Sillalta kurkistaja

7. marraskuuta 2018, Maryan Abdulkarim

Long Playn isänpäiväkalenterin toisessa luukussa Maryan Abdulkarim kirjoittaa isänsä, johdonmukaisen ihmisen, monimutkaisista reiteistä viime vuosisadan suurissa mullistuksissa.

Long Playn isänpäiväkalenteri, osa 2

Isäni oli johdonmukainen ihminen, joka eli monimutkaista elämää.

Hän syntyi Italian Somalimaassa vuonna 1951 ja opiskeli Somaliassa, jossa kansallisaate oli itsenäistymisen jälkeen väkevää. Opintojaan isäni jatkoi Neuvostoliitossa ja palasi 1970-luvun loppupuolella töihin Somaliaan. Nuori valtio tarvitsi osaajia, ja tulevaisuus oli mahdollisuuksia täynnä.

Hän rakensi itselleen ja perheelleen elämän kaukana suvun mailta uudessa valtiossa, joka hengitteli vaivalloisesti tunnustellen kykyään kantaa itseään.

Kolonialismi, kylmä sota, sisällissota, globaali muuttoliike eivät olleet isälleni termejä kirjoista. Ne olivat elämän ja arjen ehtoja määritelleitä tapahtumia, jotka vaikuttivat häneen. Kuten siihen, että hän puhui useita kieliä – tosin vain yhtä äidinkielenään. Muut kielet tulivat valloittajien mukana.

Olosuhteet, joihin isäni syntyi, ja olosuhteet, joissa hän kuoli, kertovat monisyisestä ja kerrostuneesta elämästä, jossa ihmisellä on vähemmän valtaa vaikuttaa olosuhteisiin kuin hän mahdollisesti haluaisi.

Isäni oli vaativa ihminen, mutta suurimmat vaatimukset kohdistuivat häneen itseensä. En tiedä kenen katseen kautta isäni itseään tarkasteli, mutta siinä olisi saanut olla enemmän lempeyttä.

Ala-asteella kirjoitin hänen etunimensä sukunimekseni, niin hän oli minulle sen opettanut: Abdulaziz. Suomessa sukunimi kuitenkin määriteltiin eri tavalla. Joskus, kun muistin tämän, pyyhin isän nimen pois koepaperista ja laitoin tilalle isoisäni etunimen: Abdulkarim. Se sai toimia sukunimenä.

Isä rakasti tietoa. Hän haki sitä aktiivisesti: kotonamme oli paljon arabiankielisiä teoksia, joiden kannet olivat kauniisti koristellut. Kun isä asui jonkin aikaa eri puolilla maailmaa, hän lähetti meille c-kasetteja, joille hän oli nauhoittanut viestejä ja itse kirjoittamiaan runoja. Lapsena ajattelin usein, että isäni on ihmeellisin ihminen maailmassa. Uskoin hänellä olevan yli-inhimillisiä kykyjä. Myöhemmin kävi ilmi, etten ollut ainoa, joka näin ajatteli. Hautajaisissa hänen veljensä ja serkkunsa kertoivat samaa.

Kaikki isät ovat erikoisia omalla tavallaan, ja jokainen isän ja lapsen välinen suhde tuntuu varmasti ainutkertaiselta. Isäni oli kai monella tapaa hyvinkin tavallinen isä: sellainen, jolla oli mielipide maailmanpolitiikasta ja joka tiesi lapsiaan paremmin. Joka vietti viikonloppuja ja kesäpäiviä jalkapallokentällä lastensa kanssa. Sellainen isä, joka peittelee hymyään, koska hänen kuuluisi paheksua jotain, mutta on kuitenkin ylpeä suutaan soittavasta tyttärestään.

Isälläni oli vahvat juuret omassa historiassaan. Silti hän kulki rinnallani luodessani omaani. Näin vanhemmat kai usein toimivat: he kutovat siltaa oman aikansa ja lastensa ajan välille. Isäni kohdalla hänen tehtäväkseen tuli yhdistää kahta mannerta ja aikakautta siltana, jolta oli mahdollista kurkistaa toiseen päähän. Välillä silta huojui tuulessa.

Monesti minusta on tuntunut siltä, että näköalani toiselle puolelle tosiaan jäi vain kurkistukseksi.

Puhuessani lapsilleni isästäni ja hänen loputtomista tarinoistaan huomaan, että minulle jäi kuitenkin enemmän kuin pelkkä kurkistus sillan toiseen päähän. Isäni tarina liukenee omaani monella tapaa: minusta ei tule isääni, mutta hänen tarinansa jatkuu omassani.

Isä ei viettänyt syntymäpäiviä, eikä hän uskonut elävänsä omaa isäänsä kauemmin. Hän kuitenkin eli, ja hyvä niin.

ILMOITUS

Long Playn isänpäivälahja

Lahja isille, jotka luulivat tietävänsä jo kaiken
Anna isälle vuodeksi laatuaikaa ja hanki Long Playn lahjatilaus tarjoushintaan 48 euroa (norm. 64 €). Tilaus sisältää 12 tulevaa juttua ja koko Long Playn arkiston (lähes 70 pitkää juttua ja yli 20 äänikirjaa).