Rovaniemen markkinoilla

Pitkät - LP 134

Onko Lapin turismi karannut jo käsistä?

Rovaniemelle lennätetään joka vuosi satojatuhansia turisteja, jotka haluavat nähdä lumisen talven. Mutta ilmaston lämpenemisen vuoksi lunta ei voi enää taata. Onko Lapissa laskettu liikaa matkailun varaan? Viikko Rovaniemellä sai toimittaja Ilkka Kariston kyseenalaistamaan omiakin matkailuvalintojaan. Millainen on turismin tulevaisuus?

 

VIIME JOULUKUUSSA Rovaniemellä rikottiin kaikki ennätykset.

Enemmän saapuvia lentoja kuin koskaan. Enemmän hotelliyöpymisiä kuin koskaan. Enemmän moottorikelkkasafareita, enemmän koiravaljakkoajeluja, enemmän revontuliretkiä, enemmän täyteen varattuja ravintoloita, enemmän ulkomaisia kausityöntekijöitä, enemmän rahaa yrityksille ja verotuloja kaupungille…

Vilkkaimpina päivinä Rovaniemen lentoasema oli niin ruuhkainen, että lähtöselvitysjono ulottui pihalle asti. 

Hotelleissa ei ollut tilaa kaikille. Sadat rovaniemeläiset päättivät panna oman asuntonsa vuokrattavaksi Airbnb-sivustolla, eikä mikään hintapyyntö tuntunut olevan liikaa. 300 euroa yöltä tavallisesta kaksiosta. 400 euroa, 500 euroa… 

Rovaniemelle saapui Helsingistä asti taksikuskeja, jotka halusivat oman siivunsa matkailijoiden rahoista. Taksitolpilla nähtiin samanlaista kuskien välistä kärhämöintiä kuin Helsingin Asema-aukiolla.

Kun saavun Rovaniemelle helmikuun alussa, kiivain sesonki on jo ohi. Rautatieaseman parkkipaikalla on silti sähinää. Yksi taksi kiemurtelee vetolaukkujaan lumessa raahavien turistien seassa, ja kuljettaja huutelee avoimesta ikkunasta ehdotuksia:
”Mister, airport?”
”Taxi?”

Airbnb:stä varaamani asunnon ulko-ovella on ruuhkaa. Ovikoodissa on jotain häikkää. Sen kimpussa äheltää nelihenkinen espanjalainen perhe ja yksi Wolt-kuski. Kaikilla on suhteettoman suuret laukut, ja pieninkin liikahdus aiheuttaa törmäyksiä ja anteeksipyytelyitä.

Kaivan puhelimesta omat saapumisohjeeni. Ne on lähettänyt minulle ”Topias”-nimellä esiintyvä vuokraisäntäni. Hän on vastannut suomenkielisiin viesteihini englanniksi.

Lopulta ovi saadaan auki. Emme mahdu yhteen hissiin.

Huoneiston ovella sählään vielä avainsäilön kanssa. Sen kansi ei suostu painumaan takaisin kiinni. Kuulen kolinaa vastapäisen asunnon eteisestä ja huomaan ajattelevani: kunpa kukaan ei nyt tulisi.

Minua hävettää. Ei niinkään sählääminen avainsäilön kanssa vaan koko läsnäoloni tässä asuintalossa ja eritoten suuri hopeanharmaa vetolaukkuni.

Olen ilmiselvä Airbnb-turisti.

 

KUN YKSITYISASUNTOJA turisteille tarjoava Airbnb aloitti toimintansa, sitä pidettiin jonkinlaisena vastaiskuna persoonattomille hotelleille ja koko turismiteollisuudelle.

Yhtiön tunnuslause oli ”Live like a local”, elä kuin paikallinen, ja jos minulta kysytään, siltä se jossain määrin aluksi myös tuntui.

Muistan vielä hyvin ensimmäiset vuokraamani loma-asunnot. Muistan myös jokaisen asunnon omistajan nimen, heidän suosittelemansa ravintolat, heidän kirjahyllynsä. Aivan erityisen hyvin muistan sen tummansiniseen verkkariasuun pukeutuneen vuokraisännän Sevillasta, joka saapui asunnolle hengästyneenä ja selitti viittä asiaa sikin sokin sellaisella vauhdilla, että otaksuin hänen kuuluvan viereisen aukion päihdeporukoihin. Viikkoa myöhemmin satuin avaamaan television, josta tuli suora lähetys elokuva-alan Goya-palkintogaalasta. Kun yleisölle esiteltiin ehdokkaat parhaasta miessivuosasta, vuokraisäntämme myhäili siellä Pedro Almodóvarin ja Penélope Cruzin seurassa smokkiin sonnustautuneena.

