Lyhyet
Mikä oopperamaailmaa vaivaa, Sonja Saarikoski?
Long Playn uusin pitkä juttu, Sonja Saarikosken ”Naisen on kuoltava”, kertoo oopperan naisista: sekä laulajista että heidän esittämistään hahmoista. Laulajat kertoivat Saarikoskelle seksuaalisesta häirinnästä, jota tapahtuu lavalla ja kulisseissa. Sonja, mistä sait idean tähän juttuun?
”Aloin miettiä, miksi ooppera on vuosien aikana kiinnostanut minua niin vähän, vaikka periaatteessa se on lajina ollut minulle tuttu. Tajusin, että osittain kiinnostuksen puutteeni on liittynyt lavalla kerrottuihin tarinoihin, joissa naisen tehtävä on tuhoutua. Tämä havainto sai paradoksaalisesti oopperakiinnostukseni heräämään aivan uudella tavalla. Minua mietityttää, miksi tällainen prima donnan tuhoon johtava kertomus on meidän mielestämme niin tenhoava.”
Mitä juttuprosessin aikana selvisi?
”Selvisi, että oopperan toksiset tarinat ovat ikävän usein totta myös oikeasti. Teoksissa häiritään ja seksualisoidaan naisia, ja näin tapahtuu myös oikeasti. Mitään suoraa kausaliteettia tästä on turha vetää: lavalla kyllä voidaan esittää asioita siten, että ne toteutetaan esittäjiä kunnioittaen. Näin ei kuitenkaan usein tapahdu.”
Mikä on mahdollistanut sen, että häirintä on näin yleistä oopperamaailmassa?
”Mielestäni yksi syy on oopperamaailman suuri hierarkia, tai oikeastaan se, mitä hierarkia mahdollistaa. Valtaa voi käyttää hyvin tai huonosti, ja oopperassa sitä käytetään liian usein huonosti. Etenkin kapellimestareilla ja ohjaajilla on hyvin suuri valta, ja vaikuttaa siltä, että instituutioissa ei ole osattu puuttua tällaiseen vääränlaiseen vallankäyttöön. Toki on myös loistavia esimerkkejä hyvästä vallankäytöstä ja hienoja produktioita.
Minkä pitäisi muuttua, jotta vallankäyttö oopperassa saataisiin terveemmälle pohjalle?
”Instituutioissa, etenkin Kansallisoopperassa, pitäisi olla huomattavan paljon enemmän halukkuutta muutokseen. Savonlinnan oopperajuhlat vaikuttaa olevan haastattelujeni perusteella Kansallisoopperaa edellä. Vaikutti siltä, että työilmapiiriin liittyvät asiat oli siellä otettu vakavasti.”
Mikä juttuprosessissa yllätti?
”Minua yllätti se, kuinka vähän valta-asemissa toimivilla ihmisillä on kiinnostusta selvittää, mitä heidän alallaan oikeasti tapahtuu. Asiat näyttävät hyvin erilaisilta puheen tasolla ja käytännössä. Aika harva alan sisälläkään on lopulta erityisen kiinnostunut laulajien todellisuudesta, vaikka se, jos mikä, on kiehtovaa. Ylipäänsä oopperamaailmaan liittyy paljon määrittelevää puhetta, joka ei välttämättä perustu todellisuuteen vaan opittuun tapaan toistaa tiettyjä myyttejä, esimerkiksi kapellimestarikulttia.”
”Ajattelen, että myös tämä on osa hierarkiaa: klassisen musiikin piireissä on tyypillistä ajatella, että asiat pitäisi tietää jo, ja tietämättömyys tulkitaan typeryydeksi. Tosiasiassa juuri tämä asenne, valmiiksi tietämisen eetos, johtaa typeryyteen. Ihmisten pitäisi kysellä toisiltaan enemmän.”
Mikä oli kiinnostavinta?
”Kiinnostavinta oli kuulla, kuinka hyvältä laulaminen voi tuntua, sekä kokea, miltä sellainen laulu kuulostaa ihan lähellä. On etuoikeus olla ammatissa, jossa pääsen pitämään kättä laulajan pallealla, kun hän laulaa. Uutta oli se, kuinka paljon oopperalaulajat keskustelevat lavalla. Ja se, että kesken esityksen tapahtuu paljon muutakin, esimerkiksi häirintää. Sen mittakaava shokeerasi.”
Onko jokin havainto jäänyt sinulle erityisesti mieleen?
”Minusta oli ihana huomata, millaisia kollegiaalisia suhteita haastattelemillani laulajilla on keskenään. Näin oikeaa solidaarisuutta ja halua auttaa. Se kosketti minua.”
