöstäkin puhutettiin. Lampelan mukaan asia jäi siihen, koska Törhönen sanoi puhelun olleen ”palautetta” ja hakija ei halunnut viedä asiaa eteenpäin.

Kolme naista kertoi Long Playlle hakeutuneensa Törhösen toimien vuoksi kokonaan toiseen koulutukseen. Yksi heistä lähti opiskelemaan alaa ulkomaille. Hän sanoi, ettei enää halunnut elokuva-alalle Suomessa. ”Siellähän odottaisi sama Törhönen vuodesta toiseen”, hän sanoi.

JOS ”KAIKKI TIESIVÄT”, miksei kukaan puuttunut?

Yksi syy voi olla, ettei kenellekään ole tullut mieleen, että asiat voisivat olla toisin. Sitten äkkiä on kuin joku laittaisi valot päälle: tältäkö tämä nyt näyttääkin.

Toisaalta voi hyvinkin olla, että kaikki eivät tienneet. Seksuaalisen vallankäytön keskeinen piirre on, ettei se koskaan koske kaikkia. Huhutkaan eivät leviä yhteisössä tasaisesti, vaan osa porukasta jää pimentoon.

Useat Törhösestä puhuneet naiset kuvasivat minulle, kuinka Törhösen huomion kohteeksi päätyminen saattoi tarkoittaa myös opiskelijan leimautumista: muut arvailevat, onko huomion kohteella ehkä seksisuhde opettajaansa. Se sai naiset varovaisiksi ja tarkkailemaan toisiaan ja itseään.

Osa Taikin opiskelijoista pelkäsi, että Törhönen voisi vaikuttaa rahoitukseen tai kontakteihin uralla. 

HAASTATTELEMIENI NAISTEN kertomusten perusteella elokuva-alaa ei vaivaa yksittäinen professori, vaan laajempi naisten nöyryyttävä kohtelu. Alan töissä hyväksytään räikeää ja usein seksuaalissävytteistä simputusta. Sitä voidaan perustella ohjaajaneron rankoilla metodeilla, nuoren näyttelijän kantin testaamisella, alan erityisillä vaatimuksilla.

Suomen taidekouluissa rajojen testaaminen on tarkoittanut naisten osalta ”raiskausharjoituksia” aina lukiosta korkeakouluun. Samalla koulutusohjelmat ja työryhmät ovat pieniä ja intiimejä yhteisöjä, ja alalle pyrkivällä pelissä koko persoona ja ruumis.

”Taidekoulussa ei ole mahdollista välttää professoria. Rajoja ylitettiin koko ajan, ja kun opiskelijoita oli tosi vähän, kaikki kontakti oli hyvin henkilökohtaista”, eräs haastattelemani ohjaaja kuvaili opiskeluaikaansa Taikissa.

Nainen sanoi olleensa valintakokeissa raadin opiskelijajäsenenä paikalla, kun Törhönen sanoi kouluun hakevalle tytölle, että ”sua pitäisi nussia kunnolla, jotta rentoutuisit”.

Nainen ei sanonut mitään. Hän mietti yhä, millainen tilanteen olisi pitänyt olla, että siihen olisi osannut puuttua. Nyt sen saattoi tulkita haastamiseksi, pyrkijän testaamiseksi.

”Seksuaalinen valta ei ole pelkkää ahdistelua. Jatkuva sukupuolinen kommentointi vaikuttaa lopulta ammatti-identiteettiin”, hän sanoi. 

”Jos koulu korostaa heti uran alussa alan miehistä valtaa, jokin siitä toimintakulttuurista siirtyy eteenpäin. Ne tavat näkyvät yhä siinä, miten meillä tuotetaan elokuvia ja millaisia elokuvia tehdään.”

Eräs haastattelemani näyttelijä kuvasi hyytävää oloa, joka syntyy, kun saa yhä uudelleen esittää naisvihamielisiä ja esineellistäviä rooleja. Se oli hänestä paljon suurempi asia kuin seksuaalinen ahdistelu, josta hänellä oli myös kokemusta.
”Kun naiset on elokuvassakin kirjoitettu pelkiksi objekteiksi, silloin kaikki tavallaan osallistuvat siihen – koko tuotanto.”

Long Play ei tavoittanut Lauri Törhöstä kommentoimaan häntä koskevia väitteitä.

 

Lue lisää aiheesta Long Playssa: https://www.longplay.fi/sidetone/miksi-vain-torhonen

Kuuntele Long Playn ohjelma aiheesta Radio Helsingissä: http://www.radiohelsinki.fi/ohjelma/long-play/