Tai entäpä se berliiniläinen muusikko, joka vuokrasi 70-neliöisen jugendlukaalinsa minulle kahdeksi kuukaudeksi hyvin halvalla sillä ehdolla, että huolehtisin hänen rakkaista lihansyöjäkasveistaan. Kasveja ei saanut missään nimessä kastella tavallisella vesijohtovedellä vaan tietyllä pullovedellä, jota salaperäisesti ilmestyi ulko-oven taakse öisin. Rappukäytävässä hiippaili usein myös alakerrassa sekatavarakauppaa pitänyt sikhiukko, jolla oli tapana viedä linssikeittoa asukkaille, joiden hän epäili vilustuneen.

Viime aikoina kokemukseni ovat olleet aivan erilaisia. En ole enää vuosiin tavannut yhtäkään vuokranantajaa. Sisääntulo-ohjeet tulevat tekstiviestillä, ja avain noudetaan lokerikosta. Asunnot ovat toistensa kopioita, ja kaikki huonekalut ja astiat on hankittu Ikeasta. Seinänaapurina on usein toinen Airbnb-vuokralainen.

Häpeä alkoi hiipiä pintaan vähitellen. Eri puolilla Eurooppaa näin parvekkeilta roikkuvia lakanoita ja kylttejä, joissa turisteja muistutettiin siitä, että naapurustossa asuu työssäkäyviä ihmisiä, jotka haluavat nukkua öisin. Joissain kylteissä vastustettiin asuntojen vuokraamista turisteille. Ateenassa katselin ihmeissäni seinäkirjoituksia, joissa matkailijoita kehotettiin yksinkertaisesti poistumaan koko kaupungista. Eivät kai ne minua tarkoita?

Maailmassa on tällä hetkellä vuokrattavana yli seitsemän miljoonaa Airbnb-majoitusvaihtoehtoa. Monessa kaupungissa Airbnb on pannut asuntomarkkinat sekaisin: hinnat nousevat, ja pitkäaikaisista vuokra-asunnoista tulee pulaa. Taloustieteilijät puhuvat ”Airbnb-efektistä”.

Suosittujen kaupunginosien luonne voi muuttua nopeastikin. Palveluita aletaan tarjota matkailijoille, ei niinkään kaupungin asukkaille. Usein käy niin, että paikallista arkea ihastelemaan tulleet ihmiset alkavatkin häiritä sitä, ja lopulta paikallinen arki katoaa. Esimerkiksi Barcelonassa monet vanhankaupungin asukkaat ovat lakanneet tekemästä ruokaostoksiaan klassisessa La Boqueria -kauppahallissa, koska halli on tupaten täynnä turisteja, jotka valokuvaavat myyntitiskejä eivätkä osta juuri mitään.

Tämä kaikki ei tietenkään johdu Airbnb:stä. Turismi on ylipäänsä lisääntynyt rajusti parin viime vuosikymmenen aikana. Airbnb vain tuo matkailijat eri tavalla iholle, ihmisten rappukäytäviin asti. Turismin haitoista puhuttaessa nostetaan esiin usein juuri Barcelona tai muita Etelä-Euroopan turistikohteita: Lissabon, Venetsia, Dubrovnik.

Mutta entäpä Rovaniemi? 65 000 asukkaan kaupunkiin matkusti viime vuonna lähes 600 000 ihmistä. Kaupungissa on tarjolla tällä hetkellä 2 100 Airbnb-majoitusta. Asukaslukuun suhteutettuna niitä on kolme kertaa enemmän kuin Barcelonassa. 

”Tämä tilanne on räjähtänyt, tämä on ylikuumentunut… tämä on täysin hallitsematonta matkailun kasvua, jossa me asukkaat olemme joutuneet sijaiskärsijöiksi. Olemme menettäneet kotirauhan”, sanoo taloyhtiön puheenjohtaja Taina Torvela 50-lukulaisen kerrostalon mankelointihuoneessa Rovaniemen keskustan kupeessa.

Torvelan vieressä istuu Päivi Salminen, joka on puheenjohtajana toisessa naapuruston taloyhtiössä. Kummassakin yhtiössä on asuntoja, joita vuokrataan Airbnb:ssä ja

 

Kirjoittaja